Elias Käkelä (31. joulukuuta 1883 Lappee – 2. toukokuuta 1918 Lappeenranta) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1914–1917. Käkelä teloitettiin sisällissodan aikana Lappeenrannan vankileirillä, vaikka hän ei osallistunut vallankumoukseen.Tikka & Arponen 1999, s. 280. Käkelän katsottiin joutuneen tilille punaisten tekemisistä, koska hän oli kotipitäjänsä keskeinen sosialidemokraattinen vaikuttaja.Tikka & Arponen 1999, s. 77–78.
Elämä Työväenliikkeessä ja kansanedustajana Lappeen Hyypiälässä syntyneen Elias Käkelän vanhemmat olivat talollinen Juhana Käkelä (s. 1858) ja Anna Karhu (s. 1860). Hän kävi kansakoulun ja viljeli pientilaa Hytin kylässä.Tikka & Arponen 1999, s. 64. Käkelän talo toimi myös paikallisten työväenjärjestöjen kokoontumispaikkana. Hän oli Hytin työväenyhdistyksen perustajajäsen ja puheenjohtaja sekä Melkkolan työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Käkelä kuului Lappeenrannan Työväen Osuuskaupan hallitukseen ja toimi urheiluseura Hytin Jyryn sekä SVUL:n Etelä-Saimaan piirin puheenjohtajana. Kunnalliselämässä hän vaikutti muun muassa taksoituslautakunnan jäsenenä. Käkelä oli kotipitäjänsä näkyvin sosialidemokraatti yhdessä Heikki Torvisen kanssa.Tikka & Arponen 1999, s. 63. Käkelä valittiin kansanedustajaksi vuonna 1914. Hän putosi eduskunnasta jo yhden kauden jälkeen kesän 1916 vaaleissa. Samana syksynä Käkelästä tuli Lappeen kuntakokouksen puheenjohtaja, jonka ohella hän toimi kunnan tilintarkastajana.
Sisällissota ja kuolema Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 Käkelä valittiin Lappeen elintarvikelautakunnan puheenjohtajaksi. Hän anoi tehtävästään kahdesti eroa, mutta kuntakokous ei suostunut pyyntöön pitäessään Käkelää tehtävään parhaiten sopivana. Lokakuun eduskuntavaaleissa Käkelä jäi toistamiseen varasijalle. Yleislakon aikana Lappeenrannan kaupungin ja maalaiskunnan lakkokomitea nimitti Käkelän Työväen vallankumoukselliseen kunnallisneuvostoon, jonka muita jäseniä olivat muun muassa Jere Juutilainen, Emil Lehén, Viktor Ripatti ja Taavi Starck.Tikka & Arponen 1999, s. 88. Elintarvikepulan velloessa Käkelä oli pahassa välikädessä, kun häntä painostivat elintarvikelautakunnan määräyksiin kyllästyneet rikkaat talolliset ja toisaalta nälkiintynyt työväestö. Käkelä joutui kahnauksiin Lappeenrannan punakaartin kanssa, kun se yritti joulukuussa takavarikoida Lappeenrannan Oluttehtaan mallasvaraston leiväntekoa varten.Tikka & Arponen 1999, s. 96–97. Punakaartin kerrottiin myös pidättäneen hänet kuulusteltavaksi.
Sisällissodan käynnistyttyä Käkelä valittiin punaisten perustamaan Lappeen kunnallisneuvostoon.Tikka & Arponen 1999, s. 110–111. Lappeenrannan punaisten paetessa huhtikuun lopussa Viipuriin hän päätti jäädä vartioimaan kotiinsa piilottamiaan kunnan rahoja. Käkelä katsoi, ettei hänellä ollut tarvetta paeta, koska hän ei kapinan aikana ollut missään tekemisissä punakaartien tai punaisten siviilihallinnon kannsa.Tikka & Arponen 1999, s. 193–194. Valkoisten saavuttua Lappeenrantaan 26. huhtikuuta Käkelä lähti kaupunkiin, jossa hänet pidätettiin ja vietiin vankileirille.Tikka & Arponen 1999, s. 258–261. Kaksi päivää myöhemmin ilmestyneessä Etelä-Saimaassa oli Käkelän, Kaarlo Ketolan ja Heikki Torvisen allekirjoittama julistus, joka kehotti vielä antautumatta olleita punakaartilaisia pidättäytymään väkivaltaisuuksista.Tikka & Arponen 1999, s. 211–212.
