Maria Fjodorovna (, synt. Sofia Dorotea Augusta Luise; 25. lokakuuta 1759 Stettin, Preussin kuningaskunta – 5. marraskuuta 1828 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli saksalainen Württembergin herttuatar, Venäjän keisari Paavali I:n toinen puoliso sekä keisari Aleksanteri I:n ja keisari Nikolai I:n äiti.
Suku ja koulutus vasen|pienoiskuva|Prinsessa Sofia Dorotea Augusta Luise von Württemberg lapsena, 1770 Sofia Dorotea Augusta Luise oli vanhin tytär kahdestatoista lapsesta, jotka syntyivät Württembergin herttua Fredrik II Eugenelle (1732–1797) ja Brandenburg-Schwedtin prinsessa Friederike Dorotea Sofialle (1736–1798), Preussin kuningas Fredrik Suuren sisarentyttärelle. Fredrik Eugene palveli Preussin armeijassa ja peri herttuanarvonsa vasta vanhoilla päivillään vuonna 1795. Vuonna 1769 perhe asettui asumaan esi-isiensä linnaan Montbéliardissa, joka oli silloin Württembergin herttuakunnan enklaavi, joka nykyään kuuluu Franche-Comtéen.Massie, Suzanne: Pavlovsk: The Life of a Russian Palace. Hodder & Stoughton, 1990. S. 8, 22, 32, 99. Perheen kesäasunto sijaitsi Étupes'ssa, 65 km päässä Baselista. Vanhin hänen veljistään oli Württembergin kuningas Fredrik I, joka herttuana ollessaan seurasi sisartaan Venäjälle vuonna 1776. Nuorempi sisar Elisabet Wilhelmine Luise (1767–1790) avioitui vuonna 1788 Itävallan keisari Frans II:n kanssa.
Montbéliard oli kulttuurikeskus, jossa monet älymystön ja poliittiset henkilöt vierailivat. Sofia Dorotean koulutus oli keskimääräistä parempaa, jopa siinä määrin, että halusi kehittää taitojaan suurella innolla. 16-vuotiaana hän oli hyvin perehtynyt matematiikkaan ja arkkitehtuuriin sekä puhui sujuvasti saksaa, ranskaa, italiaa ja latinaa. Hänet kasvatettiin aikakauden tavan mukaan ranskalaisen etiketin mukaisesti, mutta saksalaisella porvarillisella yksinkertaisuudella. Häntä pidettiin huomaavaisena, järjestelmällisenä, tahdonvoimaisena, johdonmukaisena ja lempeänä.Waliszewski, Kazimierz: Paul the First of Russia, the son of Catherine the Great. Archon S.17.
Nuoruus ja kihlaus Vuonna 1773 Sofia Dorotea kuului niitten saksalaisten prinsessojen joukkoon, joita pidettiin Venäjän kruununperillisen, tulevan keisari Paavali I:n mahdollisina vaimoina. Sofia ei kuitenkaan ollut vielä 14 vuotta täyttänyt ja siispä valittiin kaksi vuotta vanhempi Hesse-Darmstadtin prinsessa Wilhelmina Louisa (1755–1776). 16-vuotiaana Sofia Doroteasta oli kasvanut pitkä, rintava ja rusoposkinen, aurinkoinen luonne, hän oli erittäin likinäköinen ja pyylevyyteen taipuvainen. Hän oli kihloissa Hessenin prinssi Louisin (1753–1830), tsarevitš Paavalin ensimmäisen vaimon prinsessa Wilhelmina Louisen veljen kanssa.
