Amerikansuomalaiset ovat Pohjois-Amerikassa asuvia suomalaisia. He ovat lähteneet Suomesta ja jääneet Pohjois-Amerikkaan asumaan ja ainakin jossain määrin kotiutuneet sinne ja omaksuneet paikallisen kulttuurin ja kielen. Osa muuttajista on pyrkinyt sulautumaan valtakulttuuriin, mutta osa on pitänyt kiinni suomalaisista erityispiirteistään eikä ottanut edes Yhdysvaltain kansalaisuutta. Amerikansuomalaisiksi voidaan laskea myös suomalaisille vanhemmille Pohjois-Amerikassa syntyneet lapset eli toisen polven amerikansuomalaiset. Joskus amerikansuomalaisiin luetaan myös sellaisia ihmisiä, joilla on tietoa suomalaisista juuristaan ja halua säilyttää jotakin omasta suomalaisuudestaan.Pitkänen & Sutinen 2014, s. 17.
Amerikansuomalaisten yhteisö muodostui 1860-luvulla alkaneen suuren siirtolaisaallon seurauksena, jolloin vajaan sadan vuoden aikana Suomesta Pohjois-Amerikkaan muutti noin 400 000 siirtolaista. Jo 1600-luvulla oli Uuden Ruotsin siirtokuntaan syntynyt muutaman sadan suomalaisen yhteisö, mutta se sulautui 1700-luvulla amerikanenglantilaisiin.
Amerikansuomalaiset perustivat uuteen kotimaahansa suomalaiskortteleita, joissa käytettiin suomen kieltä ja pidettiin yllä suomalaista kulttuuria. Amerikansuomalainen elämä alkoi hiipua ensimmäisen siirtolaissukupolven kadotessa 1900-luvun puolivälissä. Toisen polven amerikansuomalaiset ottivat käyttökielekseen englannin ja puhuivat suomea enää kotioloissa. Kolmannen sukupolven amerikansuomalaiset ovat yleensä jo täysin amerikkalaistuneet, vaikka jotkut heistä ovatkin tietoisia suomalaisista juuristaan. Suomalaissukuisia ihmisiä asuu nykyisin paljon erityisesti Yhdysvaltain Michiganissa, Minnesotassa ja Floridan Lake Worthissa sekä Kanadan Ontariossa.
Lukumäärä Ensimmäisen polven amerikansuomalaisia eli Suomessa syntyneitä ja 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alkuvuosikymmenien välillä Amerikkaan muuttaneita oli noin 400 000, ehkä jopa 500 000.Pitkänen & Sutinen 2014, s. 12–13.
Vuoden 2010 väestönlaskennassa itsensä ainakin osittain suomalaistaustaiseksi ilmoitti 680 000 yhdysvaltalaista. Heistä 230 000 ei ilmoittanut muita sukujuuria kuin suomalaiset. Kanadassa suomalaistaustaisiksi ilmoitti itsensä 140 000 ihmistä vuonna 2011. Jälkimmäisiä kutsutaan kanadansuomalaisiksi.
Suomen kieltä osaavien määrä on todennäköisesti suomalaista sukujuurta olevien osuutta pienempi. Vuoden 2009–2013 tietojen mukaan Yhdysvalloissa suomea käytti kotikielenä 26 000 ihmistä. Kanadan väestönlaskennassa 2011 suomea äidinkielenään puhui 17 000 ihmistä.
