Matti Kalevi Paavilainen (12. elokuuta 1932 Helsinki – 23. joulukuuta 2017 Kotka) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko, joka asui Kotkassa.Kuka kukin on 2003, s. 717. Helsinki Otava 2002.
Matti Paavilainen oli Suomen ensimmäinen kirjallisuuden läänintaiteilija; hän hoiti virkaa kahdentoista vuoden ajan entisessä Kymen läänissä 1972–1984, toimipaikkanaan Kotka. Uuden Suomen kirjallisuuskriitikkona hän toimi 1979–1991.
Kirjallisuuden professori Juhani Niemi on teoksessaan Kirjailijoita ja epäkirjailijoita (1983) arvioinut, ettei Paavilainen vastaa vallitsevaa kuvaa suomalaisesta runoilijasta, vaan kulki vastavirtaan jo debytoidessaan 1960-luvulla. Etenkin palkitussa kokoelmassa Unohduksen huvilat hän yhdistelee muistikuvia, myyttejä ja todellisuutta. 1970-luvulla runoutta kirjoitettiin paljolti konkreettisten visioiden kautta visuaalisesti hahmotettavaksi, mutta Paavilainen harrasti silloinkin sanoilla ja käsitteillä leikkimistä ja teki koukeroista kulttuurirunoutta:
Paavilainen sai J. H. Erkon palkinnon 1964 ja valtion kirjallisuuspalkinnon 1982.
Teokset
Paluu (tv-näytelmä, 1969)
Lähteet
Aiheesta muualla Matti Paavilaisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomalaiset kirjallisuuskriitikot Luokka:Vuonna 1932 syntyneet Luokka:Vuonna 2017 kuolleet