Kun surun murtama tsarevitš Paavali jäi leskeksi ilman perillistä Wilhelmina Louisan, suuriruhtinatar Natalia Aleksejevnan menehdyttyä vaikeaan synnytykseen ja poikalapsen kuoltua huhtikuussa 1776, Fredrik Suuri ehdotti sisarentyttärentytärtään ihanteellisena ehdokkaana Paavalin toiseksi vaimoksi. Keisarinna Katariina II oli ajatuksesta iloinen: Württembergin prinsessa jakoi hänen kanssaan paitsi samanlaisen koulutuksen, myös saman alkuperäisen nimen ja syntymäpaikan. Kun tytön äiti suri venäläisten hallitsijoiden epäonnista kohtaloa, tyytyväinen Sofia Dorotea vastasi, että hänen ainoa huolensa oli päästä uuteen kotimaahansa nopeasti ja menestyksekkäästi. Entinen sulhanen Hessenin prinssi Louis sai rahallisen korvauksen, kun kihlaus purettiin. Hessenin Louis meni naimisiin vuonna 1777 Hessen-Darmstadtin prinsessa Louisan (1761–1829) kanssa ja he saivat kuusi lasta.
Sofia ja Paavali tapasivat ensimmäisen kerran juhlaillallisilla, joka järjestettiin Paavalin Berliiniin saapumisen kunniaksi. Saatuaan tietää, että sulhanen oli vakavamielinen, Sofia puhui geometriasta heidän ensimmäisessä keskustelussaan. Seuraavana päivänä Sofia Dorotea kirjoitti hehkuvan kirjeen ystävälleen neiti Oberkirchille, jossa hän ilmoitti:
Paavali oli yhtä iloinen nuoresta prinsessasta kuin tämä oli hänestä ja kirjoitti äidilleen seuraavana päivänä:
Avioliitto ja elämä suuriruhtinattarena Sulhasensa vaikeasta luonteesta huolimatta kärsivällinen ja tyyni Sofia Dorotea loi pitkän ja levollisen suhteen Paavalin kanssa. Hän kääntyi ortodoksiseen uskontoon ja otti käyttöön nimen Maria Fjodorovna. Häät pidettiin 7. lokakuuta (J:) 26. syyskuuta] 1776. Anoppinsa Katariina II:n pitkän hallituskauden vuosien 1762–1796 aikana hän asettui miehensä puolelle ja menetti näin alkuperäisen kiintymyksen, joka keisarinnalla oli ollut häntä kohtaan. Pariskunta suljettiin täysin poliittisen vaikutuksen ulkopuolelle, koska äiti ja poika eivät luottaneet toisiinsa. Heidät pakotettiin asumaan eristyksissä ensin Pavlovskissa vuodesta 1780 lähtien kahdessa erillään olevassa puisessa kartanossa ja vuodesta 1783 lähtien Hatsinan palatsissa, joissa heille syntyi monta lasta.
pienoiskuva|Suuriruhtinatar Maria Fjodorovna pian häittensä jälkeen. Alexander Roslin 1777, Eremitaašin taidemuseo Pietari Joulukuussa 1777 Maria Fjodorovna synnytti ensimmäisen kymmenestä lapsestaan, tulevan keisari Aleksanteri I:n. Vain kolme kuukautta myöhemmin Katariina II otti lapsen itselleen, kasvattakseen hänet ilman vanhempien puuttumista asiaan. Kun toinen poika Konstantin syntyi huhtikuussa 1779, keisarinna teki saman uudelleen. Tämä aiheutti katkeraa vihamielisyyttä Mariassa, joka sai vierailla Paavalin kanssa poikien luona vain kerran viikossa. Seuraavien neljän vuoden aikana pariskunnalla ei ollut kotona yhtään lasta. Pojistaan riistetty Maria ryhtyi tekemään sisustussuunnitelmia Pavlovskin palatsiin, joka rakennettiin vuosina 1782–1807, Katariinan lahja ensimmäisen pojanpoikansa syntymän kunniaksi. Paavali inhosi paikkaa, koska piti sitä osoituksena äitinsä määräilynhalusta.
