thumb|Ulkokorvan tulehdus koiralla: korvakäytävän suuaukon ympärillä iho on punoittava ja kostea, ja siinä on tummanruskeaa rupeutunutta eritettä. Koiran korvatulehdus tarkoittaa korvakäytävän tulehdusta (ulkokorvan tulehdus, lat. otitis externa), joka voi levitä välikorvaan (otitis media) ja sisäkorvaan (otitis interna). Välikorvan tulehdus syntyy tavallisesti, kun infektio leviää korvakäytävästä tärykalvon läpi tai nielusta korvatorven kautta; koirilla se on yleensä seurausta kroonisesta ulkokorvan tulehduksesta, ja hoitamaton välikorvan tulehdus voi johtaa sisäkorvan tulehdukseen. Koirilla välikorvan tulehdus on harvinaisempi kuin ulkokorvan tulehdus, ja sisäkorvan tulehdus on harvinainen. Englannissa vuosina 2009–2013 perustason eläinlääkärivastaanotoilla käyneistä 3 884 koirasta ulkokorvan tulehdus oli useimmin kirjattu sairaus (10,2 %). Yhdistyneessä kuningaskunnassa se todettiin vuoden 2016 aikana 7,30 %:lla niistä 22 333 koirasta, jotka olivat perustason eläinlääkäripalvelujen piirissä. Toistuvia korvainfektioita pidetään sekundaarisina eli taustatekijöistä johtuvina, ja yleisin taustatekijä on allerginen ihosairaus.

Esiintyvyys ja alttius

Vuoden 2016 brittiläisessä aineistossa sekarotuisiin koiriin verrattuna suurimmassa vaarassa olivat basset houndit (vetosuhde 5,87), shar peit (3,44), labradoodlet (2,95), beaglet (2,54) ja kultaisetnoutajat (2,23). Suomessa 55 yksityisen eläinlääkäriklinikan vuoden 2010 potilastiedoissa oli 98 736 koiraa, joista 11,4 %:lla oli korviin liittyviä käyntejä; vähintään 50 koiran roduista osuus oli suurin walesinspringerspanieleilla (34,2 %), shar peillä (27,6 %) ja amerikancockerspanieleilla (27,1 %). Muihin altistaviin tekijöihin kuuluvat luppakorvat, karvaiset tai ahtaat korvakäytävät, uiminen, kuuma ja kostea ympäristö, liiallinen puhdistaminen sekä korvakäytävän karvojen rutiininomainen nyppiminen.

Syyt

Ulkokorvan tulehdus on monitekijäinen sairaus, jossa erotetaan primaariset, sekundaariset, altistavat ja ylläpitävät tekijät. Primaarisia syitä ovat muun muassa allergiat (atooppinen dermatiitti, ruoka-aineyliherkkyys eli haitallinen ruokareaktio ja kosketusallergia), korvapunkit (Otodectes cynotis), vierasesineet, autoimmuuni- ja umpierityssairaudet sekä keratinisaatio- eli sarveistumishäiriöt. Korvakäytävän kasvaimet ovat vanhemmilla koirilla yleinen primaarinen tekijä, kun taas tulehduksellisia polyyppejä tavataan vain harvoin. Sadan ulkokorvan tulehdusta sairastavan koiran aineistossa yleisimmät primaariset tekijät olivat allerginen dermatiitti (43 koiraa), heinänvihneet (12) ja korvapunkit (7); 32 koiralla primaarista tekijää ei löydetty.

Sekundaarisia tekijöitä ovat mikrobien liikakasvu tai infektio; aiheuttajana on useimmiten Malassezia pachydermatis -hiiva tai jompikumpi bakteereista Staphylococcus pseudintermedius ja Pseudomonas aeruginosa. Kroonisista ulkokorvan tulehduksista usein eristettävä P. aeruginosa muodostaa monesti biofilmejä, ja sillä on sekä luontaista että hankittua antibioottiresistenssiä, mikä vaikeuttaa hoitoa. Ylläpitävät tekijät ovat kroonisia muutoksia, jotka estävät tulehduksen paranemisen, kuten korvakäytävän ihon paksuuntuminen ja rauhasten liikakasvu, käytävän ahtautuminen, sidekudostuminen, kalkkeutuminen, tärykalvon puhkeaminen ja välikorvan tulehdus. Välikorvan tulehdus voi olla myös primaarinen; yleisin muoto on steriili primaarinen sekretorinen välikorvan tulehdus (engl. primary secretory otitis media, PSOM), jota voi esiintyä oireisena tai oireettomana jopa 70 %:lla cavalierkingcharlesinspanieleista ja myös muilla lyhytkalloisilla roduilla.

