Työtakuu on valtion ohjelma, jossa työtä vailla oleville kansalaisille järjestetään työpaikka.
Historiaa Työtakuuohjelmien alkuperä saattaa olla Yhdysvaltain mustien vapautusliikkeessä. 1800-luvun loppupuoliskon lainsäädännössä otettiin jo askelia työtakuuta kohti.
Presidentti Franklin Delano Roosevelt (1882–1945) halusi, että hallitus takaisi työllisyyden kaikkien ihmisten taloudellisena oikeutena. Kansakunnan tila -puheessaan vuonna 1944 hän puhui työstä ja toimeentulosta oikeuksina, jotka pantaisiin täytäntöön heti sodan jälkeen.
1945 Yhdysvalloissa esitettiin täystyöllisyyslakia, jossa liittovaltio takaisi työn niille, joita yksityinen sektori ei kyennyt kohtuullisella palkalla työllistämään. Tämä aloite kuitenkin tyrmättiin ja sen sijaan säädettiin lievempi työllisyyslaki, jossa pyrittiin täyden työllisyyden sijaan vain ”maksimaaliseen työllisyyteen”.
Työtakuu oli olennainen osa kansalaisoikeusliikettä, jota johtivat tohtori Martin Luther King Jr., hänen vaimonsa Coretta Scott King sekä pastori A. Philip Randolph. MLK vaati köyhyyden hävittämistä joko työtakuun tai perustulon avulla kirjassaan Tästä eteenpäin – sekasorrosta yhteyteen (1967). Perustulo oli hänelle vasta toiseksi paras vaihtoehto.
George McGovern ajoi presidenttikampanjassaan liittovaltion työtakuuta.
Taloustieteilijä Hyman Minsky kannatti työtakuuohjelmaa keskeisenä pilarina köyhyydentorjuntatyössään. Muita työtakuuta kannattaneita ekonomisteja ovat Sadie T. M. Alexander, William Vickrey, L. Randall Wray ja Pavlina Tcherneva.
Toteutuksia
Suomessa
Lex Leppänen
Vuosina 1988–1992 voimassa ollut ”Lex Leppänen” velvoitti kunnat ohjaamaan yli vuoden työttömänä olleet palkkatuettuun työhön. Lain tuloksena pitkäaikaistyöttömyys käytännössä poistui. Laki kuitenkin lakkautettiin, kun sen katsottiin tulevan liian kalliiksi työttömyyden käännyttyä jyrkkään nousuun 1990-luvun alussa.
Paltamon täystyöllisyyskokeilu Paltamon kunnassa toteutettiin vuosina 2009–2013 täystyöllisyyskokeilu. Kokeilu rahoitettiin valtion budjetista. Sen toimeenpanijana oli kuntavetoinen yhdistys. Kokeilussa kunnan kaikille työhaluisille ja työkykyisille työttömille osoitettiin työpaikka, josta maksettiin työehtosopimuksen mukainen palkka. Työttömyys väheni kahdessa vuodessa 18 prosentista 4 prosenttiin. Kokeilun suurin ongelma oli tuottavien työtehtävien löytäminen – Paltamon seudulla on suhteellisen vähän vireää elinkeinoelämää. Suurin osa työllistetyistä työskenteli työpajaluonteisessa ”työvoimatalossa”.
Itävallassa Vuonna 1931 Itävaltalaista Marienthalin kylää vaivasi työttömyys, jolloin Wienin yliopiston tutkijat kirjoittivat siitä teoksen “Die Arbeitslosen von Marienthal” (1933), josta tuli sosiologian alan klassikko. Tutkijat totesivat, että työ merkitsi paljon muutakin kuin vain palkkaa: työ on ihmisille rakenteen, arvostuksen ja motivaation lähde, ja sen katoaminen voi saattaa heidät masennukseen, ahdistukseen, riippuvuuteen, vällinpitämättömyyteen ja epätoivoon.
Vuosia myöhemmin Itävallan hallitus järjesti samassa paikassa työtakuuohjelman (2020–2024). Ohjelmassa vuoden verran työttömänä olleille järjestettiin työpaikka: joissakin tapauksissa kyseessä oli valtion tukema paikka yksityisellä sektorilla; toisissa tapauksissa voittoa tavoittelematon järjestö loi työpaikan, joka täytti paikallisia tarpeita. Osanottajat saivat työtarjouksen, josta he saattoivat kieltäytyä menettämättä työttömyysetujaan, mutta juuri kukaan ei kieltäytynyt. Eräät osanottajat perustivat puusepänverstaan, toiset huolehtivat puistojen kunnossapidosta. Palkkaa maksettiin 1100–2400 euroa kuussa. Työntekijä tienasi vähintään sen, minkä työttömänä ollessaan. Valtiolle ohjelma maksoi hieman vähemmän kuin työttömyys: yhden henkilön työttömänä viettämä vuosi korvauksineen ja menetettyine verotuloineen maksoi valtiolle keskimäärin 30 000 €, kun työtakuuohjelman työpaikka maksoi vuodessa keskimäärin 29 841,39 €.
Yhdysvalloissa New Deal -ohjelma: kun työttömyys 1930-luvulla nousi 30 prosenttiin, 13 miljoonaa kansalaista työllistettiin valtion ohjelmalla.
Yhdysvalloissa oli käynnissä vuosina 1978–80 YIEPP-ohjelma, joka työllisti 76 000 nuorta.
Albuquerque työllistää kodittomia;
Muualla
Argentiinan hajautettu Plan Jefes käynnistettiin vuonna 2001, kun työttömyys ylitti 20 prosenttia. Ohjelma työllisti parhaimmillaan 13 prosenttia työväestä. Etelä-Afrikan laajennettu julkisten töiden ohjelma Ruotsissa oli 1980-luvun lopulle asti käytössä valtion työllistämisohjelma. Intiassa NREGA-ohjelma takaa kotitaloudelle 100 päivää työtä vuodessa. Brysselin nuorisotyötakuu, jota myöhemmin laajennettiin kaikkia työttömiä koskevaksi. Ranskassa on järjestetty nollatyöttömyysaluekokeiluita Yhdistyneen kuningaskunnan nuorille tarkoitettu Future Jobs Fund onnistui siirtämään 43 % osanottajistaan vakituiseen työhön vuonna 2009, ennen kuin ohjelma muutettiin workfare-tyyppiseksi.
Kannattajat ja vastustajat
Suomessa
Vasemmistoliitto vaati tavoiteohjelmassaan vuonna 2022 työtakuuta yli 12 kuukautta työttöminä olleille. Työttömien Keskusjärjestö asetti vuosien 2019-2023 Työllisyysohjelmassaan tavoitteeksi, että julkisen sektorin olisi järjestettävä mahdollisuus kokoaikaiseen työhön 12 kuukauden työttömyyden jälkeen.
Lähteet
Luokka:Sosiaaliturva Luokka:Politiikan teoriat Luokka:Politiikkatyngät