Maolaisuus eli Mao Zedongin ajattelu (kiinaksi: 毛泽东思想, pinyin: Máo Zédōng sīxiǎng) on kiinalaisen Mao Zedongin (1893–1976) ajatuksiin perustuva ideologia ja liike.maolaisuus. Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy 2020. Viitattu 2.9.2021. Maon poliittisten oppien alkuperä on marxismi-leninismissä. Myös kiinalainen nationalismi vaikutti Maoon jo nuorella iällä, ja imperialismin vastustamisella on hänen opeissaan keskeinen rooli. Neuvostoliiton keskusjohtoisen järjestelmän sijaan maolaisuus painottaa kansanjoukkojen kollektiivista tahtoa ja kykyä ja on luonteeltaan anti-intellektuellista. Sosialismiin siirrytään vallankumouksen kautta, mutta väkivaltainen luokkataistelu älymystön muodostamaa eliittiä vastaan jatkuu vielä tämän jälkeenkin.
Kansainvälinen maolainen liike syntyi 1960-luvulla sen jälkeen, kun Kiinan kansantasavalta Maon johdolla toi julki erimielisyytensä Neuvostoliiton johdon kanssa. Mao arvosteli neuvostoliittolaista sosialismia jo Josif Stalinin eläessä, mutta kiistat kärjistyivät Nikita Hruštšovin noustua johtoon. Mao piti esimerkiksi Hruštšovin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) 20. edustajakokouksessa 1956 esittämää Stalin-kritiikkiä ”yksipuolisena ja parjaavana” ja syytti puoluetta revisionismista. Maolaiset ovatkin kutsuneet itseään anti-revisionisteiksi korostaen aatteensa oikeaoppisuutta. Sanaa maolaisuus käyttivät varsinkin aiemmin lähinnä näiden vastustajat, mutta suhtautuminen siihen on nykyään lieventynyt ja monet anti-revisionistit kutsuvat itseään avoimesti maolaisiksi.
Teesit pienoiskuva|pysty|Otteita puheenjohtaja Mao Zedongin teoksista (1964). Erikielisiä painoksia kiinalaisella torilla. Kiinan valtion virallisen verkkoportaalin mukaan Mao Zedongin ajattelu on ”tieteellinen aatejärjestelmä, jonka kehitti joukko Mao Zedongin edustamia Kiinan kansantasavallan varhaisia vallankumousjohtajia. Marxismi-leninismin periaatteille perustuvassa järjestelmässä yhdistyvät rikkaat ja ainutlaatuiset kokemukset, joita Kiina on saanut pitkään harjoittamansa vallankumouksen ja rakennustyön kautta.” Sivuston mukaan Mao Zedongin ajattelun tärkeimmät kohdat ovat:Basic components of Mao Zedong Thought. China.org.cn. Viitattu 2.9.2021.
Kansan sota. Puolueen aseellinen siipi ei saa olla kansanjoukoista erillinen. Vallankumous on mahdollinen vain, kun kansan tarpeet ja vaatimukset huomioidaan. Uusi demokratia. Sosialismiin siirtyminen on mahdollista vasta, kun aineelliset olot (elintaso) ovat riittävän kehittyneet. Taantumuksellinen porvaristo ei kuitenkaan kykene aikaansaamaan kehitystä. Ristiriidat ovat yhteiskunnan tärkein ominaisuus. Tärkeimpiä ristiriitoja ovat kansanjoukkojen sisäiset jakolinjat sekä työtätekevän kansan ja sen vihollisten välinen jako. Erilaiset ristiriidat on ratkaistava erilaisin tavoin. Kolmen maailman teoria. Kylmän sodan aikana valtiot jakautuivat kolmeen ryhmään: 1) aggressiivista imperialismia edustavat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto; 2) Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olevat imperialistiset valtiot; 3) ei-imperialistiset valtiot. Ensimmäinen ja toinen maailma hyväksikäyttävät kolmatta maailmaa, josta riistetyllä omaisuudella ne lahjovat oman työväestönsä tottelevaiseksi. Siksi vallankumous alkaa todennäköisimmin juuri kolmannessa maailmassa, jonka kansalla ei ole mitään menetettävää. Vallankumous voi levitä muihin maihin, joten se heikentää imperialismia.
Encyclopædia Britannican mukaan erityisesti vallankumousopeilla on maolaisuudessa suuri merkitys. Niitä ovat menestyksekkäästi käyttäneet hyväksi myös muut kuin kiinalaiset ja marxilais-leninistiset ryhmät. Maolaisuus on luonteeltaan anti-intellektuellia ja panee toivonsa kansanjoukkojen kollektiiviseen osaamiseen ja tahtoon. Älymystön eliitti syrjäytetään väkivaltaisella luokkataistelulla, joka Maon mukaan jatkuu koko sosialistisen vaiheen ajan ennen lopullista siirtymää kommunismiin.Schram 2020 (”Retreat and counterattack”).