Lappeenrannan kenttäoikeus, jonka jäseniä olivat muun muassa Pekka Roiha ja Lappeenrannan komendantti Uno Serenius, kuulusteli Käkelää 29. huhtikuuta. Hän kertoi muun muassa kätkeneensä kotiinsa 300 000 markkaa kunnan rahoja.Tikka & Arponen 1999, s. 230–231. Käkelän pojan Oivan kertoman mukaan Serenius kävi hänen kanssaan hakemassa rahoja, mutta äiti ilmoitti, että kunnan edustaja oli jo noutanut ne. Samassa yhteydessä Serenius antoi Käkelän hyvästellä perheensä. Käkelällä oli hallussaan myös 50 000 markkaa, jotka hän oli nostanut Lappeenrannan Työväen Osuuskaupasta. Kuulustelujen aikana hän tarjosi lompakkoaan säilytettäväksi nimismies Gunnar Tallrothille, joka kieltäytyi ottamasta sitä vastaan. Omaiset saivat lompakon myöhemmin haltuunsa, mutta rahat sekä mukana ollut kultakello olivat kadonneet. 2. toukokuuta Serenius kuljetti Käkelän Lappeenrannan linnoituksen valleille kahden sotilaan saattamana. Toisen saattajan Toivo Korpilinnan mukaan Serenius vei Käkelän rinteeseen kaivetun joukkohaudan reunalle ja ampui hänet revolverillaan. Valkoiset yrittivät myöhemmin peitellä teloitusta laittamalla liikkeelle ristiriitaisia huhuja. Käkelän väitettiin muun muassa päässeen vankileiriltä ja lähteneen resiinalla kotiinsa, mutta hän joutui ammutuksi, kun ei totellut valkoisten vartion pysähtymiskäskyä.Tikka & Arponen 1999, s. 261. Joissakin lähteissä Käkelän kuolinpäivä on 29. huhtikuuta, mutta esimerkiksi sotatuomari Toivo Tapanaisen papereissa Käkelä on merkitty ammutuksi 2. toukokuuta ja haudattu joukkohauta P1:een. Käkelää huhuiltiin eduskuntaan vielä vuonna 1919, jolloin vaalipiirin keskuslautakunta oli täydentämässä niin sanottua tynkäeduskuntaa Käkelällä ja toisella teloitetulla varaedustajalla Riku Penttisellä.
Jälkipyykki Kesäkuussa 1918 Käkelän puoliso jätti oikeuskanslerille pyynnön puolueettoman selvityksen tekemisestä miehensä kohtalosta. Se valmistui kesällä 1921, mutta teloitukseen johtaneita syitä ei virallisesti kyetty selvittämään. Tämän jälkeen käytiin oikeutta Käkelän halussa olleiden rahojen katoamisesta ja niiden korvaamisesta leskelle. Pitkä oikeusprosessi päättyi selvittämättömänä, eikä Sereniusta saatu vastuuseen katoamisesta.Tikka & Arponen 1999, s. 310. Paljon huomiota herättäneessä toisessa jutussa Lappeen kunnallisneuvoston puheenjohtajana toimineelta Elias Kuukalta ja Maria Käkelältä ulosmitattiin elintarvikelautakunnalle otettu 32 000 markan panttilaina. Myöhemmin kunnallislautakunta päätti maksaa rahat takaisin, mutta päätöksestä tehtiin vielä valitus. Korkein hallinto-oikeus piti kuitenkin 1925 päätöksen voimassa. Keväällä 1926 Viipurin läänin maaherra määräsi Lappeen kunnan maksamaan Käkelän leskelle yli 12 000 markkaa maksamatta jääneitä palkkioita hänen toiminnastaan elintarvikelautakunnan puheenjohtajana 1917-1918.
Myös Käkelän piilottamien kunnan rahojen kohtalo jäi epäselväksi.Tikka & Arponen 1999, s. 303. Tapaus putkahti esille vielä vuonna 1925 jääkärimajuri Ingevald Pippingiä vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä, jonka aikana eräs sotilas väitti luovuttaneensa rahat hänelle. Pippingin edustajien Axel Charpentierin ja Magnus Hovilan mukaan rahat kuitenkin olisivat päätyneet nimismies Tallrothin kautta elintarvikelautakunnan uudelle puheenjohtajalle.
Perhe Elias Käkelän puoliso oli Maria Partanen (1886-1956), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1903. Parikunnalla oli kolme lasta. Heidän poikansa oli ministeri Valto Käkelä, jonka tytär on kansanedustaja Anneli Kiljunen.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Lappeen kunnanvaltuutetut Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Suomen sisällissodan terrorin uhrit Luokka:Suomalaiset henkirikosten uhrit Luokka:Viipurin läänin läntinen vaalipiiri Luokka:Vuonna 1883 syntyneet Luokka:Vuonna 1918 kuolleet