Hämähäkkimies (), oikealta nimeltään Peter Parker, on Marvelin sarjakuvissa esiintyvä naamioitunut supersankari. Hän esiintyi ensimmäisen kerran Stan Leen kirjoittamana ja Steve Ditkon piirtämänä Amazing Fantasy -lehden 15. numerossa vuonna 1962.
Hämähäkkimiehen, kuten monen muunkin sarjakuvahahmon taustatarina on muuttunut vuosien varrella ja päivittynyt vuosien varrella vastaamaan nykyistä aikaa. Peter Parker on lapsena orvoksi jäänyt poika, joka varttui setänsä Ben Parkerin ja May Parkerin kodissa. Teini-iässä Parkeria puree radioaktiivinen hämähäkki, jonka ansiosta Parker saa hämähäkin suhteelliset voimat ja kyvyt. Parker käyttää alkuunsa voimiaan ollakseen julkisuuden henkilö, eikä puutu aseelliseen ryöstöön jonka seurauksena Ben-setä saa surmansa. Tragedian seurauksena Parker omaksuu Hämähäkkimiehen henkilöllisyyden ja lupaa taistella vääryyttä vastaan. Hämähäkkimiehellä on vastassa Marvelin tunnetuimpia superroistoja, mutta hahmon arkkivihollisina pidetään muun muassa Vihreää Menninkäistä, Tohtori Mustekalaa ja Venomia.
Vaikka hahmo on yleensä yksinäinen seikkailija, 2000-luvulla Hämähäkkimiehestä tuli Kostaja ja hahmo on ollut Ihmenelosten ja Puolustajien jäsenenä.
Hämähäkkimies on aikamme tunnetuimpia supersankareita ja hahmo on esiintynyt vuosien varrella useissa piirretyissä, elokuvissa, videopeleissä ja musikaaleissa. Hämähäkkimiehestä vihollisineen on tehty myös monesti leluja jo 1960-luvulta alkaen. Elokuvissa Hämähäkkimiestä ovat esittäneet Tobey Maguire, Andrew Garfield ja Tom Holland.
Tulkinnat, teemat ja niiden tausta Hämähäkkimiehen hahmo on moniulotteinen. Tarinat eivät keskity ainoastaan sankarin ja vastustajien väkivaltaisiin edesottamuksiin, vaan Hämähäkkimiehen yksityiselämä ja arki ovat erottamaton osa tarinoita. Hämähäkkimies aloitti uransa hyvin nuorena, minkä vuoksi alkuaikojen Hämähäkkimies-tarinoissa nähdään teini-ikäisen nuoren miehen ongelmia ja sielunmaailmaa, kuten koulukiusaaminen, kiinnostus tyttöihin, itsenäistyminen, kouluelämä, vastuunotto, muiden samanikäisten hyväksyntä ja suhde aikuisiin. Koska Peter Parker on erittäin kiintynyt tätiinsä May Parkeriin, on hän joutunut pitämään Hämähäkkimiehen identiteetin salassa tältä. Hän on myös jatkuvasti huolissaan tämän taloudellisesta ja terveydellisestä hyvinvoinnista. Kaiken tämän lisäksi Peterillä on huolenaan valtava vastuuntunto Hämähäkkimiehenä. Todistettuaan Ben-setänsä väkivaltaisen kuoleman Peter päätti, että ei aio olla sivustakatsojana tilanteissa, joissa kykenee auttamaan muita.
Myöhemmässä vaiheessa Hämähäkkimies-tarinoiden teemaksi tuli myös oman vastuun torjuminen, kun Peter Parker pyrki hankkiutumaan eroon Hämähäkkimiehen voimista ja identiteetistä. Jokaisella kerralla Peter huomasi, että yritys välttää vastuuta johti usein suurempiin ongelmiin, kuten moraalikriisiin, itsepetokseen ja ongelman pakenemisesta johtuvaan alkuperäisen ongelman kasvamiseen. Tästä esimerkkinä "Kuuden käden saaga", jossa Peter Parkerin yrittäessä hankkiutua eroon hämähäkkivoimista hänen hämähäkkimäiset piirteensä lisääntyivät kuuden käden myötä.
