Vietnamin varhainen historia on jäänyt tarujen peittoon. Varmasti tiedetään, että nykyisellä Vietnamin alueella on ollut ihmisasutusta jo puoli miljoonaa vuotta sitten. Maataloutta alueella on harjoitettu jo noin vuonna 7000 eaa.

Noin vuonna 200 eaa. alueella vaikutti Nam Việtin valtakunta, joka hallitsi aluetta kolmesataa vuotta, ennen kuin kiinalaiset valloittivat nykyisen Vietnamin pohjoisosat. Vietnam kuului kiinalaisten hallintaan 1000 vuoden ajan. Vietnamilaiset nousivat 900-luvulla kapinaan ja onnistuivat ottamaan vallan omalle kansalleen. Näin syntyi Đại Việtin kuningaskunta.

Itsenäiset vietnamilaiset kokivat monien eri dynastioiden aikakauden. Vähitellen vietnamilaiset levittäytyivät myös etelään nykyisen Etelä-Vietnamin alueella asuneiden chamien asuttaman Champan kuningaskunnan kustannuksella.

Vietnam jakaantui 1500-luvulla keskenään kilpailevien hallitsijasukujen hallitsemiin alueisiin, kunnes Tay Son -kapina yhdisti maan.

Eurooppalaiset saapuivat nykyisen Vietnamin alueelle 1500-luvulla, ja Vietnamin pitkä lähes tuhannen vuoden itsenäisyys päättyi vuonna 1883, kun ranskalaiset ottivat maan hallintaansa. Ranskalaiset muodostivat hallitsemistaan alueista Ranskan Indokiinan. Ranskan vallan aika päättyi toisen maailmansodan jälkeen syttyneeseen Indokiinan sotaan, jonka jälkeen Vietnam jaettiin kommunistiseen Pohjois-Vietnamiin ja antikommunistiseen Etelä-Vietnamiin. Maiden vastakkainasettelu sytytti Vietnamin sodan, jossa Yhdysvallat tuki sotilaallisesti Etelä-Vietnamia.

Vietnamin sodan kauhut johtivat Yhdysvalloissa protestiaaltoon sotaa vastaan ja Yhdysvaltojen vetäydyttyä koko Vietnam yhdistyi Pohjois-Vietnamin kommunistihallinnon alle.

Vietnamin esihistoria

Arkeologisten löytöjen perusteella on arvioitu, että nykyisen Vietnamin alueella on ollut ihmisasutusta jo puoli miljoonaa vuotta sitten. Alueella kukoistivat mesoliittiset ja neoliittiset kulttuurit, ja maanviljelyä on alueella harjoitettu 7000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

right|pienoiskuva|Đông Sơn -rumpu ensimmäisen vuosituhannen eaa. puolivälin tienoilta. Rummuille olivat ominaisia ornamenttikuviot, ja lyöntipinnan keskellä oli yleensä tähti- tai aurinkokuvio. Pohjois-Vietnamista, Punaisenjoen alueelta löytynyt merkittävä pronssikautinen Đông Sơnin pronssikulttuuri on nimetty löytöpaikkansa mukaan. Alueelta löydetyt kivikirveet ja pronssiset gongirummut kertovat korkeasta teknologiasta ja järjestäytyneestä yhteiskunnasta Đông Sơn -kulttuurin aikana noin 600-100 jaa. Samankaltaisia rumpuja on löydetty Uudesta-Guineasta saakka, mikä viittaa siihen, että Đông Sơn -kulttuurin esineet levisivät merta pitkin kulkeneiden kauppareittien mukana laajalle alueelle.

Pronssikulttuurin kehittyminen on yhdistetty siihen, että Kaakkois-Aasiassa on ollut tarvetta maatalouden kehittämiselle ja suuremman tuottavuuden lisäämiselle suuremman väestön elättämiseksi. Đông Sơn -rumpujen kuviointien perusteella on päätelty, että alueella oli keskusjohtoinen päällikkökunta noin vuodesta 400 jaa.

