Bridge on tikkipeleihin kuuluva korttipeli. Vanhin tunnettu sääntökirja on vuodelta 1886, jolloin pelin nimi oli vielä biritch tai venäläinen visti. Nykyiset säännöt kirjoitti Harold Stirling Vanderbilt vuonna 1925. Pelin kaikki aiemmat muunnelmat ovat hävinneet, sen lähin säilynyt sukulainen on skruuvi. pienoiskuva|vasen|Bridgenpelaajia turnauksessa Hannoverissa Bridge on neljän hengen taktiikkapeli. Pelipöydässä istuu neljä pelaajaa, jotka on nimetty pääilmansuuntien mukaan. Vastakkaisissa ilmansuunnissa istuvat pelaajat muodostavat puolueen, parin. Omasta parista käytetään yleensä nimitystä partneri.
Peli pelataan yhdellä 52 kortin pakalla. Koko pakka jaetaan pelaajille siten, että kullekin tulee 13 korttia. Jako on jaettu kahteen osaan. Ensin on tarjouskierros, jossa parit kilpailevat sitoumuksista ja siitä, kumpi saa määrätä valtin. Korkein sitoumus jää voimaan pelikierroksen ajaksi. Itse pelikierros pelataan tikkipelinä maantunnustuspakolla mutta ilman valtti- tai ylimenopakkoa. Onnistuneesta, kotiin menneestä sitoumuksesta saa pisteitä riippuen sitoumuksen tasosta, epäonnistuneesta pisteitä saavat vastustajat riippuen siitä, miten pahasti sitoumus epäonnistui.
Bridgekilpailuissa pelataan ennalta määrätty määrä kierroksia ja jakoja. Molempien määrä vaihtelee osanottajamäärästä ja kilpailumuodosta riippuen. Jaot on etukäteen sekoitettu ja laitettu brikkoihin. Jokaisen jaon mukana brikassa on pöytäkirja, johon merkitään kierroksella vastakkain olleiden parien kilpailunumerot, loppusitoumus ja lopputulos pisteineen. Sama jako käy kilpailun aikana eri kierroksilla aina eri parien pelattavana. Kilpailu loppuu, kun kierrokset on pelattu loppuun. Kilpabridgen eri muotoja ovat henkilökohtainen (individuaali), parikilpailu ja joukkuekilpailu. Henkilökohtaisessa partneri vaihtuu kilpailun kuluessa. Parikilpailussa sama pari pelaa keskenään kisan loppuun asti. Joukkuekilpailussa kaksi paria muodostaa joukkueen, joka pelaa muita joukkueita vastaan.
Suomessa kansallista kilpabridgeä pelataan yleensä viikonloppuisin turnausmuotoisena. Tavallisesti turnaus muodostuu kolmesta eri kilpailusta, jokainen eri päivänä. Esimerkiksi siten, että perjantaina pelataan henkilökohtainen, lauantaina parikilpailu ja sunnuntaina joukkuekilpailu. Yksittäinen kilpailu kestää useimmiten pelaajien määrästä riippuen vähintään viisi tuntia. Suomen tunnetuin ja pisin bridgeturnaus on Hangon Bridgeviikko.
Historia Pääartikkeli: Bridgen historia
Bridge, yksi maailman suosituimmista korttipeleistä. Sen varhaisin edeltäjä, joka on syntynyt 1500-luvun alussa on visti-niminen tikkipeli. Varsinaisesti bridgestä tuli oma pelinsä, kun Biritch-niminen peli kehitettiin vistin pohjalta 1800-luvulla ja muovautui nykyään pelattavaksi bridgeksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun aikoihin.
Huolimatta vistin suosiosta, tästä pelistä ja sen muunnelmista bridgestä ja bridge-vististä, tuli suosittuja Yhdysvalloissa ja Britanniassa 1890-luvulla.
Tarjousbridge, joka tunnettiin silloin myös kuninkaallisten tarjousbridgenä, kehitettiin vuonna 1904. Siinä pelaajat tarjosivat sitoumuksen ja pelaajan löytämiseksi. Tavoitteeksi tuli hankkia korkeimman tarjouksen osoittama määrä tikkejä. Rangaistuksetkin otettiin käyttöön, jos pelinviejä ei saanut sitoumustaan kotiin.