Suomalaisten suosimat alueet thumb|350px|Suomalaista sukujuurta olevan väestön prosenttiosuudet Yhdysvaltain piirikunnissa vuonna 2000. Michigan ja Minnesota ovat olleet merkittävimmät suomalaisten muuttoalueet. Keskilänsi ja Isojenjärvien alue ovat perinteisesti olleet alueita, joilla amerikansuomalaisia on ollut runsaasti. Yhdysvalloissa Michigan ja Minnesota ovat olleet merkittävimmät suomalaisten muuttoalueet.Aaltio, Tauri (The Finns in North America: A Social Symposium 1969), s. 66. Merkittävä suomalaiskeskittymä on Michiganin yläniemimaalla. Copper Countrylla (Kuparisaari) sijaitsevaa Hancockia voi kutsua suomalaisten pääkaupungiksi, sillä siellä on toiminut suomenkielinen, alkujaan pappeja kouluttanut Suomi Opisto, nykyiseltä nimeltään Finlandia University. Suomalaissiirtolaisten perinteiden tallentaja Finnish American Heritage Center toimii niin ikään Hancockissa. Hancockin lähistöllä on lukuisia nimeltään suomalaisia kyliä, kuten Nisula, Toivola ja Tapiola.
Kanadan tihein suomalaisalue on Port Arthur ympäristöineen Ontariossa. Suomalaisia muutti myös Sudburyyn, Torontoon, Sault Ste. Marieen, Timminsiin, Montrealiin ja Vancouveriin.Aaltio, Tauri (The Finns in North America: A Social Symposium 1969), s. 68.
Michiganin yläniemimaan suomalaissiirtolaisilla oli hyvät suhteet alkuperäisväestöön ojibwayintiaaneihin, josta osoituksena ovat monet seka-avioliitot. Seka-avioliittojen jälkeläiset ovat usein vaalineet enemmän intiaani- kuin suomalaisjuuriaan. Yläniemimaalla monilla ojibwayheimon jäsenillä on suomalainen sukunimi. Osaa suomalaisten ja intiaanien jälkeläisistä kutsutaan fintiaaneiksi.
Merkittävä suomalaisyhteisö on myös Floridassa Lake Worthin seudulla, jossa asuu noin 30 000 amerikansuomalaista.SFHS: The Finnish Community in Florida Floridassa ei vielä 1900-luvun alussa asunut juuri lainkaan suomalaisia, mutta moni suomalaissiirtolainen muutti sinne eläköidyttyään. Suomestakin alkoi muuttaa Floridaan eläkeläisiä 1970-luvulla.Pitkänen & Sutinen 2014, s. 317–318.
Muuttoliikkeen historia Ensimmäiset suomalaissiirtolaiset Uuteen Ruotsiin thumb|upright|left|Ensimmäisiä suomalaisia siirtolaisia muutti 1600-luvulla Uuteen Ruotsiin Delawarejoen varrelle. Ensimmäiset Pohjois-Amerikkaan muuttaneet suomalaiset asettuivat Ruotsin siirtokuntaan Uuteen Ruotsiin Delawarejoen varrella. Moni heistä oli Ruotsin salomaiden metsäsuomalaisia, jotka oli pakotettu muuttamaan pois kotiseuduiltaan. Jo keväällä 1640 siirtokuntaan rantautuneessa ensimmäisessä siirtolaislaivassa oli mukana suomalaisia, joista nimeltä tunnetaan merimies Maunu Anderson ja ahvenanmaalainen Lars Anderson. Myöhemmillä laivoilla heitä tuli paljon lisää, ja heidän määränsä ohitti lopulta ruotsalaistenkin määrän. Kun sana kiiri Suomeen Amerikan hyvistä viljelysmaista, vuoden 1649 laivaan ilmoittautui vapaaehtoisesti jo parisataa suomalaista, eivätkä kaikki halukkaat enää päässeet mukaan.Pitkänen & Sutinen 2014, s. 17–21.
Uuden Ruotsin käyttökieli oli suomalaisten suuresta osuudesta huolimatta alusta pitäen ruotsi, mutta suomea puhuttiin kotioloissa. Siirtokunta siirtyi ensin hollantilaisten ja vuonna 1664 lopulta englantilaisten haltuun. Nelisatapäiseksi siirtokunnan lopussa kasvanut suomalaisjoukko sulautui 1700-luvulla kokonaan lukumääräisesti suurempaan englantilaisväestöön, suomen kieli katosi ja sukunimet englantilaistuivat. Joitain suomalaisuuteen viittaavia paikannimiä on säilynyt, kuten Mullica Hill, alun perin Mulikkamäki. Alueella on myös suomalaisuudesta muistuttavia muistomerkkejä. Wilmingtonissa sijaitseva Pyhän kolminaisuuden kirkko on koko Yhdysvaltain vanhin edelleen pystyssä oleva kirkko, joka on rakennettu osin suomalaisvoimin.Pitkänen & Sutinen 2014, s. 23–33.
