The Birthday Party, aiemmin The Boys Next Door, oli australialainen post-punk-yhtye. The Birthday Party aloitti vuonna 1977 ja hajosi 1983. Yhtyeestä sai alkunsa laulaja ja lauluntekijä Nick Caven ura. Myös The Birthday Partyssa soittaneet Mick Harvey ja Rowland S. Howard niittivät mainetta yhtyeen hajoamisen jälkeen. The Birthday Party otti vaikutteita punkista, rockabillysta ja alkeellisimmasta blues-musiikista, mutta yhtyeen musiikkia ei voitu määritellä yksiselitteisesti mihinkään tiettyyn tyylilajiin. Vaikka The Birthday Party oli John Peelin arvostama, se sai omana aikanaan osakseen vain vähän suosiota. Sen musiikkia kuvailtiin mediassa yhdeksi synkimmistä post-punk-yhtyeistä joita 80-luvun alussa ilmestyi.
Historia Yhtyeen synty
Nick Cave, Mick Harvey ja Phil Calvert kävivät samaa Caulfield Grammarin koulua Melbournessa. He päättivät yhdessä kolmen muun koulun opiskelijan kanssa perustaa koulun bändin vuonna 1973. Cave ryhtyi laulamaan, Harvey soittamaan kitaraa ja Calvert rumpuja. Mukaan tulivat John Cocivera kitaraan, Brett Purcell bassoon ja Chris Coyne saksofoniin. Monet heistä olivat olleet mukana koulun kuorossa. Yhtye vaihtoi nimeä tämän tästä ja esiintyi koulun hippaloissa, joissa se soitti muun muassa David Bowien, Lou Reedin, Roxy Musicin, Alice Cooperin ja The Sensational Alex Harvey Bandin kappaleita. Koulun päätyttyä muut lähtivät tahoilleen, mutta kolme ensiksi mainittua halusivat jatkaa bändiä ja ottivat uudeksi basistiksi kaverinsa Tracy Pewin.https://www.radioswisspop.ch/en/music-database/musician/18283f095787ec590e544ac9b026eecbe70b2/biography
The Boys Next Door Vuoden 1976 punk-liike saapui myös Australiaan ja oman maan bändit The Saints ja Radio Birdman vaikuttivat Caveen ja kumppaneihin. He nimesivät yhtyeensä The Boys Next Dooriksi ja alkoivat muutaman oman kappaleen ohessa esittää esimerkiksi The Ramonesia ja Patti Smithiä.https://thepunkfiles.wordpress.com/tag/the-boys-next-door/ Vuonna 1977 bändin materiaali oli pääosin itsetehtyä ja se oli jo suuntautunut kohti punkia seurannutta uutta aaltoa, jota edustivat ”Sex Crimes”- ja ”Masturbation Generation” -nimiset kappaleet.https://www.fromthearchives.com/bnd/discography.html Vuonna 1978 yhtye sai levytyssopimuksen australialaisen Mushroom-recordsin kanssa. Levy-yhtiö halusi ryhtyä julkaisemaan punk-musiikkia Suicide-alamerkillä, mistä johtuen merkin ensimmäiseksi julkaisuksi tuli The Boys Next Doorin single. Singlen a-puolella oli versio vanhasta ”These Boots Are Made For Walking” -kappaleesta, B-puolella puolestaan oma sävellys ”Boy Hero”.https://www.discogs.com/release/2958396-The-Boys-Next-Door-These-Boots-Are-Made-For-Walking
Samana vuonna yhtye alkoi levyttää ensimmäistä albumiaan. Sen julkaisu kuitenkin viivästyi, ja pian yhtyeeseen liittyi toinen kitaristi Rowland S. Howard. Tämän persoonallinen soittotyyli muutti yhtyeen soundia niin olennaisesti, että se päätti levyttää viisi uutta kappaletta ja jättää puolet alkuperäisestä levystä julkaisematta.Tätä materiaalia ei ole julkaistu myöhemminkään, vain ”Sex Crime” -kappaleen demo julkaistiin vuonna 2010. Viimein levyltä ilmestyi Howardin tekemä ”Shivers” -kappale singlenä toukokuussa 1979. Hän oli levyttänyt sen jo aiemmin The Young Charlatans -yhtyeensä kanssa, mutta silloin se kiellettiin radiossa, koska laulun tekstissä käsitellään itsemurhaa. Kappaleesta tuli The Boys Next Doorin tunnetuin laulu, ja siitä on myöhemmin tehty lukuisia cover-versioita. Koska laulu on hyvin pop-henkinen, se julkaistiin levy-yhtiön Mushroom-päämerkillä, kuten myös viimein kesäkuussa ilmestynyt pitkäsoitto Door, Door. Vaikka levyn B-puolella on kuultavissa viitteitä yhtyeen tulevasta linjasta Howardin liittyttyä yhtyeeseen, Nick Cave on haukkunut levyn myöhemmin lyttyyn ja kertonut inhoavansa sitä. Hän on sanonut levyn haiskahtavan siltä, että yritetään tehdä älykästä musiikkia ja nokkelia lyriikoita.https://soundsoftheradio.wordpress.com/2019/03/28/279-shivers-the-boys-next-door/https://www.discogs.com/release/9043092-The-Boys-Next-Door-Door-Doorhttps://secondhandsongs.com/performance/43751/all