Moderni bridge on mm. Harold Stirling Vanderbiltin kehittämä, jossa muutos on pisteytyksessä. Merkittävin muutos oli, että vain tikkimäärä laskettiin alapeleissä. Täyspeleistä ja slammeista sai ylimääräisiä pisteitä. Se teki tarjoamisesta paljon haastavampaa ja mielenkiintoisempaa. Toinen muutos oli vyöhykkeet (vaara, vaaraton). Erot olivat pistemäärissä. Vaarallisessa vyöhykkeessä sai enemmän pisteitä, jos sitoumus meni kotiin. Toisaalta siinä myös menetti enemmän pisteitä sitoumuksen lipsahtaessa pietiin. Vanderbilt kirjoittaa sääntönsä puhtaiksi vuonna 1925, ja muutaman vuoden sisällä tämä sitoumusbridge oli syrjäyttänyt muita pelin muotoja niin paljon, että "bridgestä" tuli synonyymi sanalle "sitoumusbridge."
Pelin kulku Jako ja samalla koko peli alkaa tarjoamisesta. Pelaajat tarjoavat siihen saakka, että loppusitoumus saadaan selville. Tämän jälkeen alkaa varsinainen pelivaihe, joka loppuu vasta kun kaikki kortit ovat saatu pelattua.
Yleistä Jaon aikakaraja eli se aika milloin jako pitää olla pelattuna vaihtelee yleensä 7–8 minuutin välillä, mutta on myös leikkimielisiä pikakilpailuja joissa aikaväli voi olla alimmillaan jopa 2 minuuttia. Tällaisia kilpailuja järjestetään ainakin nettibridgesivusto BBO:lla.
Jaoissa on eri vyöhykkeet ja eri jakaja riippuen jakonumerosta.
Brikka
Brikat ovat bridgeen tarkoitettuja korttitelineitä, joissa säilytetään kortteja jakojen välissä. Brikkaan on merkitty jaon numero, jakaja ja vyöhykkeet. Brikka sisältää neljä lokeroa, joista pelaajat ottavat pelipaikkaansa vastaavan nipun valmiiksi jaettuja kortteja.
Kilpailuissa kortit sekoitetaan brikkoihin tietokoneohjattavilla kortinjakokoneilla, jotka ohjelmoidaan virallisissa kilpailuissa jakamaan kortit sattumanvaraisesti. Kilpailuissa on usein paljon jakoja, joissa on sama numero, jotta niitä voitaisiin pelata monessa pöydässä samanaikaisesti. Tällöin kortinjakokoneilla on erityisen suuri merkitys, sillä käsin monistettuna kilpailun jakojen tekemisessä menisi todella kauan ja virheiden määrä kasvaisi.
Kerhopeleissä sekoitetut kortit jaetaan yleensä yksi kerrallaan neljään pinoon käsin. Tällöin näitä jakoja voidaan pelata vain yhdessä pöydässä kerrallaan.
Jakaja Jakaja aloittaa tarjoamisen. Ensimmäisessä jaossa jakaja on pohjoinen, toisessa itä, kolmannessa etelä ja neljännessä länsi. Jakaja kiertää siis kellon suuntaisesti.
