thumb|Vladimir Makovski, Käynti köyhien luona, 1874. Tretjakovin galleria. Hyväntekeväisyys tarkoittaa toisten auttamista ilman että siihen ensisijaisesti liittyy oman edun tavoittelua. Hyväntekeväisyys voi kohdistua esimerkiksi lapsiin, vanhuksiin, vammaisiin ja sairaisiin, urheiluun ja liikuntaan, taiteeseen, tieteeseen, eläimiin, ympäristöön tai maanpuolustukseen. Hyväntekeväisyyttä harjoitetaan muiden muassa vapaaehtoistyöllä ja lahjoituksilla.
Hyväntekeväisyyden määrittely Hyväntekeväisyys on ollut kiinteä osa länsimaisen sivilisaation historiaa koko sen olemassaolon. Viittauksia lahjoittamiseen ja hyväntekeväisyyteen löytyy niin Raamatusta kuin antiikin historiasta. Lahjoittamisen turvin on pyritty turvaamaan yhteisön kaikkien jäsenten hyvinvointi, onnellisuus sekä oman yhteisön sosiaalinen tasapaino.
Hyväntekeväisyys voidaan historiallisesti jakaa kahteen vahvaan ryhmään, joista ensimmäinen on hädänalaisessa tilanteessa olevien lähimmäisten elämäntilanteen helpottamiseen. Englanninkielinen altruismille läheinen termi ”charity” viittaa myötätuntoon, lähimmäisenrakkauteen ja epäitsekkyyteen. Tuki ohjattiin historiallisesti oman yhteisön vähäosaisten auttamiseksi, mutta globalisaation myötä keräyskohteisiin on liittynyt kansainvälinen katastrofiapu. Suomen Punainen Risti keräsi 1870-luvulla ensimmäistä kertaa kansainväliseen kohteeseen: Venäjän nälkää näkeville ja Turkin sodan uhreille.
Moderni hyväntekeväisyys järjestöineen syntyi 1800-luvun voimakkaasti teollistuvassa Britanniassa, jossa voimakas ja osin hallitsematon kaupungistuminen aiheutti köyhyyttä, työttömyyttä, huonoja elinoloja ja muita sosiaalisia ongelmia. Tavallista oli esimerkiksi koulujen ja sairaaloiden rakentaminen köyhiä varten ja muu köyhäinapu.
Hyväntekeväisyys ei kohdistu pelkästään toisiin ihmisiin. Eläinsuojelusta muodostui jo varhain yksi vakiintunut hyväntekeväisyyden kohde. Ympäristönsuojelun tukemista ei myöskään voi nähdä yksinomaan ihmisten paremman elinympäristön rakentamisena.
Toinen hyväntekeväisyyden klassinen haara koskee tieteen ja taiteen tukemista. Vähävaraisten opiskelijoiden ja taiteilijoiden mesenaattina toimimisen rinnalla lahjoitusvaroin on rakennettu merkittäviä kulttuuri-instituutioita. Varhaisimpia tällä saralla Suomessa toteutettuja keräyksiä ovat olleet Kirjailijoiden ja taiteilijoiden eläkekassa, sekä Suomalainen teatteri, molemmat 1870-luvulla. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun moniin hyväntekeväisyyshankkeisiin liittyi poliittisia tarkoitusperiä mm. suomalaisuuden vaalimisen muodossa.
Suomessa oli itsenäistymisensä aikoina vallalla vahva hyväntekeväisyyden perinne, josta olivat osoituksena lukuisat keräykset, hyväntekeväisyystapahtumat, arpajaiset sekä yksittäiset isot lahjoitukset ja hyväntekijät. Toisen maailmansodan ja sitä seuranneen jälleenrakentamisen myötä myös hyväntekeväisyyden kuva muuttui. Valtion ja esivallan rooli monien aikaisemmin kansalaisyhteiskunnan anteliaisuuden varaan rakennettujen kulttuurihankkeiden, sosiaalisten hankkeiden ja kansalaistoiminnan rahoittajana vahvistui. Tuloerojen kaventumisen myötä supistui samalla myös sellaisten kansalaisten joukko, joilla oli mahdollisuuksia tehdä todella merkittäviä lahjoituksia.
Viime vuosituhannen lopun taloudellinen taantuma ja sitä seurannut talouskehitys muutti kuitenkin tilannetta. Julkisen talouden tasapainottamisen myötä yhteiskunnan mahdollisuudet kasvattaa voittoa tuottamattomien järjestöjen rahoitusta loppui. Kansalaisten ja yritysten karttuisan käden puoleen kääntyi perinteisten hyväntekeväisyysjärjestöjen lisäksi monia uusia tahoja; yliopistoja, museoita, taidelaitoksia, sairaaloita joiden rahoitus oli menneinä vuosikymmeninä levännyt lähes yksinomaan valtiollisen budjettirahoituksen varassa. Samaan aikaan syntyi ”uusrikkaiden” ryhmä, jolla on mahdollisuudet ja halua tukea hyvinä kokemiaan kohteita.