Voimat ja varusteet Hämähäkkimies on ruumiillisilta ominaisuuksiltaan tavallista ihmistä moninkertaisesti voimakkaampi, nopeampi ja ketterämpi. Alkuperäinen nosti noin 10 tonnia, ja pystyi hyppäämään useiden metrien loikkia. Hänellä on yli-inhimilliset refleksit. Hän kykenee kiipeämään seinillä hämähäkin tavoin.
Hämähäkkimiehen taistelutapoihin kuuluu myös samankaltainen psykologinen sodankäynti, jota Matkijalintu harrastaa: hän pyrkii pilkkaamaan vastustajaansa katkeamattomalla vauhdilla (esimerkiksi ”Mitenkö löysin teidät: katsoin keltaisilta sivuilta kohdasta Isot Tyhmät Apinat!” – tai ”Voi hyvät roistot, älkää nyt suuttuko vaikka otankin aseenne pois!”) – ja useimmat vastustajat turhautuvat tästä ja menettävät otteen taistelusta harkintakyvyn kadotessa vimmaan: esimerkiksi yliluonnollisen voimakas Titania menetti ensi yhteenottonsa Salattujen Sotien aikana täysin harkintakykynsä tällaisen pilkanteon johdosta ja Hämähäkkimies pyyhki hänellä lattiaa.
Hämähäkkimiehellä on ”hämähäkkivaisto”. Se on eräänlainen kuudes aisti, joka varoittaa häntä uhkaavasta vaarasta. Yhdistettynä hänen reflekseihinsä ja ketteryyteensä hämähäkkivaisto tekee Hämähäkkimiehestä vaikean maalin käsiaseille. Myöhemmin on osoitettu, että Hämähäkkimiehen hämähäkkivaistosta voi olla myös haittaa, mikäli pitää viedä samanaikaisesti suojaan useampi kuin yksi henkilö.
Kuoriainen-niminen superroisto yritti kerran analysoida tallentamiaan Hämähäkkimiehen taistelukonsteja – mutta sai todeta karvaasti, että Hämähäkkimies ei käyttänyt kahta kertaa samaa konstia vaan tuntui keksivän temput lennossa; tämäkin johtui hänen vaistostaan, seikka jota Kuoriainen ei koskaan ymmärtänyt.
Hämähäkkivaisto on pelastanut Hämähäkkimiehen hengen lukemattomia kertoja, mutta jotkut hänen vihollisistaan ovat keksineet keinon lamauttaa se. Vihreä Menninkäinen on käyttänyt kerran Peter Parkeriin kaasua, joka lamautti hämähäkkivaiston. Hämähäkkivaisto ei kykene tunnistamaan Venomia, ennen kuin Hämähäkkimies on suoraan heidän edessään. Hämähäkkivaisto varoittaa vain osittain Carnagesta.
Yliluonnollisilta voimiltaan Hämähäkkimies kuuluu tunnettujen supersankarien keskiraskaaseen sarjaan. Esimerkiksi Batman on ruumiillisilta avuiltaan Hämähäkkimiehen rinnalla hyvin inhimillinen; toisaalta vaikkapa Ihmeneloset ovat Hämähäkkimieheen verrattuna ylivoimaisia – mittaamattoman vahvoista Hulkista ja Teräsmiehestä puhumattakaan. Hämähäkkimiehen hahmon kannalta olennaista onkin, miten supervoimia käytetään, ei se, kuinka paljon niitä on. Hän on esimerkiksi voittanut Hulkin ja kaikki Ihmenelosten jäsenet oveluudellaan ja taidoillaan.