Mao Zedongin ajattelu
Tausta ja nuoruus (1915–1927)
Mao Zedongin (1893–1976) omintakeinen poliittinen ajattelu kehittyi vaiheittain, ja sen synty tulee nähdä 1900-luvun alun Kiinan kontekstissa. Maa oli sisäisesti jakautunut ja siirtomaavaltojen miehittämä.Maoism. Encyclopædia Britannica, 15.5.2018. Viitattu 28.11.2020. Yhteiskunta oli epätasa-arvoinen ja maalaisköyhälistön asema huono.Schram 2020 (johdanto ja luku ”Legacy”). Väkivaltaiset levottomuudet ja kapinat olivat yleisiä, ja rikollisten julkinen nöyryyttäminen ja teloittaminen olivat tavanomaisia käytäntöjä.Pantsov & Levine 2012, s. 17, 19. Peräti kymmenesosa kiinalaisista oli työttömiä, eli köyhyydessä ja suhtautui vihamielisesti maanomistajaluokkaan, johon Maonkin perhe kuului.Pantsov & Levine 2012, s. 17. Jopa rauhan ja hyvien satojen aikoina miljoonia ihmisiä kuoli nälkään vuosittain.Paltemaa & Vuori 2012, s. 20. Kiinalaisen älymystön keskuudessa kehittyi vuodesta 1915 alkaen radikaali liike, joka hylkäsi länsimaisen liberalismin ihanteet ja pani toivonsa marxilaisuuteen ja leninismiin.Schram 2020 (”Early Years”).
Mao oli luonteeltaan opportunistinen ja suhtautui varauksellisesti ylenmääräiseen teoretisointiin. Jo varhain hänen ajatteluaan leimasi voimakas länsimaiden ja imperialismin vastaisuus. Marxismi-leninismiin hän alkoi tuntea vetoa 1910-luvun viimeisinä vuosina, ja vuonna 1919 hänen ajattelunsa radikalisoitui voimakkaasti.Schram 1966, s. 48–49; Pantsov & Levine 2012, s. 62–64. Marxilaisuuden lisäksi Mao sai vaikutteita klassisesta liberalismista, anarkismista ja feminismistä.Schram 1966, s. 36, 53–55; Pantsov & Levine 2012, s. 35–36, 71–77. Alkuvuodesta 1921 hän vakuuttui lopullisesti siitä, että myös kiinalainen yhteiskunta tulisi rakentaa kommunismin oppien mukaisesti.Schram 2020 (”Mao and the Chinese Communist Party”). Nuoruudessaan Mao jakoi kiinalaisälymystön perinteisen käsityksen, jonka mukaan työläiset ja pienviljelijät olivat tietämättömiä ja likaisia. Kommunistiksi ryhdyttyään Maon mielikuva työväestöstä muuttui myönteisemmäksi. Mao suhtautui kuitenkin edelleen ylenkatseella maalaisiin ja yhtyi Karl Marxin kantaan, jonka mukaan vallankumouksen tulee tapahtua kaupunkien työväestön johdolla. Vasta kesän 1925 mielenosoitukset Shaoshanissa vakuuttivat Maon maalaisköyhälistössä piilevästä poliittisesta mahdista. Myöhemmällä urallaan hän tukeutuikin politiikassaan juuri maaseutuun ja alkoi pitää sitä Kiinan uudestisyntymän alkulähteenä.
Kiinan sisällissota (1927–1949)
pienoiskuva|vasen|Mao kirjoittaa teoriaansa ”pitkittyneestä sodasta”. Kuva Yan’anista vuodelta 1938.
Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) tärkein kilpailija oli Kiinan kansallispuolue Kuomintang. Vihollisuuksista huolimatta puolueilla oli monia yhtäläisyyksiä. Molemmat tavoittelivat Kiinan sisäistä yhtenäisyyttä ja modernisaatiota sekä kansainvälistä kunnianpalautusta. Kummankin ideologiaan kuului poliittinen ja taloudellinen keskusjohtoisuus sekä leninismistä omaksutut puoluevaltio ja demokraattinen sentralismi. Kommunistien keinovalikoima oli kuitenkin selvästi Kuomintangia raaempi. Siinä missä Kuomintang kannatti demokratiaa, nationalismia ja sosialismia, oli KKP:n lopullinen tavoite kommunistinen yhteiskunta sekä kulttuurielämän ja tieteen poliittinen kontrolli.Paltemaa & Vuori 2012, s. 20. (”Molemmat puolueet oli organisoitu leninististen periaatteiden mukaisesti: puolueilla oli vahva keskusjohto ja puolueiden sisällä voitiin käydä kiivastakin väittelyä, mutta vähemmistöön jääneiden tuli noudattaa muodostettua linjaa ilman jälkijättöistä kyseenalaistamista. Puolueet erosivat kuitenkin keinoissa, joilla näihin päämääriin pyrittiin.”) — Puoluevaltiosta ks. Tsang, Steve: Transforming a Party State into a Democracy. Democratization in Taiwan, s. 1–22. (Viitattu 13.6.2021.)