Uskonnollinen tausta thumb|Parker Adventist Hospital Coloradossa, 7. päivän adventistit ovat perustaneet useita sairaaloita Yhdysvalloissa Hyväntekeväisyys on useimpien valtauskontojen keskeinen hyve. Kristinuskossa Raamatun mainitsemat kolme hyvettä suomennetaan usein usko-toivo-rakkaus, mutta kolmas hyve (agapê, caritas) voidaan suomentaa myös hyväntekeväisyydeksi tai lähimmäisenrakkaudeksi. Kristinuskossa ajatellaan, että Kristus vaikuttaa ihmisessä agapê-rakkautena ja tämä on yksi kristityn elämän tärkempiä kulmakiviä. Kymmenysten antaminen ansioista on kristillistä folklorea. Yhä edelleen monissa seurakunnissa on käytäntönä kymmenysten maksaminen ja tästä suuri osa käytetään suoraan hyväntekeväisyystyöhön. Jo varhaisissa seurakunnissa oli vähäosaisia auttava diakoni. Nykyään diakonia on tutkimusten mukaan suomalaisten mielestä kirkon arvostetuin tehtävä sen toimenkuvassa.
Monet kristilliset järjestöt, kuten Kirkon Ulkomaanapu, Fida ja Suomen Lähetysseura ovat suuria kehitysjärjestöjä, Kirkon Ulkomaanapu itse asiassa koko Suomen suurin ja sen lisäksi toiseksi suurin humanitaarisen avun antaja. Kristityt lähetystyöntekijät ovat usein olleet ensimmäisiä auttajia köyhissä maissa. Suomalaiset lähetystyöntekijät ovat tehneet arvokasta työtä esimerkiksi Namibiassa, jossa muun muassa perustettiin useita kouluja ja sairaaloita. Samoin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa kristilliset järjestöt ovat hyvin edustettuina, esimerkiksi Suomessa Pelastusarmeija ja Diakonissalaitos. Lähes kaikki leipäjonoavustukset Suomessa ovat seurakuntien tai kristillisiin arvoihin pohjautuvien järjestöjen ylläpitämiä, kuten Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön Helsingissä järjestämä ruoka-apu.
Islaminuskossa, etenkin sunnimuslimeilla almujen antaminen, zakat, on tärkeä osa uskonnonharjoitusta.
Buddhalaiseen elämäntapaan kuuluu myötätunnon osoittaminen kaikkia tuntevia olentoja kohtaan. Dalai Laman ajattelussa tämä näkyy buddhalaisessa traditiossa vahvimmin. Buddhalaisuudessa uskotaan karmaan, jossa hyvät teot tuovat ihmiselle siunauksia.
Saman tapainen ajatus hyvien tekojen johtamisesta menestykseen ihmisen elämässä on kristillisyyden piirissä vahvasti esimerkiksi kalvinismissa. Paavali sanoo Raamatussa: "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." Tämä on vaikuttanut vahvasti anglo-amerikkalaiseen hyväntekeväisyyden traditioon.
Miksi ihmiset lahjoittavat Kysymys siitä, miksi ihmiset lahjoittavat, on askarruttanut niin filosofeja kuin ekonomisteja kautta historian. Keskustelua on käyty pyyteettömyyttä korostavan altruistisen ajattelun ja oman edun ajamista korostavan darwinistisen ajattelun välillä.
Altruistisessa ajattelussa lähdetään siitä että meissä kaikissa olisi erityinen ”pyyteettömyyden geeni”. Synnynnäinen, mutta yksilöllisesti vaihteleva tarve auttaa muita. Altruismin vastapainoksi erityisesti taloustieteilijät ovat kehittäneet teorioita, joissa lahjoittamista ei enää nähdä yksipuolisena antamisena vaan vaihtokauppana.
”Yhteisen hyvän” teoria lähtee siitä, että lahjoittaminen yleishyödylliseen toimintaan hyödyttää meitä kaikkia jotka saamme siten nauttia paremmasta terveydenhoidosta, harrastusmahdollisuuksista, taide-elämyksistä ja vakaammasta yhteiskunnasta. Toisaalta teoria mahdollistaa ns. vapaa-matkustamisen, nauttimisen kaikista edellä mainituista eduista osallistumatta itse hyväntekeväisyyteen. Tämän pitäisi yleisten talousteorioiden mukaan vähentää ihmisten lahjoitushalukkuutta.
Toista teoriaa voidaan kutsua vaikkapa ”vaihtokaupaksi”. Sen mukaan lahjoittajat saavat tekemiensä lahjoitusten turvin itselleen henkilökohtaisia etuja tai erioikeuksia. Lahjoittajat voivat saada etuuksia omassa verotuksessaan. He pääsevät mukaan seurapiireihin tai heidän nimensä voidaan kaivertaa kuparilaattaan sairaalan oven pieleen. Hyväntekeväisyyden myötä lahjoittajan sosiaalinen status nousee.