1650-luvulla Uuteen Ruotsiin saapuneen Martti Marttisen pojanpojanpoika John Morton (s. 1726) oli vuonna 1776 yksi Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista. Hänen muistoaan vaalitaan edelleen niin Yhdysvalloissa kuin sukunsa kotiseudulla Rautalammillakin.Pitkänen & Sutinen 2014, s. 34–37.
Siirtolaisuuden hiljaiset vuodet Kun Delawaren muutamat sadat suomalaiset olivat sulautuneet englantilaisiin, Suomesta lähti ennen 1860-lukua Amerikkaan vain satunnaisia siirtolaisia. Kalifornian kultaryntäykseen 1848–1855 osallistui noin 50 suomalaista merimiestä, jotka olivat jättäneet aluksensa Yhdysvaltain satamissa.Pitkänen & Sutinen 2014, s. 40. Merkittävä kultaryntäykseen osallistunut suomalainen oli myöhemmin Venäjän varakonsulina Oregonissa toiminut Gustaf Wilson (syntyjään Hemmilä).
1800-luvun alkupuolella suomalaisia muutti myös Alaskaan, joka oli tuolloin Venäjän omistama. He saivat elantonsa etupäässä kalastuksesta ja turkiksista. Kaksi suomalaista, Arvid Adolf Etholén ja Hampus Furuhjelm, toimi Alaskan kuvernööreinäkin. Yksi suomalaiskeskuksista oli Sitka, jonne suomalaiset rakensivat kirkon. Kun Yhdysvallat osti Alaskan Venäjältä vuonna 1867, siellä asuneet suomalaiset muuttivat muualle Yhdysvaltoihin tai Kanadaan tai palasivat takaisin Suomeen. Alaskaan muutti taas suomalaisia, kun sieltä löydettiin kultaa.Aaltio, Tauri (The Finns in North America: A Social Symposium 1969), s. 64.
1860-luvulla venäläis-amerikkalaisen kauppayhtiön palveluksessa Alaskan rannikoilla purjehtinut suomalainen Gustave Niebaum rikastui vuonna 1868 liikekumppaniensa kanssa perustamansa Alaska Commercial Companyn johdossa ja toimi myöhemmin Venäjän varakonsulina San Franciscossa.
Siirtolaisuuden suuri aalto Ensimmäiset lähtijät Suomen syrjäisen sijainnin vuoksi suomalaiset eivät olleet mukana vielä Amerikan-siirtolaisuuden suuren aallon ensimmäisillä vuosikymmenillä.Aaltio, Tauri (The Finns in North America: A Social Symposium 1969), s. 63. Laaja siirtolaisuus Suomesta Amerikkaan alkoi vasta 1860-luvulla. Ensimmäiset tämän ”toisen vaiheen” siirtolaisista olivat Suomesta Pohjois-Norjaan muuttaneita ja siellä kaivoksissa työskennelleitä. Pohjois-Norjan kaivosten alkaessa ehtyä Pohjois-Michiganin Kuparisaaren kaivoksissa vallitsi Yhdysvaltojen sisällissodan vuoksi työvoimapula, ja Pohjois-Norjassa liikkui amerikkalaisia värväreitä.
Lähtijöiden määrät Suomesta lähti vuosina 1860–1944 erään arvion mukaan noin 370 000 siirtolaista Pohjois-Amerikkaan. On mahdollista, että lähtijöitä olisi ollut yli 400 000, jopa 500 000. 1870-luvulla Suomesta Amerikkaan lähti 3 000 siirtolaista, 1880-luvulla 36 000, 1890-luvulla 60 000, 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä 150 000, 1910-luvulla 80 000 ja 1920-luvulla 60 000.Kero 1996, s. 54.