Hee Haw -EP ja The Birthday Party -albumi Keväällä 1979 Cave ja kumppanit kuulivat brittiläisen the Pop Group -yhtyeen ensilevyn nimeltään Y. Levyllä tuli olemaan suuri vaikutus the Boys Next Dooriin, ja se on kuultavissa yhtyeen seuraavalla Hee Haw EP:llä.https://www.adelaidereview.com.au/latest/opinion/2015/02/26/irregular-writings-the-pop-group/ Bändin tyyli muuttui jokseenkin tavanomaisesta uuden aallon musiikista kohti hankaavaa, rytmisesti monimuotoista ja kokeilevampaa ja alkoi muistuttaa The Pop Groupin soittoa.https://www.australiangothicindustrialmusic.com/bands/the-boys-next-door.html Mushroom Recordsin Michael Gudinski ei ollut innostunut yhtyeen heinä- ja elokuussa 1979 Richmond Rechorderissa nauhoittamista kappaleista, mutta Missing Link -yhtiön Keith Glass oli. Glassista tuli yhtyeen manageri ja levy-yhtiöstä bändin pitkäaikainen julkaisija. Hee Haw ilmestyi joulukuussa 1979. Yhtye nauhoitti lisää materiaalia samassa studiossa tammi-helmikuussa 1980.https://www.fromthearchives.com/bnd/chronology.html
Koska studio oli hyvin kaiuton, äänittäjä Tony Cohen ja yhtye joutuivat tekemään kaikenlaisia kokeiluja saadakseen haluamansa soundin. Esimerkiksi Cave laulaa hyvin särisevän laulunsa puhelimen lävitse kappaleessa ”The Hair Shirt”.https://goodreadingmagazine.com.au/article/half-deaf-completely-mad/ Yhtyeen toinen albumi sai nimekseen The Birthday Party, ja se julkaistiin marraskuussa 1980.https://www.discogs.com/release/2454519-The-Boys-Next-Door-The-Birthday-Party Jo ennen levyn ilmestymistä bändi oli vaihtanut tuon levyn nimen yhtyeensä nimeksi ja uusintapainoksissa ei sitten enää mainittukaan orkesterin alkuperäistä nimeä.
Uuden nimen alkuperästä löytyy monenlaista tarinaa. Joidenkin lähteiden mukaan yhtye otti nimen Harold Pinterin samannimisestä näytelmästä.https://rowland-s-howard.com/discog/the-birthday-party.php Sitten on väitetty, että Nick Cave olisi muistanut Dostojevskin Rikos ja rangaistus -romaanissa olevan syntymäpäiväjuhla-kohtauksen, mitä siinä siis ei ole. Vuonna 2008 Rowland S. Howard ei ainakaan täysin allekirjoittanut tarinaa, vaan hänen mielestään nimi syntyi hänen ja Caven keskusteluista, joissa bändin suuntaa haluttiin muuntaa enemmän rituaalinomaiseen juhlintaan.https://faroutmagazine.co.uk/nick-cave-the-boys-next-door-these-boots-are-made-for-walking-1978/
Australiasta Lontooseen, Prayers On Fire -albumi
Koska yhtyeellä syntyi mainetta Australiassa, se päätti suunnata suuremman menestyksen toivossa Lontooseen. Se kuitenkin joutui pettymään, koska kuvitteli sen hetken Lontoon punkskenestä löytyvän enemmän the Pop Groupin ja The Fallin kaltaisia yhtyeitä.https://www.youtube.com/watch?v=BUC2GmzJpGY Bändi sai Lontoossa kuitenkin levystyssopimuksen indiefirma 4AD:n kanssa. Ensitöikseen se julkaisi aiempia nauhoituksia The Friend Catcher -nimisellä EP-levyllä.https://www.discogs.com/release/423717-The-Birthday-Party-The-Friend-Catcher Vuonna 1983 4AD julkaisi samannimisen EP-levyn, joka sisälsi nimikappaletta lukuun ottamatta täysin eri kappaleet.https://www.discogs.com/release/377249-The-Birthday-Party-The-Friend-Catcher