vasen|pienoiskuva|200x200px|Suuriruhtinas Paavali ja suuriruhtinar Maria Fjodorovna ja kaksi vanhinta poikaa Aleksandr ja Konstantin 1790-luvulla. Maria Fjodorovna ja Paavali saivat kymmenen lasta, joista poikkeuksellisesti vain yksi kuoli lapsena. Aleksandr Pavlovitš Romanov, tuleva keisari Aleksanteri I (1777–1825) Konstantin Pavlovitš Romanov (1779–1831), avioitui Sachsen-Coburg-Saalfeldin herttuatar Julianen kanssa, joka otti hänestä eron väkivaltaisuuden vuoksi; morganaattinen avioliitto vuonna 1820 puolalaissyntyisen kreivitär Joanna Grudzińskan kanssa Aleksandra Pavlovna Romanova (1783–1801), avioitui Itävallan arkkiherttua Josefin kanssa, kuoli 17-vuotiaana lapsivuodekuumeeseen vaikean pihtisynnytyksen jälkeen, tyttölapsi kuoli muutaman tunnin ikäisenä Jelena Pavlovna Romanova (1784–1803), avioitui vuonna 1799 Mecklenburg-Schwerinin perintöprinssi Friedrichin kanssa. He saivat kaksi lasta. Kuoli 19-vuotiaana. Maria Pavlovna Romanova (1786–1859), avioitui Saksi-Weimarin suurherttua Karl Friedrichin kanssa. He saivat neljä lasta. Jekaterina Pavlovna Romanova (1788–1819), Württemburgin kuningatar Olga Pavlovna Romanova (1792–1795), kuoli alle kolmivuotiaana puhkeavien hampaiden aiheuttamaan kuumeeseen Anna Pavlovna Romanova (1795–1865), avioitui vuonna 1816 Oranian prinssi Vilhelmin kanssa, josta tuli Hollannin kuningas Vilhelm II. He saivat neljä eloon jäänyttä lasta. Nikolai Pavlovitš Romanov, tuleva keisari Nikolai I (1796–1855) Mihail Pavlovitš Romanov (1798–1849) pienoiskuva|Keisari Paavali I perheineen Pavlovskin puistossa, Gerhard von Kügelgen 1800. Oik. taustalla Pavlovskin palatsi. Vas.oikealle: suuriruhtinas Aleksandr Pavlovitš (23 v.), suuriruhtinas Konstantin Pavlovitš (21 v.), suuriruhtinas Nikolai Pavlovitš (4 v.), keisarinna Maria Fjodorovna (41 v.), suuriruhtinatar Jekaterina Pavlovna (12 v.), suuriruhtinatar Maria Pavlovna (14 v.), rintakuva lapsena kuolleesta Olga Pavlovnasta (3 v.), suuriruhtinatar Anna Pavlovna (5 v.), keisari Paavali I (46 v.), suuriruhtinas Mihail Pavlovitš (2 v.), suuriruhtinatar Alexandra Pavlovna (17 v.) ja suuriruhtinatar Jelena Pavlovna (16 v.).|350x350px
Matkat ulkomaille, elämä Pavlovskissa ja Hatsinassa Paavali ja Maria olivat kyllästyneet siihen että heidät jätettiin politiikan ulkopuolelle ja pyysivät Katariina II:lta lupaa matkustaa ulkomaille Länsi-Eurooppaan. Paavali ei halunnut ensin lähteä matkalle, koska oli kuullut opettajaltaan Nikita Paninilta että kyseessä oli hänen syrjäyttämisyrityksensä. Matkan virallinen tehtävä oli vierailla Itävallassa.Montefiore, S.S.: Romanovit 1613–1918, 2016, s. 305 Syyskuussa 1781 salanimellä "kreivi ja kreivitär Severnin (Pohjoinen)" tsarevitš ja tsarevna lähtivät neljätoista kuukautta kestäneelle matkalle Puolaan, Itävaltaan, Italiaan, Ranskaan, Belgiaan, Alankomaihin ja Saksaan.
