Seitsemän (, tyyliteltynä Se7en) on vuonna 1995 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen psykologinen jännityselokuva, jonka on ohjannut David Fincher ja käsikirjoittanut Andrew Kevin Walker. Sen pääosia esittävät Brad Pitt ja Morgan Freeman, ja sivuosia muun muassa Gwyneth Paltrow, John C. McGinley, Richard Roundtree, R. Lee Ermey ja Kevin Spacey. Elokuvan keskiössä ovat etsivät Mills ja Somerset, jotka etsivät sadistista sarjamurhaajaa, joka suorittaa seitsemään kuolemansyntiin perustuvia murhia.
Käsikirjoittaja Walker perusti elokuvan käsikirjoituksen kokemuksiinsa asuttuaan New Yorkissa 1980-luvulla aikana jolloin rikollisuus ja huumeiden käyttö oli nousussa. Käsikirjoitusta tarjottiin alun perin italialaiselle tuotantoyhtiölle, mutta taloudellisten ongelmien takia oikeudet myytiin New Line Cinemalle. Tuottajat suhtautuivat alun perin elokuvan loppuratkaisuun skeptisesti ja halusivat muuttaa sen optimistisemmaksi ja valtavirtaa miellyttävämmäksi, mutta aiemmin floppielokuvan Alien 3 (1992) ohjannut Fincher halusi tiukasti pitäytyä Walkerin visiossa ja näin lopetusta ei muutettu. Elokuva kuvattiin joulukuun 1994 ja maaliskuun 1995 välillä noin 33 miljoonan dollarin budjetilla.
Seitsemän sai testiyleisöltä vaihtelevan vastaanoton, eikä sen odotettu menestyvän hyvin väkivaltaisen sisältönsä vuoksi. Elokuva sai ensi-iltansa Pohjois-Amerikassa 22. syyskuuta 1995 ja oli yllätyshitti tuottaen yli 327 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Se sai pääosin positiivisia arvosteluja, ja erityisesti roolisuoritukset ja loppuratkaisu saivat kehuja. Seitsemän sai parhaan leikkauksen Oscar-ehdokkuuden vuoden 1996 gaalassa.
Vuosien kuluessa Seitsemän on saanut suurempaa arvostusta ja jotkut julkaisut ovat pitäneet sitä vaikutusvaltaisena elokuvana. Elokuvan loppuratkaisu ollaan usein listattu yhdeksi elokuvahistorian unohtumattomimmista ja järkyttävimmistä juonenkäänteistä sekä lopetuksista.
Juoni
Nimeämättömässä kaupungissa, jota väkivaltarikollisuus ja korruptio hallitsevat, kyynistynyt rikosetsivä William Somerset on jäämässä eläkkeelle viikon kuluttua. Hänen parikseen määrätään nuori, äkkipikainen ja idealistinen David Mills, joka on muuttanut kaupunkiin vaimonsa Tracyn kanssa.
Maanantaina Somerset ja Mills tutkivat murhaa, jossa lihava mies on pakotettu syömään itsensä hengiltä. Seinään on kirjoitettu sana ”mässäily”. Seuraavana päivänä löytyy toinen uhri, joka on pakotettu leikkaamaan itsestään kilon verran lihaa; rikospaikka on merkitty sanalla ”ahneus”. Johtolangat vievät kolmanteen uhriin, vuoteeseen sidottuun ja lähes luurangoksi kuihtuneeseen mieheen, jota on pidetty hengissä vuoden ajan. Tämä liittyy syntiin ”laiskuus”. Somerset päättelee, että murhat perustuvat kristilliseen käsitteeseen seitsemästä kuolemansynnistä.
Tracy yrittää lähentää etsiviä kutsumalla Somersetin illalliselle. Myöhemmin Tracy kertoo Somersetille olevansa onneton kaupungissa ja paljastaa olevansa raskaana, mutta epäilee, onko kaupunki sopiva paikka lapselle. Somerset samaistuu häneen omien menneisyytensä ratkaisujen vuoksi.
Somerset saa idean tutkia kirjastotietoja ja selvittää, kuka on lainannut kirjoja kuolemansynneistä. Jäljet johtavat John Doen asuntoon. Doe pääsee kuitenkin pakoon, vaikka Mills yrittää tavoittaa hänet. Asunnosta löytyy rahaa, muistikirjoja ja kuvia uhreista, sekä myös Somersetista ja Millsistä.
Lauantaina tutkitaan neljättä syntiä, ”himoa”, ja sunnuntaina viidettä, ”ylpeyttä”, kun Doe on runnellut mallin kasvot niin pahasti, että tämä päätyy itsemurhaan. Pian sen jälkeen John Doe saapuu itse poliisiasemalle verisenä ja antautuu. Hän lupaa johdattaa etsivät kahden viimeisen synnin, kateuden ja vihan, uhreille.
Syrjäisessä paikassa Somerset saa haltuunsa paketin, jonka sisältö kauhistuttaa häntä. Doe paljastaa kadehtineensa Millsin elämää Tracyn kanssa ja vihjaa, että paketissa on Tracyn irtileikattu pää. Hän yllyttää Millsiä toteuttamaan viimeisen synnin, vihan. Järkyttynyt ja raivostunut Mills ampuu Doen, jolloin tämä saa suunnitelmansa päätökseen. Lopussa murtunut Mills viedään pois, ja Somerset jää pohtimaan maailman arvoa ja sitä, kannattaako sen puolesta vielä taistella.
Näyttelijät
Arvioita
Ilta-Sanomien Timo Kuismin totesi (2011) synkeän tarinan kuvaajan Darius Khondjin loihtineen ”tunnelmaltaan sopivan, painostavan kellertävän värisävyn, joka kihisee ilkeää maailmanlopun tunnelmaa”.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaarto, Tomi: Derrida goes to the movies – David Fincherin Seitsemän ja moraalisen toiminnan epäjohdonmukaisuus. niin & näin 3/2000, 35–41. SE7EN & How 35mm Scans Lie to You WatchingtheAerial-kanavan video Seitsemän-elokuvan teatterikopioiden ja kotivideotallenteiden monimuotoisuudesta. 15 min, YouTube.
Luokka:Vuoden 1995 yhdysvaltalaiset elokuvat Luokka:Yhdysvaltalaiset psykologiset jännityselokuvat Luokka:David Fincherin ohjaamat elokuvat Luokka:Andrew Kevin Walkerin käsikirjoittamat elokuvat Luokka:Sarjamurhaajaelokuvat Luokka:Yhdysvaltalaiset independent-elokuvat Luokka:Elokuvat uskonnoista Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit