Jehovan todistajat pitävät uskonnollisena auktoriteettinaan Raamattua, jonka he uskovat olevan Jumalan ilmoitus. Tietosanakirja The Encyclopedia of Religion mainitsee, että ”heidän kaikki uskonkäsityksensä perustuvat Raamattuun. He liittävät ’todistejakeen’ (eli tukea antavan raamatunlainauksen) miltei jokaiseen uskoa koskevaan väittämään, sillä he pitävät Raamattua varmana auktoriteettina, joka syrjäyttää kokonaan perinteen.”
Raamattu ja sen tulkinta Näkemysten perusta Jehovan todistajat ovat protestanttisten kirkkojen kanssa yhtä mieltä siitä, että Raamattu on uskon ja opin ylin ohje. Heidän mukaansa Raamattu on kaikilta osin erehtymätön ja ristiriidaton. Raamattua tutkii ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”, jolla viitataan Raamatun Matteuksen kirjan 24. luvun jakeeseen 45. ”Orjaluokan” päätösvaltaa käyttää New Yorkissa oleva Jehovan todistajien hallintoelin. Vuonna 2012 ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” samaistettiin virallisestikin hallintoelimen kanssa. Siihen asti oli tulkittu kaikkien vajaat 11 000 ”hengestä siinneiksi” tunnustautuvan liikkeen jäsenen muodostavan tämän ”orjaluokan”. Hengestä siinneiden jäsenten määrä lähti kasvuun sen jälkeen, kun Jehovan todistajat luopuivat vuonna 2007 siitä pitkäaikaisesta opetuksestaan, että tuon ryhmän kokonaismäärä 144 000 täyttyi jo vuonna 1935 ja että sen jälkeen orjaluokan jäseniksi tunnustautuneet olisivat langenneiden tilalle valittuja korvaajia. Vuodesta 2007 vuoteen 2009 ”orjaluokkaan” tunnustautuvien määrä on noussut 19 prosenttia.Jehovan todistajien vuosikirja 2008, Jehovan todistajien vuosikirja 2010
Liikkeen jäseniltä vaaditaan hallintoelimen kulloisenkin raamatuntulkinnan hyväksymistä, eikä päälinjoista poikkeavan hengellisen näkemyksen muodostaminen ole hyväksyttyä. Poikkeavan tulkinnan esilletuominen saattaa johtaa seurakunnan vanhimpien yhteydenottoon ja sitä kautta seurakunnallisen oikeusistuimen eteen joutumiseen. Jos liikkeen jäsenen ajattelutapa näiden toimenpiteiden jälkeen vielä eroaa jyrkästi hallintoelimen määrittämästä virallisesta tulkinnasta, hänet erotetaan seurakunnasta. Erityisesti näin menetellään silloin, kun on kyse liikkeen teologian kannalta keskeisistä opetuksista.
Jehovan todistajien raamatuntulkinta on liikkeen historian aikana kokenut lukuisia muutoksia. Jatkuvat oppimuutokset eivät muodosta opin kannalta merkittävää ongelmaa, sillä liikkeen mukaan oppimuutokset ovat ”Raamatun ymmärtämisessä tapahtunutta edistymistä” ja ”valon kirkastumista”, jota liikkeen raamatuntulkinnan mukaan pitäisikin olla odotettavissa ”lopun aikana”. Jehovan todistajat käyttävät puhekielessä ja kirjallisuudessaan liikkeen kulloinkin voimassa olevasta raamatuntulkinnasta ja oppijärjestelmästä yleiskäsitettä ”totuus”.
Liikkeen piirissä on laadittu oma englanninkielinen raamatunkäännös, Uuden maailman käännös, josta suomennos on tehty. Kääntäjien mukaan siinä on pyritty mahdollisimman sanatarkkaan käännökseen alkutekstistä nykyenglantiin ja sitä kautta muihin kieliin. Jotkut raamatunoppineet kuitenkin arvostelevat Uuden maailman käännöksen käännösratkaisuja Jehovan todistajien raamatuntulkintaa tukeviksi.
Katso myös: Jehovan todistajien Uuden maailman käännös
Raamattunäkemys Jehovan todistajat uskovat teoriassa protestanttisille kirkoille tyypilliseen tapaan, että Raamattu on uskon ja opin ainoa ohjenuora. Itse asiassa he kritisoivat kristillisiä kirkkoja ja vallankin protestanttisia yhteisöjä siitä, että nämä opettavat ”epäraamatullisia” opetuksia, kuten kolminaisuus, helvetti ja ihmissielun kuolemattomuus. Jehovan todistajat tunnustavat protestanttisen Raamatun kaanonin. Heidän ”Heprealais-aramealaisiin kirjoituksiinsa” eli Vanhaan testamenttiin kuuluvat ne 39 kirjaa, joita rabbiininen juutalaisuus piti henkeytettyinä, ja heidän ”Kristillisiin kreikkalaisiin kirjoituksiinsa” eli Uuteen testamenttiin kuuluvat kristillisten kirkkojen yleisesti hyväksymät 27 kirjaa. Apokryfikirjoja ei pidetä kanonisina.