Lontoon pettymysten jälkeen yhtye päätti suunnata takaisin Australiaan kiertueelle marraskuussa 1980. Tällä kiertueella bändi alkoi saavuttaa mainetta näkemisen arvoisena live-yhtyeenä.The Birthday Party aloitti uuden levyn nauhoitukset Melbournessa Armstrong Audio Visual Studiossa ja Richmond Recordersissa jälleen tuottaja Tony Cohenin kanssa joulukuussa 1980.https://www.fromthearchives.com/bp/chronology.html Toisesta australialaisesta Equal Local -nimisestä postpunkbändistä tuli jäseniä soittamaan puhaltimia ”Nick the Stripper” -kappaleeseen.https://www.thebirthdayparty.com.au/bio.html Ian Whiten bändistä tehdyn dokumentin mukaan levynteko ei ollut helppoa. Bändi etsi omaa identiteettiään ja samaan aikaan osa jäsenistä alkoi raskaan alkoholin ja huumeiden käytön.https://www.theguardian.com/music/2023/oct/26/the-birthday-party-the-danger-drugs-and-rancour-behind-nick-caves-post-punk-band
Jälleen Cave ei ollut täysin tyytyväinen syntyneeseen levyyn. Hän häpesi ”Zoo Music Girl” -kappaletta, mutta toisaalta totesi bändin tulevan linjan löytyneen ”King Inkissä”.https://cyberinsekt.livejournal.com/1217624.html Prayers On Fire -nimisen levyn julkaisi ensin Australiassa vanha Missing Link -yhtiö 6. huhtikuuta 1981, mutta myös 4AD julkaisi sen samassa kuussa.https://www.discogs.com/master/20089-The-Birthday-Party-Prayers-On-Fire Ilmestyessään levy ei saanut paljon huomiota, mutta jälkeenpäin sitä on kehuttu.https://thenewperfectcollection.com/2016/04/08/76-the-birthday-party-prayers-on-fire-1981/ Luultavasti samanaikaisten John Peel -sessioiden ansioista levy kuitenkin nousi brittien indielistan neljänneksi.https://www.ukmix.org/forum/chart-discussion/chart-analysis/10580248-nme-independent-singles-albums-charts
Junkyard-albumi Yhtye palasi Lontooseen keväällä 1981. John Peelin sessioissa oli nauhoitettu kappale ”Release the Bats”, jota ei ollut juuri ilmestyneellä levyllä. Tästä muodostui keikkasuosikki, ja sen vuoksi siitä tulikin seuraavan singlen A-puoli.https://www.allmusic.com/song/release-the-bats-mt0012292072 Molemmat singlen kappaleet nauhoitettiin Lontoossa Townhouse-studiossa. 4AD-yhtiö valtuutti tuottajaksi mm. P.I.L.:iä tuottaneen Nick Laynayn. Laynayn sai buukattua studion halvalla yöaikaan, mutta päivällä siellä työskenteli Phil Collins. Laynayn kertoman mukaan oli hyvin jännittävää nauhoittaa ”Release the Bats” -nimistä kappaletta sellaisten tyyppien kanssa, jotka näyttivät aivan vampyyreilta. Yhtyeen jäsenet olivat pukeutuneet mustaan kuin olisivat juuri tulleet kirkosta, mutta Laynayn mielestä se kirkko olisi raunioina ja täynnä rottia. Bändiläiset eivät ilmeisesti olleet peseytyneet viikkoihin. Goottirockia ei ollut vielä tuolloin keksitty, mistä johtuen kappaleella oli paljon vaikutusta juuri syntyvään goottigenreen. Laynay sai aikaan molempiin kappaleisiin hyvin sirkkelimäiset soundit, joista tuli bändin tunnusmerkki. B-puolelle tuli Howardin säveltämä ”Blast Off”.https://thequietus.com/articles/16018-the-birthday-party-interview-nick-cave-and-the-bad-seeds Single julkaistiin 31. heinäkuuta 1981, ja se nousi brittien indielistan kolmanneksi. Aiemmasta poiketen Missing Link julkaisi singlen 12-tuumaisena vasta vuonna 1983.https://www.discogs.com/master/190572-The-Birthday-Party-Release-The-Bats
Yhtye keikkaili Euroopassa loppuvuodesta 1981. Yhteiskeikka Lydia Lunchin kanssa the Venuessa Lontoossa 26. marraskuuta nauhoitettiin ja siitä julkaistiin EP-levy 18. helmikuuta 1982. Tällä Drunk On the the Pope’s Blood/ The Agony is the Ecstacy -nimisellä EP:llä a-puolella on neljä The Birthday Partyn kappaletta, joista ”Pleasure Heads” ja Stooges-cover ”Loose” olivat ennenjulkaisemattomia.https://www.discogs.com/release/391071-The-Birthday-Party-Lydia-Lunch-Drunk-On-The-Popes-Blood-The-Agony-Is-The-Ecstacy