Kolmas niin kutsutun ”lämpimän hehkun ilmiö” korostaa lahjoittamisen psykologista vaikutusta. Ihmiset voivat hyvin kun he lahjoittavat hyväntekeväisyyteen ja mitä enemmän he antavat, sitä paremmin he voivat. Vaikka lämpimän hehkun ilmiön olemassaolon ovat nykyajan taloustieteilijät myöntäneet, avoimeksi jää silti kysymys, miksi niin tapahtuu ja miten ilmiön vaikutus on mitattavissa tai havaittavissa.
Monissa varainhankinnan ja markkinoinnin tehtävissä toiminut George Smith on kirjassaan Asking Properly (1995) tiivistänyt lahjoittamisen motiivit seuraavasti: huolestuminen syyllisyydentunto henkilökohtainen suhde lahjoituksen kohteeseen halu olla mukana saavuttamassa jotakin kuolematonta halu kuulua johonkin ryhmään halu tulla nähdyksi hyvänä ihmisenä
Hyväntekeväisyyden eri muodot Yksityiset ihmiset voivat osallistua hyväntekeväisyyteen lahjoittamalla joko rahaa, tavaraa, aikaa (vapaaehtoistyötä) tai oman arvovaltansa (oikeuden käyttää nimeä).
Rahalahjoitukset thumb|Bill Gates puhumassa kehityskokouksessa. Tyypillisin tapa osallistua hyväntekeväisyyteen on lahjoittaa rahaa satunnaisesti erilaisiin keräyksiin. Yksittäisen kansalaisen kohtaamia keräystapoja voivat olla lipaskeräykset, kolehti, listakeräykset, keräyskirjeet, erityismaksulliset puhelinnumerot ja tekstiviestit. Rahankeräysten toimeenpanemiseen tarvitaan aina viranomaisten lupa.
Lahjoittajat haluavat toisinaan sitoutua valitsemiensa kohteiden säännölliseen tukemiseen. Yleisesti käytetty tapa on antaa suoraveloitusvaltakirja esimerkiksi kerran kuukaudessa tapahtuvaa lahjoitusta varten. Lahjoituksen saajien kannalta sitoutuneet tukijat ovat kertalahjoittajia kannattavampia. Keräyskulut jäävät pienemmiksi ja vuosikertymä suuremmaksi. Kuukausitukijoihin perustuu myös viime aikoina yleistynyt feissaus.
Osa lahjoittajista on valmiita tukemaan valitsemaansa kohdetta merkittävämmällä summalla, jopa satojen tuhansien eurojen tai miljoonien lahjoituksella. Maailman toiseksi rikkaimpana miehenä tunnettu Warren Buffett lahjoitti kesällä 2006 Bill ja Melinda Gatesin säätiölle 37 miljardia dollaria. Psykologian maisteri Maria Lival-Lindström lahjoitti yliopiston rahastoille miljoona euroa pääkaupunkiseudun yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyden edistämiseksi kesällä 2005.
Talouslehti Forbes listasi 2009 eniten hyväntekeväisyyteen lahjoittaneet. Ykkösenä oli Microsoft-miljardööri Bill Gates, joka oli lahjoittanut 19,3 miljardia euroa. Gatesin jäljessä tulivat valuuttaspekulantti George Soros (5,07 mrd. euroa), Intel-miljardööri Gordon Moore (4,77 mrd. euroa) ja suursijoittaja Warren Buffett (4,68 mrd. euroa).
Testamenttilahjoitukset Vakiintuneet hyväntekeväisyysjärjestöt saavat säännöllisesti myös testamenttilahjoituksia, vaikka Suomessa ei tässä suhteessa olekaan vakiintunutta perinnettä. Pitkään aiemmin lahjoittaneiden ohella merkittävä osa testamenttilahjoituksista tulee uusilta lahjoittajilta. Testamenttilahjoituksia markkinoidaan tavallisesti asianajajille ja muille omaisuudenhoitopalveluihin liittyville tahoille, joiden kanssa testamenteista ja omaisuudesta yleensä keskustellaan.
Arpajaiset Arpajaisiin osallistuminen yksi perinteinen tapa osallistua hyväntekeväisyyteen. Suomessa yksinoikeus rahavoittoja jakaviin arpajaisiin on Veikkauksella. Sen tuotto jaetaan avustuksina yleishyödylliseen toimintaan. Yleishyödylliset yhteisöt voivat järjestää tavara-arpajaisia (tavara-arvat, tavaravoittoautomaatit, arvauskilpailut ja bingopelit). Arpajaisten toimeenpano on luvanvaraista toimintaa.
Hyväntekeväisyystuotteet Hyväntekeväisyysjärjestöt tarjoavat myös erilaisia tuotteita, joita ostamalla on mahdollista tukea niiden toimintaa. Osalla järjestöistä on jopa omia kauppoja, joissa tuotteita myydään.
Japanilainen tossumerkki Onitsuka Tiger toi markkinoille 1995 tossuja, joissa muistettiin kaupungissa tapahtuneen maanjäristyksen jokaista kuollutta pienellä symbolilla. Tuotto luvattiin antaa maanjäristyksen uhreille.Shoppaaminen tekee hyvää. City.fi