Vietnamilaisten tarujen mukaan valtion perustaja on Hùng Vương, ensimmäinen Hồng Bàng -dynastian kuningas, joka oli mytologian mukaan lohikäärmekuninkaan ja kuolemattoman prinsessa Âu Cơ'n poika. Hồng Bàng -kuninkaat hallitsivat Văn Lang -kuningaskuntaa Punaisenjoen laaksossa noin vuosina 2879-258 eaa. Tarinat Hồng Bàng-dynastiasta eivät perustu historiallisiin tosiseikkoihin, vaan kyseessä on ennemminkin myyttiset mittasuhteet saanut kokoelma vietnamilaisia kansantaruja, joka kertoo kansan synnystä.

Viimeinen Hồng Bàng -kuningas kukistui kolmannella vuosisadalla eaa. naapurimaan ylängöllä sijainneen Thuc-dynastian kukistettua sen. Thuc-kuningas An Dương Vương yhdisti Văn Langin hallintoalueeseensa, ja näin muodostui Âu Lạcin kuningaskunta, jonka pääpaikkana oli Cổ Loa Punaisenjoen tasangolla, nykyisen Hanoin kaupungin lähistöllä.

pienoiskuva|Nam Việt laajimmillaan noin vuonna 200 eaa. Valtakunta oli lyhytikäinen, ja kiinalaisen Qin-dynastian armeija, päällikkönään Triệu Đà, valloitti sen vuonna 208 eaa. Qin-dynastian kukistuttua Kiinassa seurasi Han-kausi vuonna 206 eaa. Triệu Đà oli haluton hyväksymään Han-dynastiaa ja perusti valloittamistaan alueista valtion, jolle antoi nimeksi Nam Việt. Valtio sijaitsi nykyisen Pohjois-Vietnamin ja Etelä-Kiinan alueilla. Valtio oli olemassa noin sadan vuoden ajan, kunnes Kiinan Han-dynastia valloitti sen vuonna 111 eaa.

Tuhat vuotta kiinalaisvallan alla

Kiinalaishallitsijat pitivät nykyisen Vietnamin aluetta hallussaan yli tuhat vuotta vuoteen 938. Tänä aikana Vietnamiin lainautui kiinan kirjoitusjärjestelmä, vietnamin kieleen tuli lukematon määrä sanoja kiinan kielestä ja vietnamilaiset omaksuivat kiinalaisilta kiinalaiset tavat ja maanviljelystavat. Kiinalaisesta kulttuurista lainautuivat myös konfutselaisuus sekä Kiinan poliittinen järjestelmä.

Kiinalaistumista lisäsi Han-dynastian sisäisiä valtataistaluja paenneiden mandariinien saapuminen Vietnamin alueelle. Heidän mukanaan saapui kiinalaisia tapoja ja he perustivat kouluja ja toivat mukanaan sotilastaitoja. Kiinalaisvalta herätti myös kapinoita vietnamilaisten keskuudessa. Monet vietnamilaiset maanomistajat naittivat tyttäriään kiinalaiseliitille, ja syntyi kiinalais-vietnamilainen eliitti, joka nousi aika-ajoin vastustamaan kiinalaisvaltaa.

Ensimmäinen merkittävä kapina kiinalaisia vastaan nähtiin vuosina 39-42, kun vietnamilaiset Trungin sisarukset Trưng Trắc ja Trưng Nhị johtivat kapinaa kiinalaisia vastaan. Heidän johtamansa heimopäälliköistä ja heidän seuraajistaan koottu armeija onnistui valloittamaan kiinalaisten linnoitukset ja he julistivat itsensä Vietnamin kuningattareksi. Kiinalaiset sotajoukot kuitenkin palasivat vahvistuneina ja murskasivat kapinan. Trungin siskokset eivät halunneet jäädä kiinalaisten vangiksi ja he hukuttautuivat. Trungin siskokset ovat Vietnamissa kansallissankareita ja he kuvastavat naisten suhteellisen korkeaa asemaa vietnamilaisessa yhteiskunnassa.