Vyöhykkeet Bridgen jaoissa on erilaisia vyöhykkeitä: vaara ja vaaraton. Vaarassa pelattuna täyspeleistä ja slammeista saa enemmän pisteitä vaarattomaan vyöhykkeeseen verrattuna, jos ne menevät kotiin. Piedeistä (myös alapeleihin) menettää enemmän pisteitä, kuin vaarattomassa vyöhykkeessä. Donkatuista ja reinotuista peleistä saa vaaravyöhykkeessä kotiin pelattuna myös enemmän pisteitä, kuin vaarattomassa. Eri numeroisissa jaoissa on eri vyöhykkeet. + Jakojen vyöhykkeet ja jakajat 1, 5, 9, 13 2, 6, 10, 14 3, 7, 11, 15 4, 8, 12, 16 POHJOINEN jakaja LÄNSI ITÄ ETELÄ POHJOINEN LÄNSI ITÄ jakaja ETELÄ POHJOINEN LÄNSI ITÄ ETELÄ jakaja POHJOINEN LÄNSI jakaja ITÄ ETELÄ POHJOINEN jakaja LÄNSI ITÄ ETELÄ POHJOINEN LÄNSI ITÄ jakaja ETELÄ POHJOINEN LÄNSI ITÄ ETELÄ jakaja POHJOINEN LÄNSI jakaja ITÄ ETELÄ POHJOINEN jakaja LÄNSI ITÄ ETELÄ POHJOINEN LÄNSI ITÄ jakaja ETELÄ POHJOINEN LÄNSI ITÄ ETELÄ jakaja POHJOINEN LÄNSI jakaja ITÄ ETELÄ POHJOINEN jakaja LÄNSI ITÄ ETELÄ POHJOINEN LÄNSI ITÄ jakaja ETELÄ POHJOINEN LÄNSI ITÄ ETELÄ jakaja POHJOINEN LÄNSI jakaja ITÄ ETELÄ
Tarjouskierros
Tarjous muodostuu tasosta ja maasta. Taso on yhdestä seitsemään; se on trikkien määrä, jonka tarjoaja partnereineen lupaa ottaa (tikit kuudennen jälkeen ovat trikkejä, eli yksi trikki tarkoittaa seitsemää tikkiä kun taas seitsemän trikkiä on kaikki 13 tikkiä). Maa määrittelee valttimaan, jolla pelivaihe pelataan jos tarjous jää voimaan. Myös valtiton peli eli sangi (NT) on mahdollinen. Maiden arvojärjestys matalimmasta korkeimpaan on risti, ruutu, hertta, pata, sangi. Vain yksi tarjous on kerrallaan voimassa. Uusien tarjousten pitää olla edellistä korkeampia. Tarjous on toista korkeampi, jos se on korkeampaa tasoa tai samaa tasoa ja korkeampaa maata.
Tarjouskierros jatkuu, kunnes kolme pelaajaa passaa peräkkäin. Tällöin korkein tarjous jää voimaan ja sen mukaan pelataan. Poikkeuksena alkutilanne, jossa kaikki neljä pelaajaa passaa peräkkäin; jos näin käy, pelivaihetta ei pelata ja kukaan ei saa pisteitä.
Tarjoaminen Tarjoamisen perusidea on löytää oikea peli ja häiritä vastustajan pelien löytymistä ja näin maksimoida oman puolen pisteet. Tarjouksilla voi kertoa kätensä pisteitä ja värien pituuksia. Niillä voi kertoa myös lähtökorttiehdotuksia ja kysyä tietoa partnerin korteista. Tarjousten merkitykset pari saa sopia itse, mutta jokaisen luonnollisesta poikkeavan tarjouksen merkitys pitää olla vastustajien tiedossa pelitilanteessa. Tähän päästään, jos poikkeukselliset tarjoukset alertoidaan ja kirjoitetaan mahdollisimman tarkasti konventiokorttiin.
Luonnollisessa tarjoussysteemissä hypyt lupaavat usein enemmän pisteitä kuin tavalliset hypyttömät tarjoukset, mutta monissa monimutkaisemmissa systeemeissä tilaa vievät pisteitä lupaavat hypyt on korvattu erilaisilla konventioilla, jotka helpottavat oikeiden pelien löytymistä ja häiritsevät vastustajia, sillä he joutuvat kehittämään vastasysteemin kaikkia konventioita vastaan tai pelaamaan yhteisymmärryksen toivossa, joka usein johtaa pieniin tai joskus vähän suurempiinkin mokiin.
Lähes kaikki pelaajat käyttävät tarjoamisessa erilaisia luonnollisesta poikkeavia konventioita. Näitä konventioita voivat olla erilaiset kyselyt kuten ylävärikyselyt, ässäkyselyt, pitokyselyt, huippukuvakyselyt, värin laatukyselyt ja pistekyselyt sekä muut keinotekoiset tarjoukset kuten vahvat tarjoukset, yksi-, kaksi- tai kolmiväritarjoukset, tuen lupaavat tarjoukset ja pidon lupaavat tarjoukset.
