thumb|220px|Gemini 7 kiertoradalla pienoiskuva|Gemini-avaruusalus Gemini-avaruusohjelma oli Yhdysvaltojen järjestyksessään toinen miehitetty avaruusohjelma Mercury-avaruusohjelman jälkeen. Vuosina 1963–1966 toimineen avaruusohjelman tarkoituksena oli kehittää edistyneempiä menetelmiä avaruuden tutkimiseksi, joista osa näytteli suurta osaa Apollo-ohjelman onnistumisessa. Gemini-lennoilla harjoiteltiin muun muassa avaruuskävelyä ja avaruusaluksiin telakoitumista.
Ohjelma suunniteltiin sillaksi Mercury- ja Apollo-ohjelmien välillä ja siinä koeteltiin välineitä ja menetelmiä tuleville tehtäville.
Gemini-ohjelma on saanut nimensä Kaksosten tähdistön mukaan. Nimen valintaan vaikutti myös sen osuvuus: jokaisella lennolla oli kaksi astronauttia.
Astronautit Seitsemästä Mercury-ohjelmassa toimineesta lentäjästä vain kolme (Grissom, Schirra, Cooper) toimi vielä Geminissä. Shepardilla todettiin Menieren tauti ja hän oli lentokiellossa Gemini-ohjelman ajan, vaikka sai palata vielä mukaan Apollo-ohjelmaan myöhemmin. Nasa tarvitsi siis lisää astronautteja miehitettyjen lentojen lisääntyessä.
Astronautit koostuivat Yhdysvaltain ilmavoimien ja laivaston lentäjistä. Poikkeuksena oli Neil Armstrong, joka oli toiminut taistelulentäjänä laivastossa, mutta ollut siviili erottuaan reservistä vuonna 1960 jatkaakseen opintojaan ilmailualan insinööriksi.
Jokaisella lennolla oli ensisijainen miehistö sekä varamiehistö, joka toimi ensisijaisena miehistönä jollakin seuraavista lennoista. Jokaisen lennon miehistöön kuului kaksi astronauttia, komentaja (command pilot) sekä lentäjä (pilot).
Lennot Lento Miehistö AjankohtaKuvausGemini 1miehittämätön8.–12. huhtikuuta 1964Koelento, alus tuhottiin tarkoituksellisesti ilmakehässäGemini 2miehittämätön19. tammikuuta 1965Lämpökilpien testausGemini 3Virgil I. GrissomJohn W. Young23. maaliskuuta 1965Ensimmäinen miehitetty lento. Kolmen kierroksen aikana testattiin ohjausta.Gemini 4James A. McDivittEdward H. White3.–7. kesäkuuta 1965Ensimmäinen amerikkalaisen suorittama avaruuskävelyGemini 5L. Gordon CooperCharles P. Conrad21. elokuuta - 4. syyskuuta 1965Ensimmäinen viikon mittainen lento. Gemini 6Walter SchirraThomas P. Stafford15.–16. joulukuuta 1965Ensimmäinen lähestyminen (rendez-vous) toisen aluksen kanssa. Gemini 7Frank BormanJim Lovell4.–18. joulukuuta 1965Koska Agena target vehiclen laukaisu epäonnistui, Gemini 7 lähetettiin etuajassa korvaamaan Agena Gemini 6:n tehtävässä. Gemini 8Neil ArmstrongDavid R. Scott16.–17. maaliskuuta 1966Ensimmäinen telakoituminen avaruudessa. Häiriö ohjausmoottorissa aiheutti vaaratilanteen ja tehtävä keskeytettiin.Gemini 9Thomas P. StaffordEugene A. Cernan2.–6. kesäkuuta 1966Agenan laukaisu epäonnistui jälleen ja sitä korvaamaan tarkoitettu pelkkä telakoitumisadapteri ei avautunut kunnolla. Lähestymistä harjoiteltiin ja suoritettiin kahden tunnin avaruuskävely.Gemini 10John W. YoungMichael Collins19.–22. heinäkuuta 1966Agenaa ohjattiin ensimmäisen kerran. Alus myös lähestyi Gemini 8 aikana käytettyä Agenaa ja avaruuskävelyllä noudettiin sen sisältämiä tieteellisiä välineitä.Gemini 11Charles P. ConradRichard F. Gordon12.–15. syyskuuta 1966Ennätyksellinen 1369km apoapsis. Yhteensä kaksi ja puoli tuntia avaruuskävelyä.Gemini 12Jim LovellBuzz Aldrin11.–15. marraskuuta 1966Telakoituminen Agenan kanssa. Buzz Aldrin teki ennätyksellisen viiden ja puolen tunnin avaruuskävelyn.
Avaruusalukset vasen|pienoiskuva|285x285px|Gemini 9 laukaisu pienoiskuva|161x161px|Agena nähtynä Gemini 8 lähestymisvaiheessaKantoraketteina käytettiin Titan II GLV:ta, jotka nostivat McDonnellilta tilatut miehistökapselit eli niin sanotut paluumoduulit kiertoradalle. Kapseli oli päivitetty versio aiemmassa Mercury-ohjelmassa käytetystä mallista. Eri järjestelmien paikkoja vaihdettiin ja niistä tehtiin modulaarisia, eli ne voitiin asentaa paikalleen helposti tai vaihtaa ilman muiden järjestelmien irrottamista.
Toinen suuri muutos oli korvata lähdössä käytetty pelastustorni heittoistuimilla. Torni ei ollut käytännöllinen, koska se lisäsi massaa ja oli järjestelmänä epävarma. Aluksen kaksi ovea kuitenkin mahdollistivat heittoistuinten käyttämisen, ja näiden katsottiin olevan turvallisemmat. Telakointialukset Useilla lennoilla käytettiin Agena target vehicle -nimisiä telakointialuksia. Telakointi oli merkittävä tekninen virstanpylväs ottaen huomioon sen tarpeellisuus tulevissa Apollo-lennoissa ja esimerkiksi avaruusasemien rakentamisessa.
Epäonnistuneiden laukaisujen johdosta Nasa kehitti kevyemmän telakointimaalin, ATDA:n (Augmented Target Docking Adapter) jossa ei ollut kiertoradan muutoksiin käytettyä suurempaa moottoria. ATDA:ta käytettiin myöhäistetyllä Gemini 9A-lennolla Agenan tuhouduttua nousuvaiheessa. Telakoituminen kuitenkin epäonnistui, koska aluksen kotelo ei avautunut. pienoiskuva|205x205px|ATDA Gemini 9-lennolla. Jumittuneen koteloinnin ulkonäon takia astronautti Thomas Stafford kutsui sitä "vihaiseksi alligaattoriksi".
Katso myös MOL-ohjelma Avaruuskilpa
Lähteet
Aiheesta muualla
On The Shoulders of Titans: A History of Project Gemini
*