Toinen kapina kiinalaisvaltaa vastaan nähtiin vuonna 248, kun kapinan naisjohtaja Triệu Thị Trinh johti tuhannen miehen armeijaa kiinalaisia vastaan. Kapina kukistettiin puolessa vuodessa ja kuten Trungit parisataa vuotta aiemmin, myös hän hukutti itsensä välttääkseen kiinalaisten vangiksi joutumisen.

Kuudennella ja seitsemännellä vuosisadalla nähtiin myös sarja epäonnistuneita yrityksiä palauttaa maahan vietnamilaisten valta, mikä osaltaan nosti kansallistunnetta. Yksi merkittävimmistä kapinoista oli vuonna 543 tapahtunut kapina. kun Lý Nam Đế johti kiinalaisen Liang-dynastian vastaista kapinaa. Hän perusti lyhytaikaisen Lý-dynastian. Lý kuoli vuonna 547, mutta hänen seuraajansa piti Lý-dynastian kapinaa hengissä vielä viidenkymmenen vuoden ajan. Tätä Vietnamin historian varhaisempaa vuonna 543 perustettua Lý-dynastiaa kutsutaan varhaisemmaksi Lý-dynastiaksi erotukseksi myöhemmin syntyneestä Lý-dynastiasta. Kiinalaiset kukistivat kapinan lopullisesti vuonna 603 ja he katsoivat rauhoittaneensa Vietnamin ja antoivat sille nimeksi An Nam, rauhoitettu etelä, jota kiinan Tang-dynastia hallitsi protektoraattinaan.

Nykyisen Etelä-Vietnamin alueelle kiinalaisvalta ei yltänyt. Alueen etäläosissa, Mekongin suistossa kehittyivät hindulais-buddhalaiset Funanin ja Champan kuningaskunnat. Khmerien ensimmäinen kuningaskunta Chenla valloitti Funanin 600-luvulla, mutta Champa säilyi aina 1600-luvulle.

Itsenäisyyden kausi Vapautus kiinalaisvallasta Tang-dynastian viimeinen keisari kukistui vuonna 907, jolloin vietnamilaiset saivat jälleen mahdollisuuden itsenäistyä. Vuonna 938 Ngô Quyềnin johdolla vietnamilaisarmeija sai merkittävän voiton Bạch Đằng -joen taistelussa kiinalaisista ja maa sai itsenäisyyden lähes tuhannen vuoden kiinalaisvallan jälkeen. Ngô Quyền julisti itsensä maan kuninkaaksi. Kiinalaisvallan aikana vietnamilaisista oli muodostunut Kaakkois-Aasian kiinalaistunein kansa, toisin kuin naapurikansat chamit, khmerit ja tait, jotka saivat kultturisia vaikutteita Intiasta.

Ngô-dynastian hallinto oli epävakaata ja maassa oli useita kilpailevia päällikkökuntia. 960-luvulla merkittävin johtaja maassa oli Đinh Bộ Lĩnh, joka julistautui maan kuninkaaksi vuonna 968. Hän antoi maalle nimeksi Đại Co Việt ja hän solmi kiinalaisen Song-dynastian keisarin kanssa sopimuksen valtansa laillistamiseksi. Song-dynastian keisari hyväksyi vietnamilaiskeisarin vasallikseen ja vahvisti vietnamilaisten itsenäisyyden, vastaavasti Đinh suostui osoittamaan kunnioitusta Kiinan keisarille. Vietnamilaiset ymmärsivät, että pitkän kiinalaisvallan alla olon jälkeen pohjoisen naapurimaan kanssa oli tultava toimeen. Đinh-dynastia oli kuitenkin lyhytikäinen ja Đinh Bộ Lĩnhin kuoltua 979 kiinalaiset yrittivät palauttaa maan valtansa alle. Valtaan nousseen varhaisen Lê-dynastian ensimmäisen kuninkaan johdolla kiinalaisten hyökkäys torjuttiin. Myös Lê-dynastia oli lyhytikäinen ja sitä seurasi Lý-dynastia vuonna 1009.

