Viljakauppiaita vastaan (, tai Contra frumentarios) on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka syyttää viljakauppiaita laittoman suurten viljamäärien ostamisesta. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 22.
Historia
Ateenan viljakauppiaiden kilta () koostui metoikeista,Lysias: Viljakauppiaita vastaan 5. jotka asuivat Pireuksessa ja ostivat viljaa sen saapuessa satamaan ja myivät sitä pieninä erinä kansalaisille. Kauppa oli tuottoisaa, ja sekä kansalaiset että tukkutuojat () valvoivat sitä mustasukkaisesti.Lysias: Viljakauppiaita vastaan 27. Vähittäiskauppiaiden voittoja rajoittamaan laadittiin ankarat lait, joita valvoi viljantarkastajien lautakunta ().Lysias: Viljakauppiaita vastaan 8. Yksi näistä laeista kielsi perimästä enemmän kuin yhden obolin yli hankintahinnan vakallista (, suunnilleen sama kuin yksi medimnos) kohti; toinen laki taas sääti monopolien estämiseksi, ettei kukaan saanut ostaa kerralla enempää kuin 50 vakallista viljaa.Lysias: Viljakauppiaita vastaan 6.
Tässä kyseessä olevassa oikeustapauksessa väitetään, että juuri tätä toista lakia oli rikottu; syyllinen oli joko kilta itse tai jotkut sen jäsenet. Asia käsitellään tavallisessa tuomioistuimessa thesmotheettien johdolla; tuomittuja uhkaava rangaistus on kuolema.
Puheen ajankohtaa ei voida täsmällisesti määrittää. Varmuudella se on kuitenkin myöhempi kuin Korintin sodan alku vuonna 394 eaa., ja mahdollisesti se on myöhempi kuin vuoden 387 eaa. Antalkidaan rauha.
Sisältö
Puhuja aloittaa torjumalla käsityksen, että hänen nostamansa syyte olisi kiusantekoa tai pahantahtoisuutta. Päinvastoin, hän sanoo, häntä itseään epäiltiin aluksi liiallisesta myötämielisyydestä kiltaa kohtaan. Ensin tehtiin virkarikossyyte neuvoston eteen, ja neuvosto oli taipuvainen luovuttamaan viljakauppiaat saman tien yhdentoista käsiin. Juuri puhuja kehotti silloin maltillisuuteen ja tavanomaisen oikeudenkäyntijärjestyksen noudattamiseen. Niinpä asia käsiteltiin neuvostossa (joka toimi virkarikosasioissa esikäsittelytuomioistuimena). Kukaan ei astunut esiin syyttäjäksi, ja silloin puhuja itse esitti syytteen. Neuvosto lähetti asian tavallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi (kohdat 1–4).
Tämän jälkeen erästä viljakauppiasta kuulustellaan; hän myöntää ostaneensa kerralla yli viisikymmentä vakkaa, mutta väittää tehneensä niin viljantarkastajien suosituksesta. Puhuja osoittaa ensiksi, ettei tämä ole puolustus, ja seuraavaksi, että väite on perätön (5–10). Kauppiaat vetoavat siihen, että heidän tarkoituksensa suuria määriä ostaessaan oli voida myydä halvalla; mutta se, että he väittävät tehneensä tämän julkinen etu mielessään, voidaan kumota (11–16). He ovat itse myöntäneet liittoutuneensa tukkutuojia vastaan. Heidän kuolemansa on sekä hyvitys näistä teoista että hyvitys virkamiehille, joita on usein rangaistu kyvyttömyydestä estää tällaisia petoksia (17–22).
Arviointia
Puhe on tiivis ja selkeä, ilman mitään yritystä koristeellisuuteen, ja Richard C. Jebb arvioi sen lajissaan vähintäänkin onnistuneeksi ja esimerkiksi Lysiaan tiukan asiallisesta, jopa liikemiesmäisestä tyylistä.
Lähteet
Kirjallisuutta
Lysias: Against the Corn Dealers. Teoksessa
Aiheesta muualla
Λυσίας: Κατά Σιτοπωλών. Wikiaineisto. Lysias: Against the Corn Dealers. Perseus. Lysias: Against the Corn Dealers. Perseus. Lysias: Against the Corn Dealers. ToposText.
Luokka:Antiikin Kreikan talous Luokka:Lysiaan puheet