Suomalaisia muutti Amerikkaan sekä absoluuttisesti että suhteellisesti vähemmän kuin ruotsalaisia (yli miljoona) ja norjalaisia (750 000). Tanskasta Amerikkaan muutettiin yhtä paljon kuin Suomesta. Suomalaissiirtolaisten osuus kaikesta Euroopasta lähteneestä amerikansiirtolaisuudesta oli alle yksi prosentti.Kero 1996, s. 55.
Siirtolaisuus lääneittäin thumb|170px|Suomen läänit 1800-luvulla. Yli puolet siirtolaisista lähti Vaasan läänistä (4). Lääni Väestö 1870–1914 Siirtolaisia yhteensä (1870–1914)Osuus koko maan siirtolaisuudesta Oulun lääni 248 629 47 657 15,7 % Vaasan lääni 384 873 158 408 52,3 % Kuopion lääni 282 540 9 896 3,3 % Viipurin lääni 367 261 16 041 5,3 % Mikkelin lääni 178 332 5 053 1,7 % Hämeen lääni 261 249 8 795 2,9 %Turun ja Porin lääni 396 176 43 753 14,4 %Uudenmaan lääni 257 362 13 179 4,4 % Koko maa 2 403 521 302 782 100 %Lähde:
Keitä lähtijät olivat? Siirtolaisiksi lähteneistä noin 63 prosenttia oli miehiä, joista yli kaksi kolmasosaa 15–34-vuotiaita. Miesten osuus oli suurimmillaan muuttoaallon alkuvuosikymmeninä.Kero 1996, s. 103–105. Muuttoaallon alkuvaiheessa saattoi kokonainen perhe lähteä yhdessä, mutta myöhemmin yleensä mies lähti edeltä ja ansaittuaan riittävästi maksoi vaimonsa ja lapsensakin Amerikkaan.Pitkänen & Sutinen 2014, s. 58.
Lähtijöistä 80–90 prosenttia oli maaseudulta.
Suomalaisia muutti Amerikkaan myös Suomen rajojen ulkopuolelta, eniten naapurimaista Norjasta, Ruotsista ja Venäjältä. Heihin kuului muun muassa ruijansuomalaisia ja värmlanninsuomalaisia. Lisäksi Pietarista lähti satoja suomalaisia käsityöläisiä. Suomalaisten lisäksi Suomesta lähti Amerikkaan myös enintään muutama kymmenen Suomen juutalaista.Kero 1996, s. 61.
Siirtolaiset ammattiluokittain 1893–1918 Ammatti Lähtijöitä Talollisia 12 400 Talollisten lapsia 65 100 Torppareita 7 000 Torppareiden lapsia 25 400Itsellisiä ja mäkitupalaisia 71 000Kauppiaita ja puotipalvelijoita 2 300Merikapteeneja ja merimiehiä 4 500Käsityöläisiä 12 200Tehdastyöläisiä 3 800Palvelusväkeä 16 700Työläisiä ja irtolaisia 32 000Muut 13 700Lähde:
Lähdön syyt Suomalaisilla oli monia syitä lähteä Amerikkaan. Yleisiä syitä olivat kiristynyt asevelvollisuuslaki, Venäjän sortotoimet, väestönkasvu, ansaintakeinojen väheneminen maaseudulla ja kylissä sekä toive rikastumisesta ja noususta yhteiskunnallisessa arvossa. Kun tiedonvälitys kehittyi uuden ajan alkaessa, moni suomalainen huomasi elämänsä olevan alkeellista ja alkoi kaivata kehittyneempään paikkaan. Jotkut lähtivät koettuaan jonkin henkilökohtaisen vastoinkäymisen Suomessa. Lähtijöitä houkuttelivat myös värvärit sekä Amerikasta Suomeen kirjoittelevien kuvaukset, joissa Amerikkaa usein ylistettiin.Pitkänen & Sutinen 2014, s. 43–48.