Lý-dynastia

Lý-dynastian aikakautta vuosina 1009-1224 pidetään Vietnamin historiassa menestyksekkäänä aikakautena. Ajanjaksolla maan nimeksi muutettiin Đại Việt. Dynastian perusti sen ensimmäinen hallitsija Lý Thái Tổ, joka vakiinnutti valtansa kukistamalla kapinalliset ja panemalla toimeen tehokkaan verotuksen. Hän nojautui munkkikuntaan ja Lý-dynastian aikana maassa kasvoi ajatus buddhalaiseen kuninkuuteen perustuvasta järjestelmästä. Maan pääkaupunki oli Hanoi ja sinne perustettiin yliopisto, jossa tulkittiin Konfutsen tekstejä. Maahan muodostettiin laki, jotka kopioitiin kiinalaisista laeista. pienoiskuva|Kaakkois-Aasia noin vuonna 1010. Đại Việt keltaisella, Champa vihreällä ja Khmerien valtakunta violetilla.

Lý Thái Tổ'a seurasi valtaistuimelle hänen poikansa Lý Thái Tông vuonna 1028. Tämän hallintokaudella maa vaurastui edelleen ja hänen aikakaudellaan tehtiin myös onnistuntut ryöstöretki eteläiseen Champaan. Maasta tuli myös tärkeä kullan ja hopean tuottaja, ja jalometalleja vaihdettiin elintarvikkeisiin ja muihin kansainvälisiin kauppatavaroihin.

Lý Thái Tôngin jälkeen kuninkaaksi tuli hänen poikansa Lý Thánh Tông vuonna 1054. Hänen aikanaan Hanoihin perustettiin kirjallisuuden temppeli vuonna 1070. Lý Thánh Tôngin valtakaudella maa teki taas uuden sotaretken Champaa vastaan vuonna 1069, jolloin maan laajentuminen eteläisen Champan kustannuksella jatkui. Đại Việt kävi sotaa pahimmillaan kahdella rintamalla, kun pohjoisen suunnalla maa soti kiinalaisia vastaan. Lapsena valtaistuimelle nousseen Lý Càn Đứcin aikana Đại Việt onnistui torjumaan kiinalaisten Song-hallitsijoiden valloitusyrityksen sotapäällikkö Lý Thường Kiệt'in johdolla vuonna 1075. Sodan päätyttyä ryhdyttiin neuvotteluihin, joiden tuloksena Kiinan ja Vietnamin raja asettui suunnilleen nykyiselle kohdalleen.

Voitto oli huomattava vietnamilaisille mutta Lý-dynastia hiipui vähitellen 1100- ja 1200-luvuilla. Dynastian viimeisen kuninkaan Lý Càn Đứcin kuoltua lapsettomana, maa ajautui heikon hallinnon kauteen, jolloin valtaa piti ryhmä ministereitä. Karismaattisen johtajan puute ja veriset valtakiistat johtivat siihen että valtaan nousi ensimmäinen Trần-dynastian kuningas vuonna 1225.

Trần-dynastia

Tran-valtakunnan vakautta nousi uhkaamaan Kiinan suunnalta maahan tunkeutunut mongoliarmeija. Pohjoinen naapuri Kiina oli Kublai-kaanin johtaman mongolivaltakunnan hallussa, ja mongoliarmeija hyökkäsi Đại Việtiin vuonna 1284, ja uudestaan vuosina 1287-1288. Vietnamilaiset onnistuivat torjumaan mongolit Bạch Đằngin taistelussa, joka on päätynyt Vietnamin kansalliseen mytologiaan.

Vietnamilaiset onnistuivat torjumaan mongolit sekä maalla että merellä, ja 1300-luvulle tultaessa mongolit suuntasivat laajentumispyrkimyksensä burmalaisia vastaan.