Jo Russellin ajoista saakka raamatuntutkijat ja myöhemmin Jehovan todistajat ovat ajatelleet, että vain Raamatun alkuperäiset käsikirjoitukset (jotka eivät ole säilyneet) ovat olleet Jumalan henkeyttämiä ja ohjeellisia. Toisin kuin monet yhdysvaltalaiset konservatiivit, jotka suosivat ”Kuningas Jaakon käännöstä” () ja niitä myöhäisiä bysanttilaisia käsikirjoituksia, joihin tämä käännös perustuu, Jehovan todistajat ovat pyrkineet ennallistamaan Raamatun mahdollisimman autenttisen tekstin. Tässä he ovat käyttäneet hyväkseen raamatuntutkimuksen kehittämiä tekstikritiikin menetelmiä. Jehovan todistajia on kritisoitu siitä, että he eivät hyväksy kriittistä raamatuntutkimusta ja että heidän raamatuntutkimuksensa pyrkisi osoittamaan Raamatun kohtia vain todeksi, unohtaen mahdollisuuden epätodenmukaisuudesta.
Raamattunäkemykseltään Jehovan todistajat voidaan luokitella fundamentalisteiksi, vaikka he itse tämän kiistävätkin. Heidän mukaansa Raamattu on Jumalan sana ja totuus (2. Timoteuksen kirje 3:16). He uskovat, että Raamatun ohjeet ovat hyödyllisiä kaikille ja sisältävät kaikki elämään tarvittavat ohjeet. Raamattu on erehtymätön, ei vain pelastus- ja moraalikysymyksissä, vaan myös luonnontieteellisesti ja historiallisesti. Kirjaimellinen Raamatun tulkinta on ensisijalla. mutta huomioon otetaan myös Raamatun kuvaannollinen kieli, symboliset merkitykset ja Raamatun hahmojen esimerkit. 1. Mooseksen kirja uskotaan kirjaimellisesti. Kreationisteina Jehovan todistajat kuuluvat lähinnä OEC-koulukuntaan. He uskovat, että Jumala loi näkyvän maailmankaikkeuden miljardien vuosien kuluessa ja ensimmäiset ihmiset n. 6 000 vuotta sitten. Jehovan todistajat eivät yleensä usko jääkausiin. Herätkää! 22.9.1975 s. 7 Heidän mielestään ainoa tuho joka on tapahtunut, on Raamatussakin mainittu vedenpaisumus. He uskovat että vedenpaisumus oli maailmanlaajuinen, kuten Raamattu väittää sen olevan. He myös uskovat, että kaikki ihmiset polveutuvat Nooasta ja hänen perheestään, sekä kaikki eläimet arkissa olleista eläimistä. Jehovan todistajat torjuvat jyrkästi evoluutioteorian.
Jehovan todistajat ovat valmistaneet oman raamatunkäännöksensä, Uuden maailman käännöksen. Sen on tarkoitus olla mahdollisimman sanatarkka käännös alkukielistä englantiin ja sitä kautta muille kielille. Käännöstä on arvosteltu sen kankeahkon kielen sekä joidenkin kohtien tarkoitushakuisena pidettyjen käännösten perusteella. Jehovan todistajat itse pitävät Uuden maailman käännöstä parhaimpana ja sanatarkimpana käännöksenä ja käyttävät sitä mielellään, vaikka käännöstä ei pidetäkään henkeytettynä.
Raamatun tulkinta Jehovan todistajien raamattukäsitys tuntuu ensi näkemältä hyvin protestanttiselta. Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje, ja Raamattu itse on oma selittäjänsä. Kuitenkin heidän käsityksessään Raamatun tulkinnasta on piirre, jonka vuoksi sen voidaan kuvailla olevan lähempänä katolisen kirkon käsitystä, kuin he itse suostuvat myöntämään. Tämä on käsitys ”uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta”.
Jehovan todistajat ajattelevat, että yksittäinen raamatunlukija ei pysty ymmärtämään sitä kaikilta osin oikein. Raamatussa on tosin kohtia, jotka avautuvat kaikille (esim. historialliset kertomukset, lait ja eettiset ohjeet), mutta suuri osa Raamatusta on sellaista, jota yksittäinen ihminen ei voi käsittää oikein. Tämä koskee ennen muuta Raamatun profetioita. Henkilöt, jotka kirjoittivat profetiat, eivät itse ymmärtäneet, mitä näkivät ja kirjoittivat. Profetioista osan oli tarkoitus pysyä ”sinetöityinä” eli niiden merkitys oli oleva salattu, kunnes aika olisi sellainen, että profetiat oli mahdollista ymmärtää.