Oireet

Ulkokorvan tulehduksen oireisiin kuuluvat pään ravistelu, kutina, kipu, paha haju, erite, punoitus, haavaumat ja turvotus. Punoittava tulehdus, johon liittyy vahamaista eritettä (engl. erythroceruminous otitis; yleensä Malassezia-hiivoja tai stafylokokkeja), aiheuttaa tavallisesti kutinaa, kun taas märkivä tulehdus (haavaumia ja märkäistä eritettä; useimmiten Pseudomonas-bakteereja) on usein hyvin kivulias. Välikorvan tulehdus voi aiheuttaa kipua suuta avattaessa, Hornerin oireyhtymää, kuivasilmäisyyttä, kasvohermohalvausta ja kuulon heikkenemistä; sisäkorvan tulehdus puolestaan aiheuttaa vestibulaarisia eli tasapainoelimen oireita, kuten pään kallistusta, ympyrää kiertämistä, liikkeiden koordinaatiohäiriöitä ja nystagmusta. Infektiivistä välikorvan tulehdusta on todettu 50–82 %:lla koirista, joilla on krooninen, toistuva ulkokorvan tulehdus, etenkin jos korvakäytävän vaakaosa on ahtautunut tai infektion aiheuttajana on gramnegatiivinen bakteeri, ja välikorvan tulehdusta pidetään mahdollisesti alidiagnosoituna.

Diagnoosi thumb|Video-otoskoopilla otettu kuva koiran korvakäytävästä ulkokorvan tulehduksessa: käytävä on täynnä tummaa eritettä ja takkuista karvaa, ja sen seinämä on punoittava.

Diagnoosi perustuu esitietoihin, otoskopiaan ja sytologiaan. Käsiotoskooppi on yleensä riittävä, mutta video-otoskoopin antama lisäsuurennus parantaa korvakäytävän ja tärykalvon näkyvyyttä; jos tärykalvo ei näy eritteen vuoksi, korvakäytävä voidaan joutua puhdistamaan tai huuhtelemaan. Värjätyssä irtosolunäytteessä voidaan erottaa toisistaan hiivat sekä kokki- ja sauvabakteerit. Runsaat bakteereja fagosytoivat neutrofiilit vahvistavat, että bakteerit ovat taudinaiheuttajia, koska neutrofiilejä ei normaalisti löydy korvasta. Märkivää ulkokorvan tulehdusta voi kuitenkin esiintyä myös ilman infektiota, esimerkiksi paikallishoidon aiheuttamana ärsytysreaktiona tai immuunivälitteisten sairauksien yhteydessä. Bakteeriviljelyä ja herkkyysmääritystä käytetään systeemisen antibiootin valinnassa sekä välikorvan tulehduksessa ja kroonisissa resistenteissä infektioissa, kuten Pseudomonas-infektioissa. Vuoden 2023 katsauksen mukaan niistä on tavanomaisessa ulkokorvan tulehduksessa vain vähän hyötyä, koska laboratorioiden käyttämät herkkyyden raja-arvot perustuvat systeemiseen hoitoon, kun taas korvatipoilla saavutetaan paljon suuremmat pitoisuudet. Välikorvan tulehduksessa tärykalvo voi näyttää normaalilta; tietokonetomografia ja magneettikuvaus ovat tulehduksen toteamisessa herkempiä menetelmiä kuin röntgenkuvaus. Myringotomia eli tärykalvoon tehtävä viilto mahdollistaa välikorvan näytteenoton ja huuhtelun, kun välikorvan tulehdusta epäillään ehjän tärykalvon takana; se tehdään yleisanestesiassa, mieluiten video-otoskoopin avulla.