Jakaja aloittaa tarjoamisen ja vuoro kiertää myötäpäivään. Kukin pelaaja voi vuorollaan joko
tehdä tarjouksen passata kahdentaa, jos vastapuoli on tehnyt viimeksi tarjouksen vastakahdentaa, jos vastapuoli on viimeksi kahdentanut oman puolen sitoumuksen Tarjoaminen päättyy vasta kun kolme pelaajaa passaa peräkkäin. Poikkeuksena alkutilanne, jossa kaikkien neljän pelaajan pitää passata ennen tarjoamisen päättymistä.
Tarjouslaatikot
Turnauksissa ja kilpailuissa käytetään tarjouslaatikoita. Laatikko sisältää tarjouslappuja, jotka ovat ainoita bridgen laillisista tarjouksista. Jokaisella pelaajalla on pöydässä käytössään oma laatikkonsa, joissa kaikissa on samat laput. Kun pelaaja haluaa tehdä tarjouksen, hän ei sano sitä ääneen, vaan nostaa laatikosta pöydälle tarjousta vastaavan lapun. Näin vältetään puhetavalla, kuten äänenpainolla, partnerille annettava kielletty informaatio.
tarjoukset 1♣ 1♦ 1♥ 1♠ 1NT 2♣ 2♦ 2♥ 2♠ 2NT 3♣ 3♦ 3♥ 3♠ 3NT 4♣ 4♦ 4♥ 4♠ 4NT 5♣ 5♦ 5♥ 5♠ 5NT 6♣ 6♦ 6♥ 6♠ 6NT 7♣ 7♦ 7♥ 7♠ 7NT X pass XX Lisäksi: STOP, Alert, TD Pass: Passaaminen eli tyhjän tarjoaminen. Näiden tarjousten määrää ei ole rajoitettu, joten pelaaja saa passata tarjousvuorollaan aina. Tarjoussarja päättyy, jos pelaajat passaavat kolme kertaa peräkkäin lukuun ottamatta tilannetta, jossa kaikki pelaajat eivät ole saaneet vielä tarjousvuoroa, tässä tapauksessa tälle tarjousvuorottomallekin pelaajalle annetaan tarjousmahdollisuus. 1♣, 1♦,..., 7NT: Näitä tarjouksia ei saa tarjota kuin kerran, eikä myöskään jos korkeampi tarjous on jo tarjottu. Näiden tarjousten korkeusjärjestys matalimmasta korkeimpaan määräytyy ensisijaisesti tarjouksen tason eli siinä näkyvän numeron mukaan ja toissijaisesti järjestyksessä ♣(risti) < ♦(ruutu) < ♥(hertta) < ♠(pata) < NT(sangi) X: Kahdennus tai toisilta nimiltään dublaus, donkki ja rankaisu voidaan tarjota vain jos viimeisimmän vastustajan tarjouksen päälle ei ole tarjottu mitään tai vain passattu. Kahdennusten määrää ei ole rajoitettu. XX: Vastakahdennus tai toisilta nimiltään redublaus, redonkki ja reinot voidaan tarjota vain vastustajan kahdennuksen päälle jos väliin ei ole tarjottu mitään tai vain passattu. Vastakahdennusten määrää ei ole rajoitettu. STOP: Pelaaja voi näyttää tätä lappua samalla, kun hän tekee hyppytarjouksen. Hyviin tapoihin kuuluu, että STOP-lappua näytetään joko aina hyppytarjouksen jälkeen tai ei ollenkaan. Jos lappua näyttäisi satunnaisesti, siitä voisi tulla laiton merkinanto partnerille. Kun STOP-lappu on hyppytarjouksen yhteydessä laitettu pöydälle, vastustajien tulisi odottaa 15 sekuntia ennen tarjoamistaan. Tällä tavalla voidaan estää mahdollisia kiellettyjä merkinantoja, jotka liittyvät tarjousnopeuteen.