Seittisingot thumb|oikea|150px|Hämähäkkimiehen seittisingot esittelyssä. Seittisingot ovat ranteisiin kiinnitettävät laitteet, jotka ampuvat ohuita seittisäikeitä korkeapaineella. Joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa tämä hieman nailonia muistuttava liuos jähmettyy ja muodostaa erittäin kestävän kuidun, joka tarttuu voimakkaasti lähes kaikkiin pintoihin. Yhtyessään happeen seitti menettää tarttuvuuttaan ja noin 1–2 tunnin kuluttua se muuttuu jauheeksi. Koska seittinestettä sisältävät säiliöt ovat täysin ilmatiiviit, eivät seittisinkojen suuttimet pääse tukkeutumaan.
Seittisinkojen rannekkeet ja seittinestesäiliöt ovat mellotettua pronssia, toimintaosat ruostumatonta terästä ja synteettistä safiiria. Varasäiliöitä Hämähäkkimies säilyttää vyössään, joka on valmistettu nahasta ja messingistä, ja johon mahtuu kerrallaan 30 säiliötä.
Itse seittisinkojen laukaisin on sijoitettu lähelle ranteen sisäpintaa vahingonlaukausten välttämiseksi. Syöksyessään suuttimen aukoista erilliset seittisuihkut joutuvat keskinäiseen adheesioon muodostaen monimutkaisia, luonnossa tavattavien hämähäkinseittien kaltaisia kuvioita.
Hämähäkkimiehellä on ollut ainakin kahdesti orgaaniset seittisingot. Ensimmäinen kerta oli, kun hänellä oli musta symbioottipuku, ja toinen kerta oli, kun hän oli Kuningatar-nimisen vastustajan vuoksi muuttunut hetkeksi aikaa valtavaksi oikeaksi hämähäkiksi, ja sitten taas takaisin ”ihmiseksi”. Hän huomasi välittömästi, että kykeni nyt tuottamaan itse seittiä käsissä olevien, elokuvan vastaavia muistuttavien orgaanisten seittisinkojen avulla.
Sam Raimin ohjaamassa kolmessa elokuvassa Peterillä ei ole ollut alusta astikaan seittisinkoja, vaan hänen käsissään ovat hämähäkin verkkoa muistuttavat seittikudokset, orgaaniset seittisingot, joista Peter voi ampua seittiä. Mutta Marc Webbin ohjaamassa elokuvassa The Amazing Spider-Man Peter tekee isänsä muistiinpanojen perusteella itselleen seittisingot.
Viholliset
Hämähäkkimiehellä on yksi sarjakuvien tunnetuimmista roistogallerioista. Suurin osa näistä vastustajista sai alkunsa jonkinlaisessa tieteellisessä onnettomuudessa tai tieteellisen vastuun väärinkäyttämisessä. Hämähäkkimiehen vastustajat heijastavat hahmon nimeä, useampi vihollinen on nimennyt itsensä jonkun eläimen mukaan. "Omien" roistojensa lisäksi Hämähäkkimies taistelee usein muita Marvelin roistoja, kuten Tohtori Doomia vastaan. Hämähäkkimiehen pääasiallisina vihollisina pidetään kemistiä ja liikemiestä Norman Osbornia, joka on vastuussa Hämähäkkimiehen elämän suurimmista murhenäytelmistä Ben-sedän murhan jälkeen, sekä Kuuden Koplaa. Myöskin Venomia pidetään eräänä suurimmista vihollisista, koska hahmo on eräänlainen näkemys millainen Hämähäkkimies voisi olla, jos olisi käyttänyt voimiaan pahaan.