Pariisi teki erityisen vaikutuksen pariskuntaan, joka vieraili kuningas Ludvig XVI:n ja kuningatar Marie Antoinetten luona. Vaikka kuningas Ludvig tuli hyvin toimeen Paavalin kanssa, joka esitteli hänelle palatsin gobeliinikudoksia, Marie Antoinette tunsi itsensä pelokkaaksi ja hermostuneeksi tavatessaan Marian, tunnetun intellektuellin, joka uhkui itseluottamusta. Keskustelu muuttui kuitenkin vilkkaaksi ja kuningatar antoi suuriruhtinattarelle lahjana Sévres-posliiniset koboltinsiniset pukeutumispöytätarvikkeet, joitten 64 osaan on maalattu keisarillinen vaakuna. Niihin kuuluu suuri pöytäpeili upean peitteen alla, joka on kruunattu Venäjän keisarillisen kruunulla ja jota tukevat valkoiset nymfi- ja rakkaushahmot; neljä kynttilänjalkaa, neljä korurasiaa, soittokello, mustepullo, kaksi liemikuppia ja kaksi kahvikuppia lautasilla ja lusikoilla, puuterirasioita, pulloja, erikoispurkkeja pomadoille, kauneuspilkuille ja rougelle sekä erikoisveitsi laastareiden ja muiden esineiden poistamiseen. Kokonaisuutta säilytettiin Pavlovskin palatsin edustusmakuuhuoneessa ja se kuuluu edelleen palatsimuseon kokoelmiin.Ragsdale, Hugh: Tsar Paul and the Question of Madness: An Essay in History and Psychology. Greenwood Press. S. 19.
Paavali sai Ranskan kuninkaalta lahjaksi neljä arvokasta Charles-Antoine Coypelin suunnittelemaa ja Pierre-Francois Cozetten vuonna 1776 kutomaa ruusun- ja karmiininpunataustaista gobeliinia, jotka kuvaavat Don Quijoten seikkailuita. Gobeliineille rakennettin Pavlovskin palatsiin oma huone.
Itävallassa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Joosef II vertasi Mariaa tämän aviomieheen ja havaitsi tämän paremmaksi. Italiassa vieraillessaan pariskunta osoitti rakkauttaan julkisesti, kun Paavali ei voinut lopettaa vaimonsa suutelemista, mikä hämmästytti heidän matkaseuralaisiaan. He tapasivat myös paavi Klemens XIV:n Vatikaanissa. Paluumatkalla Pietariin Maria ja Paavali kävivät Württembergissä tapaamassa Marian vanhempia. Vuoden 1782 lopulla pariskunta palasi kotiin ja kohdisti mielenkiintonsa Pavlovskin palatsiin. Siellä Maria synnytti Aleksandra Pavlovnan, ensimmäisen kuudesta tyttärestä, jotka hän tulisi synnyttämään seuraavien kahdentoista vuoden aikana. Juhlistaakseen Aleksandran syntymää Katariina II antoi heille vuonna 1783 Hatsinan palatsin, joka vaatisi heidän huomionsa, kunnes heistä tulisi hallitsijapari. Katariina II antoi vanhempien nyt itse kasvattaa tyttärensä ja nuoremmat poikansa.
Katariinan pitkän hallituskauden aikana Maria ja Paavali joutuivat asumaan eristyksissä Pavlovskissa ja Hatsinassa tiukasti säädellyllä määrärahalla. Toisin kuin Romanovit, Maria oli säästäväinen. Tämä harvinainen hyve oli perua suuresta, varsin vaatimattomasti eläneestä lapsuudenperheestä, joka edusti vain vähäpätöistä kuninkaallista sukuhaaraa. Hän jatkoi rakenteilla olevan Pavlovskin palatsin sisustamista, omistautui hyväntekeväisyydelle sen asukkaiden keskuudessa, suunnitteli teatteritapahtumia niistä nauttivalle aviomiehelleen, ja osallistui suvulle ja ystäville järjestettäviin musiikki-iltoihin, joissa hän soitti taitavasti cembaloa. Hänellä oli aamusta iltaan yllään upea muodollinen juhlapuku.