L (l) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdestoista kirjain. L-kirjaimen nimi on suomen kielessä äl (aiemmin myös el) ja äännearvo .
Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista L-kirjainta vastaa lambda (Λ, λ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan Л (л).
Historiaa Alkuperältään L-kirjain on peräisin muinaisseemiläisestä kirjainmerkistä lamed. Tästä kehittyi puolestaan kreikan lambda, josta taas syntyi latinan l-kirjain.Ravila, Paavo et al. Otavan Iso tietosanakirja. Helsinki: Otava 1963
L suomen kielessä L-kirjaimella merkitään suomen kielessä lateraalikonsonanttia . L ääntyy periaatteessa samalla tavalla kaikissa asemissa, mutta vokaaliympäristö vaikuttaa sen laatuun ja paikkaan jonkin verran. Eräissä murteissa l on vahvasti palataalistunut (i- tai j-värinen).
Suomen kielessä on joitain l-kirjaimeen päättyviä sanoja.
Muita esitystapoja
L-kirjaimen merkityksiä Pienen l:n merkityksiä l on arvosana laudatur. l. on suomessa eli-sanan lyhenne. l. on suomessa läänin lyhenne. l tai L on litran tunnus.
Ison L:n merkityksiä L on roomalainen numero viisikymmentä. L on fysiikassa induktanssin tunnus. L on fysiikassa pyörimismäärän (kiertoliikemäärä, liikemäärämomentti, impulssimomentti) tunnus. L tarkoittaa oikeustieteessä lakia. L ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Luxemburgia. L merkitsee vaatteiden kokoluokituksessa suurta (). L merkitsee suomalaisissa kalentereissa lauantaita (käytetään myös lyhennettä La). L merkitsee kasvien ja eläinten tieteellisissä nimissä Carl von Linné.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomen kielen kirjaimet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit