Cambridgen yliopiston kirjasto (engl. Cambridge University Library) on Cambridgen yliopiston pääasiallinen tutkimuskirjasto. Se on suurin yliopiston yli sadasta kirjastosta. Kirjasto on merkittävä tieteellinen voimavara sekä Cambridgen yliopiston jäsenille että ulkopuolisille tutkijoille. Yliopiston sisällä siihen viitataan usein lyhenteellä UL.Esimerkiksi sen Twitter-tili on the UL. Yhteensä 33 tiedekunta- ja laitoskirjastoa on liitetty yliopiston kirjastoon keskitettyä hallintoa varten, ja ne muodostavat yhdessä ”Cambridge University Libraries” -kokonaisuuden.
Cambridgen yliopiston kirjasto on yksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisista kuudesta vapaakappalekirjastosta. Se sisältää noin yhdeksän miljoonaa kohdetta (mukaan lukien kartat ja nuotit), ja se saa vapaakappaleoikeuden, hankintojen sekä lahjoitusten kautta noin 100 000 uutta kohdetta vuosittain. Vapaakappalekirjastoista yliopiston kirjasto on ainoa, joka pitää suurta osaa aineistostaan vapaasti saatavilla ja sallii joillekin lukijaryhmille kokoelmiensa lainaamisen.
Kirjasto sijaitsi alun perin Old Schools -rakennuksessa Senate Housen lähellä, kunnes tila kävi ahtaaksi. Uusi kirjastorakennus rakennettiin 1930-luvulla. Kirjasto sai käyttöönsä entisen sotilassairaalan tontin Cambridgen keskustan länsipuolella, nykyisin Robinson Collegen ja Clare Collegen Memorial Courtin välissä. Nykyisen, Giles Gilbert Scottin suunnitteleman rakennuksen avajaisia vietettiin vuonna 1934. Kirjastonhoitaja Jessica Gardner on toinen nainen tässä virassa.
Historia Ensimmäinen kirjasto alt=Cambridgen yliopiston kirjasto|left|thumb|Kirjaston päärakennuksen rakentamista 1930-luvulla Cambridgen yliopisto omisti kirjakokoelman jo 1300-luvun puoliväliin mennessä. Kirjoja säilytettiin tuolloin arkuissa muiden arvoesineiden ohella eikä nykyisin tunnetun kaltaisessa kirjastorakennuksessa.
Varsinaisen yhteisen yliopistokirjaston synty voidaan ajoittaa 1400-luvun alkuun, jolloin ”kirjastoon” viitataan ensimmäisen kerran suoraan. Maaliskuussa 1416 vahvistettiin William Loringin testamentti, jossa hän testamenttasi kirjastolle kolme nidettä sanoin: ”Item volo quod omnes libri mei juris civilis remaneant in communi libraria scolarium universitatis Cantebrigg' in perpetuum.” 1400-luvun toisella vuosikymmenellä kirjasto sai sijansa vastikään rakennetulta Old Schools -tontilta.
Vanhin kirjaluettelo on ajoitettu noin vuoteen 1424, jolloin kirjastossa oli 122 nidettä. Toiseksi vanhin säilynyt luettelo laadittiin vuonna 1473, ja siinä mainitaan 330 nidettä. Englannin reformaation aikana ei näytä tapahtuneen laajamittaista kirjojen tuhoamista, kuten Oxfordissa, mutta joitakin kirjoja varmasti tuhottiin, ja lahjoituksia tuli hyvin vähän. King's College sai vuosien 1528 ja 1568 välillä vain yhden testamenttilahjoituksen. 1500-luvulta lähtien kirjasto sai runsaita kirjalahjoituksia ja -testamentteja, ja kasvu kiihtyi huomattavasti sen jälkeen, kun vapaakappaleoikeus oli myönnetty. Vuonna 1648 parlamentin alahuone myönsi kirjastolle varoja.”House of Commons Journal Volume 5: 27 March 1648.” Journal of the House of Commons: Volume 5, 1646-1648. London: His Majesty's Stationery Office, 1802. s. 515–516. British History Online -sivusto. Viitattu 7.6.2026.
Kirjaston tiloja laajennettiin merkittävästi, kun Cockerell-rakennus rakennettiin Senate House Passagelle vuosina 1837–1842.
Uusi kirjasto A. F. Scholfieldin (kirjastonhoitaja 1923–1949) aloitteesta päätettiin rakentaa suurempi rakennus. Valituksi tuli laajuinen King's Collegen ja Clare Collegen yhteinen krikettikenttä. Ensimmäisen maailmansodan aikana sotaministeriö (War Office) oli ottanut suuren osan tontista käyttöönsä perustaakseen 1st Eastern General Hospitalin, Royal Army Medical Corps -joukkojen sotilastappioiden hoitoon tarkoitetun sairaalan. Sairaalassa oli enimmillään 1 700 vuodepaikkaa, ja siellä hoidettiin noin 70 000 haavoittunutta vuosina 1914–1919.
Uuden yliopiston kirjastorakennuksen suunnitteli Giles Gilbert Scott, joka suunnitteli myös viereisen Claren Memorial Courtin (osa Clare Collegea). Se rakennettiin vuosina 1931–1934. Rakennus on kakkosluokan (Grade II) suojelukohde. Sisällä on useita 1600- ja 1700-luvun kirjahyllyjä, muun muassa James Essexin vanhaa yliopiston kirjastoa varten vuosina 1731–1734 suunnittelemat hyllyt. Uuden kirjaston varat kerättiin collegeilta ja yksityisiltä lahjoittajilta. Yhdysvaltalainen filantrooppi John D. Rockefeller kustansi suurimman osan rakennuskustannuksista. Koska Rockefeller koki rakennuksen tarvitsevan komeamman sisäänkäynnin, hän taivutteli arkkitehdin lisäämään rakennukseen sen tunnusomaisen, eteenpäin suuntautuvan tornin. Torni näkyy useiden kilometrien päähän Cambridgen ympäristöön. Pronssisen pääsisäänkäynnin ja lukusalin alumiinipronssiset suojaseinät valmisti H. H. Martyn & Co.
Rakennus muistuttaa Scottin teollisuusarkkitehtuuria, kuten Bankside Power Stationia (nykyisin Tate Modern). Kirjaston torni on korkea eli matalampi kuin St John's Collegen kappelin huippu ja korkeampi kuin King's Collegen kappelin huippu.
Kirjastoa on laajennettu useaan otteeseen maanpäällisillä lisäosilla ja maanalaisilla laajennuksilla, jotka ovat mahdollistaneet uusien vapaakappaleaineistojen säilyttämisen. Päärakennuksessa sijaitsevat japanilaiset ja kiinalaiset kokoelmat Aoi-paviljongissa, joka on Tadao Aoin lahjoittama ja avattiin vuonna 1998.
Yliopiston kirjasto on rakentanut Elyyn myös suuren varastointitilan, jossa on yli 100 kilometriä hyllytilaa tuleville vapaakappalekirjoille ja -kausijulkaisuille. Kasvavan kokoelman säilyttämiseen tarkoitetun, 17,1 miljoonaa puntaa maksaneen kirjaston ulkopuolisen varaston rakennustyöt valmistuivat vuonna 2018, ja se tarjoaa Cambridgen yliopistolle yhden maailman suurimmista kirjastovarastorakennuksista.
Vapaakappalekirjasto Cambridgen yliopiston kirjasto on yksi yhdistykeen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisista kuudesta vapaakappalekirjastosta. Muut ovat Brittiläinen kirjasto, Skotlannin kansalliskirjasto, Walesin kansalliskirjasto, Oxfordin Bodleian-kirjastot sekä Trinity Collegen kirjasto Dublinissa. Vaikka Irlannin vapaavaltio erosi Yhdistyneestä kuningaskunnasta vuonna 1922, Dublinin Trinity College on edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan vapaakappalekirjasto, ja brittikirjastoilla on vastavuoroisesti vapaakappaleoikeus irlantilaisiin julkaisuihin. Vapaakappalekirjastona yliopiston kirjastolla on oikeus saada maksutta kappale kaikista Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa julkaistuista kirjoista, kausijulkaisuista, painetuista kartoista ja nuoteista. Tämä on osaltaan kerryttänyt kirjaston suuret, yli seitsemän miljoonan kirjan ja 1,5 miljoonan kausijulkaisun kokoelmat. Vapaakappaleina kirjastoon saapuu 800–1 200 kirjaa viikossa.
6. huhtikuuta 2013 alkaen vapaakappaleoikeus kattaa myös digitaalisesti ja verkossa julkaistun aineiston, jolloin vapaakappalekirjastot voivat tarjota kansallisen arkiston Yhdistyneen kuningaskunnan painamattomasta julkaistusta aineistosta, kuten verkkosivustoista, blogeista ja verkkolehdistä. Merkittävät digitointihankkeet jatkuvat, kun yliopisto hankkii ja skannaa lisää käsikirjoituksia ja varhaisen uuden ajan kirjoja. thumb|Yliopiston kirjasto (taustalla) ja Trinity Collegen Wren Library (etualalla) St John's Collegen kappelin tornista nähtynä
Käyttöoikeus Kirjasto on avoinna kaikille Cambridgen yliopiston jäsenille. Brittiläisten yliopistokirjastojen perinteen mukaisesti muiden Yhdistyneen kuningaskunnan yliopistojen jatko-opiskelijoilla ja tutkijoilla on lukuoikeus kirjaston kokoelmiin, ja myös yleisön edustajat voivat hakea lukuoikeutta, jos heidän tutkimuksensa edellyttää pääsyä kirjaston aineistoihin. Muiden kirjastojen ja oppilaitosten opiskelijoiden ja tutkijoiden on tehtävä käyttöoikeushakemus ennen Cambridgen tilojen käyttöä.
Yliopiston kirjasto on Yhdistyneen kuningaskunnan vapaakappalekirjastoista ainoa, joka pitää suurta osaa kirjoistaan vapaasti saatavilla ja sallii joidenkin lukijaryhmien (esimerkiksi Cambridgen tutkijoiden sekä jatko- ja perustutkinto-opiskelijoiden) lainata kokoelmistaan. Kirjastossa on teehuone, josta saa aterioita, välipaloja ja juomia. Kirjasto järjestää säännöllisesti yleisölle maksuttomia näyttelyitä, joissa on esillä sen kokoelmiin kuuluvia kohteita.
Janus Vuonna 2002 kirjasto käynnisti Janus-nimisen erityishankkeen (roomalaisen jumalan mukaan) tarjotakseen yhden verkkopohjaisen pääsyn kaikkialla Cambridgessä säilytettävien arkisto- ja käsikirjoituskokoelmien luetteloihin. Tämä oli merkittävä kehitysaskel Cambridgen yliopiston kirjastoille erityisesti siksi, että Cambridgessa on yli sata kirjastoa ja tutkimuslaitosta, joilla kullakin on oma tehtävänsä ja organisaationsa. Yhä useammat osallistuvat kokoelmat, sekä yliopiston omat että ulkopuoliset, tekevät yhteistyötä tarjotakseen kattavan kuvauksen kaupungin ja sen ympäristön arkistoista. Toiminta-aikanaan Janusta saattoivat käyttää yliopiston opiskelijat ja jäsenet sekä verkossa että paikan päällä.About Janus, Cambridge University Library.
Maaliskuun 2021 alussa Janus poistettiin käytöstä ja korvattiin ArchiveSearch-palvelulla, joka on hakemisto suurimmasta osasta Cambridgen kaupungin arkistoja ja niiden hakuvälineitä. Mukana ovat muun muassa Cambridgen yliopiston kirjastot yliopiston tiedekunnat ja museot suurin osa yliopiston collegeista.
Historical Printing Room thumb|Kirjasinkaappi, jossa Ehrhardt-kirjaketta ladontalaatikoissaan HPR:ssä Typografian ja kirjapainotaidon historian merkittävien henkilöiden (Stanley Morison, Francis Meynell ynnä muut) arkistojen ohella kirjastossa toimii Historical Printing Room (HPR).
1970-luvun alussa Philip Gaskell, tuolloin Trinity Collegen kirjastonhoitaja, perusti bibliografisen opetuspainon vastaavien Bodleianin, University College Londonin ja muiden oppilaitosten painojen tapaan. Ajatuksena oli antaa opiskelijoille mahdollisuus kokea itse kohopainamisen historiallinen prosessi, jotta he ymmärtäisivät paremmin varhaista kirjan rakennetta ja kirjojen valmistukseen tarvittavia työvaiheita. Opetus alkoi vuonna 1974 ja on jatkunut nykypäivään asti.
HPR:n laitteistoon kuuluvat Philip Gaskellin oma Albion-käsipainokone, pieni etsauspaino, William Morrisille tehdyt paperimuotit sekä muita Cambridge University Pressin lahjoittamia tai lainaamia laitteita. Yliopiston insinööritieteiden laitoksen Gaskellin ohjeiden mukaan rakentamaa Common Press -painokonetta käytetään yhä esittelyihin ja painamiseen. HPR:n tutkimusta tukevat merkittävät CUL:n arkistot, kuten Broxbournen kirjasinnäytteiden kokoelma, chapbook-kokoelma sekä huomattavien kirjapainajien laajat arkistot.
Digitointihanke thumb|Newtonin oma kappale Philosophiæ Naturalis Principia Mathematican ensimmäisestä painoksesta, jonka hän on varustanut toista painosta varten tekemillään merkinnöillä. Esillä kirjastossa Kesäkuussa 2010 Cambridgen yliopisto ilmoitti, että 1,5 miljoonan punnan lahjoitus mahdollistaisi yliopiston kirjaston kokoelmien digitoinnin aloittamisen ja niiden saattamisen lopulta maksutta saataville internetissä Cambridge Digital Library -sivuston kautta. Aluksi hanke keskittyy kahteen kokoelmaan, ”The Foundations of Faith” ja ”The Foundations of Science”, joihin sisältyy Isaac Newtonin ja hänen aikalaistensa kirjoituksia sekä kirjaston arkistojen kristillisiä, islamilaisia ja juutalaisia tekstejä.
Cambridgen yliopiston kirjaston ystävät