Kalliaan puolesta, pidemmin Kalliaan puolesta temppelinryöstössä (, ), on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka puolustaa erästä Kalliasta. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 5.
Historia
Tämän puheen lyhyys ei Richard C. Jebbin mukaan välttämättä osoita, että se olisi säilynyt nykyaikaan vain katkelmana. Se alkaa nimenomaisella toteamuksella, että puolustuksen asia on jo muiden toimesta esitetty täydellisesti; ja se päättyy muodostaen kokonaisen ajatuksen. Koska Palatinuksen käsikirjoituksesta on kuitenkin juuri tässä kohdassa kadonnut kaksi sivua, jotka sisälsivät puheen Andokidesta vastaan alkuosan, on todennäköistä, että myös Kalliaan puolesta on kärsinyt samasta kohtalosta. Sellaisena kuin se nyt on, se ei anna mitään suoraa vihjettä asian erityisluonteesta. Puheen perinteisen nimen ”Puolustus syytteessä temppelinryöstöstä/pyhäinhäväistyksestä” on siksi täytynyt olla peräisin nyt kadonneesta osasta. Syylliseksi väitetty on metoikki, iäkäs mies, jota vastaan hänen omat orjansa ovat tehneet ilmiannon toivossa tulla palkituiksi vapaudella.Lysias: Kalliaan puolesta 2, 3.
Attikalaisessa pyhäinhäväistystä koskeneessa laissa teon luonne ryöstönä näyttää olleen korostuneempi kuin sen luonne jumalanpilkkana. Näin se mainitaan samassa yhteydessä tavallisen varkauden, murtautumisen, sieppauksen ja vastaavien rikosten kanssa. Tässä tapauksessa puheen puhuttelusta ”hyvät tuomarit” ()Lysias: Kalliaan puolesta 1. käy ilmi, ettei oikeudenkäyntiä käyty areiopagineuvoston edessä. Asia on täytynyt käsitellä tavallisessa heliastisessa tuomioistuimessa, joko thesmotheettien tai yhdentoista johdolla.
Sisältö
Puhuja sanoo, että ellei kyse olisi elämästä ja kuolemasta, hän olisi pidättäytynyt astumasta esiin, koska puolustus on jo esitetty täydellisesti; nyt hän kuitenkin haluaa antaa julkisen osoituksen ystävyydestään Kalliasta kohtaan (kohdat 1–2). Tämän jälkeen hän viittaa hyvin lyhyesti ensiksi syytetyn hyvään maineeseen ja toiseksi ilmiantojen arvottomuuteen. Orjien parjauksen on synnyttänyt toivo vapauden saamisesta. Jos heihin uskotaan, palvelijat, jotka haluavat vapautensa, eivät jatkossa mieti, kuinka he voisivat olla mieliksi isännilleen, vaan millaisen valheen he voisivat heistä kertoa (3–5).
Puhujan Kalliaaseen viitaten käyttämä ilmaus – ”ne, jotka saattavat itsensä vaaraan palvelemalla valtionkassaa” ()Lysias: Kalliaan puolesta 4. – on Jebbin mielestä huomionarvoinen. Se viittaa siihen, että puheen nimessä mainittu ”pyhäinhäväistys” on saattanut liittyä Akropoliilla sijainneeseen pyhään rahastoon. Kalliaalla on saattanut olla jokin tehtävä pyhän rahaston hoitajien () alaisuudessa, mikä antoi hänelle pääsyn aarrekammiona käytettyyn Parthenonin opisthodomokseen; ja häntä on saatettu syyttää siitä, että hän käytti tätä tilaisuutta hyväkseen varkauden tekemiseen.
Lähteet
Kirjallisuutta
Lysias: For Callias: on A Charge of Sacrilege. Teoksessa
Aiheesta muualla
Λυσίας: Υπέρ Καλλίου. Wikiaineisto. Lysias: For Callias. Perseus. Lysias: For Callias. Perseus. Lysias: For Callias. ToposText.
Luokka:Lysiaan puheet