Jehovan todistajien raamatuntulkinnan mukaan Jumala avaa Raamatun tekstiä niiden uskollisten Jehovan todistajien kautta, jotka ovat hengestä siinneitä Jumalan lapsia. Heidän lukumääränsä on Jehovan todistajien mukaan 144 000 (perustuu Ilmestyskirjan tekstiin), ja heistä elää maan päällä vielä noin 11 000. Vuoteen 2012 heidän kaikkien katsottiin muodostavan maan päällä niin sanotun ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”. Nimitys perustuu Matteuksen evankeliumin 24:45:een: ”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?” (KR-38). Vain tähän ryhmään kuuluvat kykenevät Jumalan hengen avulla ymmärtämään Raamattua oikein ja tekemään sen selityksen tunnetuksi. Tähän viittaavat Jehovan todistajien mukaan Jeesuksen sanat ”antamaan heille ruokaa ajallaan”. Ajankohtaistava Raamatun selitys on tuota ”ruokaa oikeaan aikaan”.
Toimintaansa aloittaessaan Charles Taze Russell ajatteli itsensä sekä ympärilleen kokoontuneen raamatuntutkisteluryhmän muodostavan tämän ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”. Hehän olivat ymmärtäneet, että Jeesus oli tullut läsnä olevaksi vuonna 1874 ja julistivat tätä muille. 1880-luvulla Russellin vaimo Maria Russell kuitenkin esitti käsityksen, jonka mukaan hänen miehensä olisi henkilökohtaisesti tuo ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”. Tämä käsitys muuttui 1927, jolloin Vartiotorniseuran seuraava presidentti Joseph Franklin Rutherford palasi vanhaan käsitykseen, jonka mukaan kaikki voidellut muodostavat yhdessä ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”. Samalla hän korosti, että ”orja” tekee selityksensä tunnetuksi Vartiotorniseuran kautta. Tämä pitkäaikainen selitys muuttui marraskuussa 2012, jolloin Jehovan todistajien hallintoelimen tulkittiin olevan tuo "uskollinen ja ymmärtäväinen orja". Suurin osa hengestä siinneistä Jumalan lapsista eli "voidellusta jäännöksestä" tai "pienestä laumasta" kuuluu tämän selityksen mukaan siihen "palvelusväkeen", jolle orja antaa sille kuuluvan ravinnon oikeaan aikaan, samoin tähän luokkaan kuuluvat kaikki ne, jotka eivät ole hengestä siinneitä Jehovan todistajia.
Jehovan todistajat eivät koskaan ole väittäneet, että ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” antamat selitykset olisivat erehtymättömiä. Käytännössä kuitenkin katsotaan, että heidän antamansa selitykset ovat Jumalan hengen avulla syntyneitä, kun taas muut selitykset ovat vain yksittäisten ihmisten mielipiteitä. Tämän takia Jehovan todistajia vaaditaan uskomaan ”orjan” (eli Vartiotorniseuran ja hallintoelimen) antamiin selityksiin, tai ainakin olemaan julkisesti kiistämättä niitä. Vain täten Jehovan todistaja voi pysyä muiden todistajien yhteydessä. Käytännössä siis ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” muodostaa samanlaisen ohjeellisen raamatuntulkitsijan kuin katolisen kirkon opetusvirka eli magisterium.
Ajatukseen ”orjaluokasta” Raamatun tulkitsijana liittyy myös ”lisääntyvän valon” käsite. Tämä on peräisin Sanalaskujen kirjan 4:18:sta, jossa vanhurskaan polun sanotaan kirkastuvan niin kuin aamurusko aina täyteen sydänpäivään saakka. Jehovan todistajat näkevät tässä viittauksen siihen, miten tieto lisääntyy lopun aikana ja miten raamatullisia totuuksia pystytään ajan myötä ymmärtämään yhä paremmin. Muutokset opissa ja raamatuntulkinnoissa selitetään mieluusti viittaamalla ”kirkastuvaan valoon”: Jumala on nyt kirkastanut asian paremmin. Kriitikot viittaavat siihen, että Vartiotorniseuran tulkinnat ovat usein muuttuneet joitakin kertoja toisilleen vastakkaisiin suuntiin ja jossain vaiheessa vanhentuneeksi todettu ”totuus” saattaa ”kirkastuneen valon” myötä tulla uudelleen ajankohtaiseksi. Hyvä esimerkki tällaisesta on Roomalaiskirjeen 13. luvun ”esivallat”, jotka olivat maallisia esivaltoja vuoteen 1929, jolloin Vartiotorniseuran tuolloinen presidentti J. F. Rutherford selitti niiden olevan Jehova Jumala ja Jeesus Kristus. Vuonna 1962 palattiin takaisin aikaisempaan näkemykseen, ja esivalloista tuli taas maallisia hallituksia.