Piskovitši () on kylä Pihkovan alueen Pihkovan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Velikaja-joen varrella noin kahdeksan kilometriä Pihkovan kaupungista luoteeseen.Generalnyi plan, s. 11. Ennen vuotta 2025 se oli Piskovitšin maalaiskunnan keskus; nykyisin Pihkovan piiri ei jakaudu kuntiin. Kylässä oli 2 572 ja kunnassa 6 184 asukasta vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan.
Maantiede Piskovitšin kunnan pinta-ala oli noin 108,3 neliökilometriä ja se rajautui pohjoisessa Jeršovon kuntaan, idässä Torošinon kuntaan, etelässä Pihkovan kaupunkipiiriin sekä Zavelitšenskajan ja Logozovskajan kuntiin sekä lännessä Pihkovanjärveen. Piskovitšin kylän ohella kuntaan kuului 25 kylää: Abrosovo, Amosovo, Golubovo, Gora, Gorki, Hotitsy, Koreitsy, Kotovo, Kuprovštšina, Luhnovo, Molgovo, Murovitsy, Nižnije Galkovitši, Novaja, Obiža, Paklino, Portjannikovo, Solonovo, Strukovo, Tšernjakovitši, Vaulino, Velikoje Selo, Verhnije Galkovitši, Zadolje ja Zagoritsy.
Velikajan ohella muita kunnan alueella virtaavia jokia ovat Abiža, Milevka ja Pskova.Generalnyi plan, s. 15–16. Osittain kunnan alueella Velikajan varrella on luonnonmuistomerkkinä rauhoitetut Snetogorjen-Murovitsyn kalkkikivikalliot, joilla kasvaa seudulla harvinaisia, mutta aro- ja metsäarovyöhykkeille tyypillisiä kasveja.
Historiaa pienoiskuva|vasen|Pyhän Matteuksen kirkko vuonna 2010. Velikajan suun seudun vanhimmat keskukset olivat nykyisen Piskovitšin lähellä vastakkain sijainneet Njogotin (Нёготь) ja Kusvan pogostat. Piskovitšin kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1585 maakirjassa.Generalnyi plan, s. 12–13. Njogotin pogostaan valmistui noin vuonna 1699 Pyhän Matteuksen kirkko, joka on yhä olemassa. Nykyisin pogosta kirkkoineen kuuluu Piskovitšiin.
1700-luvulla keisarinna Elisabet antoi Njogotin kreivi Kirill Razumovskille. Tšerkesovin aatelissuku osti maat 1800-luvun alussa ja nimesi Njogotin kartanon Gruzinskojeksi (Грузинское) kirkossa olleen Georgian Jumalanäidin ikonin mukaan. Vuonna 1872 Piskovitšin kylässä oli 171 ja Njogotin pogostalla 15 asukasta. Vuonna 1882 Njogotin ortodoksiseen seurakuntaan kuului kymmenen kylää, joissa oli yhteensä 1 394 asukasta. Pogostan lähellä sijaitsivat vierekkäiset Piskovitšin ja Njogotin eli Gruzinskojen kylät, joista jälkimmäisessä oli 34 asukasta. Piskovitšiin avattiin semstvon koulu vuonna 1894.
Vuosisadan loppupuolella kartanon osti agronomi Boris Tselinski ja vuodesta 1902 vuoteen 1917 se kuului Rusakovin kauppiassuvulle. Kartano tuhoutui toisen maailmansodan aikana.
Neuvostoaikana Piskovitši kuului aluksi Amosovon kyläneuvostoon, joka perustettiin Pihkovan volostiin vuonna 1925 ja joka kuului vuoden 1927 hallintouudistuksen jälkeen Pihkovan piiriin. Vuonna 1954 se liitettiin Strukovon kyläneuvostoon, joka puolestaan liitettiin vuonna 1960 Vaulinon kyläneuvoston kanssa Sosnovon kyläneuvostoon. Vuonna 1980 sen nimi muutettiin Piskovitšin kyläneuvostoksi.
Talous ja palvelut Tärkein elinkeino koko kunnan alueella on maatalous; vuoden 2012 tietojen mukaan Piskovitšin kylässä toimii kolme maatalousyritystä.Generalnyi plan, s. 43–45. Piskovitšin ja Luhnovon kylissä toimii koulu.Generalnyi plan, s. 50. Piskovitšin kylässä on myös muun muassa terveysasema, kirjasto sekä paikallishistoriaa esittelevä museo.Generalnyi plan, s. 42. Pietarin ja Vitebskin välinen rautatie kulkee kunnan kautta, mutta sen varrella ei ole pysäkkejä.Generalnyi plan, s. 53.
Kirkko Piskovitšissa sijaitseva Njogotin pogostan Pyhän Matteuksen kirkko on rakennettu Velikajan jyrkälle äyräälle ja se valmistui noin vuonna 1699. Vuonna 1874 sen yhteyteen rakennettiin kellotorni, jonne hankittiin viisi kelloa. Suurin kelloista valettiin Aleksandr Lavrovin tehtailla Hatsinassa vuonna 1897. Kirkko suljettiin vuonna 1917 ja otettiin uudelleen käyttöön 1990-luvulla.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Pihkovan alueen kylät ja taajamat Luokka:Pihkovan piiri