Elektro (Maxwell Dillon), entinen sähkömies, johon iski salama hänen yrittäessään korjata rikkoutunutta paneelia ukkosmyrskyn aikana. Onnettomuus ja myöhemmin Hullun Haihattelijan kokeet tekivät Dillonista elävän salaman. Tohtori Mustekala (Otto Octavius), ydinfyysikko, jolla on onnettomuuden seurauksena neljä mekaanista lonkeroa sulautuneena ruumiseen. Eräs Hämähäkkimiehen vanhimmista vihollisista ja on vastuussa Kuuden Koplasta, jonka johtajana yleensä toimii. Korppikotka (Adrian Toomes), katkeroitunut insinööri, joka loi itselleen painovoimaa uhmaavat siivet. Mysterio (Quentin Beck), entinen elokuvien erikoistehosteiden mies, joka koki supersankareiden vievän häneltä elinkeinon näiden ollessa hämmästyttävämpiä kuin elokuvat. Mysterio on taistellut myös Daredevilin ja Ryhmä-X:n kanssa. Mysterio pystyy pukunsa avulla myös hallitsemaan ihmisten mieliä. Kraven Saalistaja (Sergey Kravinoff), Venäjän vallankumousta paennut aatelinen, joka alkoi metsästämään villieläimiä työkseen. Viidakossa viettämiensä vuosien aikana sai voimat ja kyvyt, joita löytyy vain Kapteeni Amerikan kaltaisilta supersotilailta. Vihreä Menninkäinen (Norman Osborn), Hämähäkkimiehen arkkivihollinen, joka mm. tappoi hänen tyttöystävänsä Gwen Stacyn. Tiesi pitkään Hämähäkkimiehen henkilöllisyyden. Sakaali (Miles Warren), nerokas tiedemies, joka piti Peterin tyttöystävää parhaana oppilaanaan. Kuultuaan, että Hämähäkkimies oli tappanut hänet (todellisuudessa Vihreä Menninkäinen tappoi Stacyn), hän alkoi tehdä klooneja Peterin, Gwenin ja omalla DNA:llaan kostaakseen Hämähäkkimiehelle.
Sivuhenkilöt Hämähäkkimies on lopulta tietenkin tavallinen Peter Parker ja sarjakuvat keskittyvät suuresti myös hänen siviilielämäänsä, perheeseensä ja romansseihinsa yhtä paljon kuin supersankariseikkailuihinkin.
Tärkeimpiin ja tunnetuimpiin sivuhahmoihin kuuluvat:
May-täti – Peter Parkerin rakastava täti, joka on kasvattanut Peteriä kuin omaansa tämän vanhempien kuoltua. Mayn aviomiehen Ben Parkerin murhan jälkeen May on ollut käytännöllisesti katsoen Peterin ainoa perheenjäsen. May tiesi hetken aikaa Hämähäkkimiehen henkilöllisyyden. Mary Jane Watson (sukunimi Parker, ollessaan naimisissa Peter Parkerin kanssa) – alun perin pelkkä kilpailija Gwen Stacylle, huippumalli Mary Jane on Peter Parkerin vaimo. Gwen Stacy – Peterin opiskeluaikainen tyttöystävä, jonka Vihreä Menninkäinen traagisesti murhasi. Sakaali on tehnyt Gwen Stacystä useamman kerran kloonin Peter Parkerin kiusaksi. J. Jonah Jameson – Daily Bugle -sanomalehden äkäinen kustantaja. Jameson on suuresti vastuussa Hämähäkkimiehen mustamaalaamisesta entisen lehtensä kautta. Tiesi hetken aikaa Hämähäkkimiehen henkilöllisyyden, ja haastoi Peter Parkerin oikeuteen siitä, että oli vuosia huijannut häntä kuvaamalla itseään. Sittemmin J. Jonah Jameson on siirtynyt kiusaamaan Hämähäkkimiestä pormestarina, ja tämän velipuolena. Joseph ”Robbie” Robertson – Daily Buglen päätoimittaja, tasapainottava voima äkäiselle Jamesonille ja Peter Parkerin isähahmo. Flash Thompson – Peter Parkerin kouluaikainen kiusaaja, myöhemmin hänen paras ystävänsä. Kärsi hetken aikaa aivovaurion vuoksi amnesiasta. Hämähäkkimiehen paljastaessa henkilöllisyytensä koko maailmalle, Flash ei suostunut uskomaan tähän.