”Poliittinen valta kasvaa kiväärin piipusta” kuuluu Maon tunnetuimpiin lausahduksiin. Ajatukseen todennäköisesti vaikuttivat hänen kokemuksensa nuorena Sun Yat-senin armeijan sotilaana. Kiinan sisällissodan alussa Mao toivoi satojen miljoonien aseistamattomien maalaisten yht’aikaisen kansannousun johtavan nopeaan vallankumoukseen. Todellisuudessa vallankumouksen ydinjoukoksi muotoutui kommunistisen puolueen aseellinen siipi, Kiinan puna-armeija eli myöhempi Kansan vapautusarmeija. Se hyötyi suuresti Kiinan maalaisväestön hiljaisesta sympatiasta, mikä mahdollisti pitkittyneen kulutussodan kaupunkeihin tukeutunutta Kuomintangia vastaan.Schram 2020 (”The Communists and the Nationalists”).
Pitkän marssin (1934–1935) myötä Mao nousi Kiinan kommunistisen puolueen tosiasialliseksi johtajaksi. Hän asettui Yan’aniin, missä hänellä oli pitkästä aikaa mahdollisuus paneutua poliittiseen opiskeluun ja kirjoittamiseen. Vuosina 1936–1940 Mao kirjoitti monet merkittävimmistä politiikan tutkielmistaan. Hän luki neuvostoliittolaista filosofiaa ja kehitti oman näkemyksensä dialektiikasta.Schram 2020 (”The road to power”).
Monissa teksteissään Mao käsitteli sissi- ja vallankumoussodan teoriaa. Kiinan–Japanin sodan alkuvuosina Mao oli valmis Kuomintangia kohtaan tehtyihin myönnytyksiin, ja suosi ajatusta pitkästä, yhdistyneen rintaman käymästä kulutussodasta. Sodan jälkeen Kiina tuli jälleenrakentaa KKP:n ja Kuomintangin yhteistyössä. Talvesta 1939–1940 alkaen kommunistien tulevaisuudennäkymät olivat kohentuneet ja Mao omaksui puhdasoppisemman linjan, jonka mukaan jälleenrakennuksesta vastaisi kommunistien johtama ”useiden puolueiden diktatuuri”. Mao katsoi, että Kiinan kamppailu Japania vastaan oli osa maailmanlaajuista vallankumousta, jossa työtätekevä väestö taisteli Ison-Britannian, Saksan ja Japanin harjoittamaa imperialismia vastaan. Kaukaisemmassa tulevaisuudessa tulisi kuitenkin aika kommunistien yksinvallalle ja sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen perustamiselle.
Lokakuussa 1938 Mao esitteli ensimmäistä kertaa ajatuksen ”kiinalaistetusta” marxilaisuudesta, joka sopeutuisi paitsi Kiinan yhteiskunnallisiin oloihin myös Kiinan kulttuurin ominaispiirteisiin. Eräänä tarkoituksena oli vähentää Kiinan riippuvuutta Neuvostoliiton avusta ja heikentää Neuvostoliiton vaikutusvaltaa Kiinan sisäisiin asioihin. ”Kiinalainen kommunismi” ja ”marxilaisuuden kiinalaistaminen” merkittiin puolueohjelmaan 1945. Käytännössä tämä tarkoitti maolaisuuden virallistamista.
Kansantasavallan vuodet (1949–1976)
Lokakuussa 1949 Mao julisti Kiinan kansantasavallan perustetuksi, ja hänet nimitettiin valtionpäämieheksi.Paltemaa & Vuori 2012, s. 24–25. Alkuun maata johdettiin neuvostoliittolaisten asiantuntijoiden avulla.Schram 2020 (”Formation of the People’s Republic of China”). Mao ja Liu Shaoqi päättivät, että sosialismiin siirtyminen alkaisi kaupungeista. Maatalous kollektivisoitaisiin vasta, kun kotimainen teollisuus kykenisi tuottamaan tähän tarvittavat koneet. Seuraavina vuosina Mao vähitellen hylkäsi Neuvostoliitosta omaksutun ajatuksen, jonka mukaan teollistumisen tulisi edeltää sosialismiin siirtymistä.Schram 2020 (”The emergence of Mao’s road to socialism”). Neuvostoliiton äärimmäisen keskitettyyn talousjärjestelmään Mao suhtautui epäilevästi.Paltemaa & Vuori 2012, s. 94.