Hoito

Hoidossa yhdistetään tavallisesti korvien puhdistus ja glukokortikoidit, ja infektion yhteydessä hoitoon lisätään sytologisen tutkimuksen perusteella valittu mikrobilääke. Ruokavirasto suosittelee, ettei mikrobilääkkeitä käytetä, jos sytologisessa näytteessä on runsaasti mikrobeja mutta ei tulehdussoluja, ja että ensisijaisena hoitona tulehdusta hillitään kortikosteroidilla ja korva puhdistetaan paikallisantiseptilla. Toissijaisiksi vaihtoehdoiksi Ruokavirasto nimeää mikrobi-infektioon fusidiinihapon tai polymyksiini B:n ja kroonisiin tai toistuviin infektioihin fluorokinolonin tai gentamisiinin, kaikki paikallisesti annosteltuina. Vuonna 2024 tehdyssä kyselytutkimuksessa yhden eläinlääkäriketjun klinikoilla Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa useimpia 1 060:stä akuuttia ulkokorvan tulehdusta sairastavasta koirasta hoidettiin glukokortikoideilla ja korvanpuhdisteilla ilman antibiootteja; antibiootteja, pääasiassa paikallisesti annosteltuja, käytettiin Suomessa 29 %:lla, Norjassa 28 %:lla ja Ruotsissa 2 %:lla koirista. Monet korvanpuhdisteet ja paikallisesti käytettävät lääkkeet, kuten aminoglykosidit, ovat mahdollisesti ototoksisia eli sisäkorvalle haitallisia, etenkin jos tärykalvo ei ole ehjä. Ulkokorvan tulehdus ei vaadi systeemisiä mikrobilääkkeitä, mutta niitä käytetään, jos epäillään välikorvan tulehdusta. Hoito jatkuu, kunnes uusintatutkimus ja sytologia osoittavat infektion parantuneen; useimmissa akuuteissa tapauksissa siihen kuluu 2–4 viikkoa.

Vuoden 2023 katsauksessa toistuvan korvatulehduksen hoidoksi kuvataan ensin induktiohoito remission saavuttamiseksi ja sen jälkeen pitkäaikainen ylläpitohoito (esimerkiksi säännöllinen korvien puhdistus ja paikalliset glukokortikoidit), jonka ohella hoidetaan primaarisia ja altistavia tekijöitä. Kansainvälisten hoitosuositusten mukaan yleisimmän primaarisen syyn, atooppisen dermatiitin, pahenemisvaiheita todennäköisesti ehkäisevät tai viivästyttävät ainoastaan allergeenispesifinen immunoterapia (siedätyshoito) ja proaktiivinen paikallinen glukokortikoidihoito, jota annetaan jaksoittain. Ruoka-aineyliherkkyyden diagnoosi perustuu eliminaatioruokavalioon, jota noudatetaan vähintään 8 viikkoa, sekä provokaatiokokeisiin; seerumin vasta-ainetestien toistettavuus on heikko.

Palautumattomia muutoksia tai hoitoon reagoimatonta infektiota hoidetaan koko korvakäytävän poistolla ja lateraalisella bullaosteotomialla (engl. total ear canal ablation and lateral bulla osteotomy, TECA-LBO) tai laserleikkauksella. TECA-LBO parantaa taudin useimmissa tapauksissa, mutta mahdollisia komplikaatioita ovat muun muassa verenvuoto, leikkausalueen infektio, Hornerin oireyhtymä ja vestibulaarinen oireyhtymä. Yhden yliopistollisen eläinsairaalan 79 korvan (57 koiran) potilassarjassa kasvohermoon liittyviä komplikaatioita ilmeni 33,3 %:ssa korvista toispuoleisen leikkauksen jälkeen ja 40,0 %:ssa samassa toimenpiteessä tehdyn molemminpuolisen leikkauksen jälkeen. Saman katsauksen mukaan toistuvan korvatulehduksen asianmukainen hoito jo varhaisemmassa vaiheessa tekisi valtaosan korvakäytäväkirurgiasta tarpeettomaksi.

Ennuste ja uusiutuminen

Vuoden 2023 katsauksen mukaan korvalääkkeiden paranemisluvut, usein yli 90 %, koskevat yksittäistä infektiojaksoa eivätkä taustalla olevaa korvatulehdusta, ja uusiutuminen merkitsee, ettei tulehdusta laukaisevia taustatekijöitä ole saatu hallintaan. Uusiutumisen syynä on useammin hallitsematon perussairaus, mutta se voi johtua myös hoitamattomasta välikorvan tulehduksesta. Lisäksi hoito lopetetaan usein, kun korva näyttää paremmalta mutta infektio ei ole vielä parantunut. Välikorvan ja sisäkorvan tulehduksen varhainen hoito voi parantaa taudin kokonaan, mutta vaikeissa tai kroonisissa tapauksissa jäljelle voi jäädä neurologisia puutosoireita tai kuulonalenemaa.

Katso myös

Koiran atopia Ruoka-allergia Korvapunkki (Otodectes cynotis) Korvatulehdus (välikorvan tulehdus) Malassezia pachydermatis Pseudomonas aeruginosa

Lähteet

Luokka:Koirien sairaudet