Mustion patojärvi on Uudellamaalla Raaseporissa Mustion ruukkialueella sijaitseva tekojärvi.
Maantietoa Tekojärvi on 1,3 kilometriä pitkä, 300 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 18 hehtaaria. Se on muodostunut kallioisten mäkien väliseen laaksoon, jossa on ollut paikallisesti merkittävä koskijakso. Koskijaksolla on ollut putousta noin 20 metriä, mutta kun tekojärven eteläreunaa padottiin Peltokosken voimalaitosta rakennettaessa, voitiin vedenpintaa nostaa padon kohdalla 11 metriä . Loput kahdeksan metriä jäi Mustionkoskeen, jonka yläosassa toimii Mustionkosken voimalaitos. Järven rannoilta kohoavat esimerkiksi Prästbacka noin 40 metrin korkeuteen ja Timpaberget 30 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Patojärven muodostama pato on yli 400 metriä pitkä kaakkoisrannassa ja 100 metriä pitkä lounaisrannassa.
Järvessä on kartan mukaan yksi saari, joka sijaitsee järven pohjoisosassa pienen lahden suulla. Se on autio. Järvi on varmasti luodattu, mutta siitä ei ole julkaistu syvyyskarttoja. Syvin kohta löytynee entisen koskijakson eteläpäästä, jonne vesi silloin virtasi. Siellä on yli 11 metriä syvää .
Järven rantaviivan pituus on 4,0 kilometriä . Etelärantojen maisemaa hallitsevat pelto- ja metsämaat sekä voimalaitoksen rakenteet. Keskivaiheilla on molemmilla rannoilla Mustion kartanon puistot ja kaksi järven ylittävää siltaa. Lisäksi länsirantaa myötäilee 150 metriä pitkä ja mutkitteleva kävelysilta. Järven pohjoispäässä sijaitsee Mustion ruukin suuret rakennukset. Järven eteläosan länsirannassa on uimaranta.
Hydrologiaa Veden virtaamat mitataan alapuolisella Peltokosken voimalaitoksella, jonka valuma-alueen pinta-ala on . Vuonna 1976 julkaistussa koosteessa joen keskivirtaamaksi (MQ) ilmoitettiin 19,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Toisaalta, vesistöviranomaisen mukaan keskivirtaamaksi on saatu myöhemmin 17,1 m³/s (vuosina 1991–2020). Suomen ympäristökeskuksen julkaisun mukaan joen keskiylivirtaama (MHQ) on ollut 45,5 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 4,0 m³/s. Suurin virtaama (HQ) on mitattu 18. toukokuuta 1966 ja se oli 72,4 m³/s ja pienin virtaama (NQ) 12. heinäkuuta 1999 ja se oli 0,0 m³/s.
Luontoarvoja Mustionjoki ja sen neljä sivuhaaraa, Storängsbäcken, Krabbäcken, Gammelbäcken, Invalsbybäcken ja Mossabäcken sekä Kirkkojärvi, Päsarträsket ja Mustion patojärvi, sisältyvät yhteiseen Natura 2000-hankkeen suojelualueeseen (FI0100023, SAC, 277 hehtaaria ja 32 kilometriä jokivartta). Suojelun päätarkoitus on elvyttää vaeltavien kalalajien nousua vesistöön ja käynnistää uudelleen jokihelmisimpukan lisääntyminen, joka edellyttää lohikalojen esiintymistä ja elinympäristössään puhtaampaa vettä.
Vesistösuhteet Mustion patojärvi sijaitsee Karjaanjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 23) Karjaanjoen alaosan alueella (23.01), jonka Billnäsin alueeseen (23.012) järvi kuuluu. Tekojärveen laskee Lohjanjärvestä Mustionjoki, jonka alajuoksulla on Mustionkoski. Mustionjoki tuo siihen käytännössä kaiken läpivirtaavasta vedestä. Koskessa toimii Mustionkosken voimalaitos. Järveen on johdettu lyhyitä peltojen ja metsien kuivatusojia, joiden valuma-alueella ei esiinny järviä tai lampia. Patojärven omasta voimalaitoksesta vesi jatkaa Mustionjokea seuraavaan järveen Päsarträsketiin. Tekojärven vedenpinnan korkeus on 23,5 metriä mpy (N2000) ja voimalaitoksella on putousta 10,5 metriä .
Historiaa pienoiskuva|Mustion linnan päärakennus, joka sijaitsee patojärven äärellä kukkulalla. pienoiskuva|Senaatin kartaston Karjaan karttalehti (vuosilta 1870–1907) Mustionjoesta, josta käsiteltävä joen kohta sijaitsee kartan keskiosassa.
Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on koskijaksoon merkitty kaksi vesivoimalaitosta. Mustionkoskessa on saha- tai teollisuuslaitoksen ja toisessa vesimyllyn karttamerkki. Vesimyllyn yläpuolella on pieni patolampi. Joen yli on piirretty tie Lohjanharjulta Mustion kirkolle ja se ylittää joen koskien välisen lammen kohdalta. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (katso karttaa oikealla) erottuu koskijakson rakenne edellistä paremmin. Joessa on viisi lampea ja lampien välissä joitakin koskia. Kartanon kohdalla on joen molemmilla rannoilla puistoja, jotka on yhdistetty toisiinsa kahdella sillalla, joiden sijainti on sama kuin nykyisillä silloilla. Vesivoimaa tuottamassa on Mustionkoskessa yksi ja pohjoisen sillan luona toinen vesivoimala. Eteläinen vesimyllyä ei ole piirretty näkyviin, mutta sen koskeen on piirretty pieni silta itärannasta ja koskessa on saaressa lyhyt tiemerkintä. Edellisen kartan maantiesilta on siirretty etelämmäksi kohtaan, jossa tie päättyy nykyään padolle.
Vuonna 1913 julkaistussa Lohjan seudun taloudellisessa kartassa ja samoin vuoden 1945 kartassa on merkitty vain yksi vesivoimalaitos Mustionkoskeen. Vuonna 1947 julkaistussa Karjaan seudun taloudellisessa kartassa näyttäisi keskimmäiseen koskeen olevan padottu, vaikka kartan erottelukyky ei riitä yksityiskohtien havaitsemiseen. Talouskarttojen mittakaava on suuri ja yksityiskohdat epätarkkoja.
Aikaisemmat vesivoimalat korvasi Peltokoskeen () vuonna 1952 valmistunut Stockforsin vesivoimalaitos. Vuoden 1966 peruskartassa on patojärvi täytettynä ja aikaisempi maantiesilta on siirretty kulkemaan Peltokosken alapuolella sijaitsevan saaren yli. Vanhan tien päässä sijaitsee rannassa mylly. Ruukin suurin rakennus sijaitsi aivan patojärven pohjoisrannassa kosken eteläpuolella. Vuoden 1982 ja 1990 kartoissa on ruukin rakennusta laajennettu kaksinkertaiseksi ja vuoden 1997 sitä on laajennettu lisää.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Billnäsin alue Luokka:Raaseporin järvet Luokka:Suomen tekojärvet Luokka:Mustio