Syvähenkinen elämä. Keskusteluja viimeisistä kysymyksistä on filosofi Eino Kailan dialogimuotoinen kirja vuodelta 1943. Kirjasta tuli yksi luetuimmista suomalaisista elämänfilosofisista teoksista.

Kailan mukaan ihmisellä on luonnollinen tarve syvähenkiseen elämään. Syvähenkisyys tarkoittaa kauneuteen, etiikkaan ja uskontoon liittyvien arvojen kokemista ja toteuttamista. Sekä taiteen että syvähenkisyyden piirteitä ovat Kailan mukaan syvyys, monikerroksisuus ja aitous. Ne kiteytyvät olemassaolon syvän merkityksellisyyden kokemuksissa, joita voi luonnehtia pyhyyden kokemuksiksi.

Kaila oli saanut nuoruudessaan kokemuksen todellisuuden ajattomasta kaikkiyhteisyydestä ja syvästä merkityksellisyydestä. Maailma oli näyttäytynyt laatujen rajattomana syvyytenä ja moninaisuutena. Hän kutsui kokemusta filosofi­seksi heräämisekseen ja palasi siihen eri yhteyksissä.

Julkaisu

Kaila kirjoitti vuoropuhelut alun perin radiossa esitettäviksi. Otava julkaisi kootut dialogit kirjana vuonna 1943.

Kirjan toinen painos ilmestyi vuonna 1954. Kolmas täydennetty painos ilmestyi vuonna 1985. Osan Tieto ja usko kolmas keskustelu oli aiemmin ilmestynyt vain teoksen ruotsinkielisessä laitoksessa Tankens oro vuonna 1944. Tämän osion on suomentanut Heikki Nyman. Kirjaan sisältyy filosofi Ilkka Niiniluodon esipuhe. Dialogit on julkaistu myös osittain Kailan Valituissa teoksissa vuonna 1992.

Sisältö

Kirjan hahmot ilmentävät Kailan persoonallisuuden kahta eri puolta, tieteellistä tutkijaa ja toisaalta taiteellisesti pohdiskelevaa ajattelijaa.

Kirjan hahmo Aristofilos esittää, että syvin eettisyys kumpuaa kokemuksesta, että elämä on kaikissa olennoissa sama. Ihmiset ovat ikään kuin elämän silmiä, joilla ikuinen oleva katselee ainetta. Elämä suuntautuu syvähenkisyyden kasvamista kohti, minkä vuoksi ihminen pohtii elämän merkitystä. Elämän ja evoluution sivutuotteena on myös kärsimystä. Ajatteleva ihminen kokee toisinaan ”Hamletin taudin”, kokemuksen elämän tarkoituksettomuudesta. Tauti paranee, kun ymmärtää että elämän tarkoitus on elämässä itsessään.

Kaila ei katso, että arvot olisivat todellisuuteen kuuluvien olioiden ominaisuuksia. Yhteiset arvot muodostuvat lajille yhteisistä tarpeista. Tarve syvähenkiseen elämään, totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen on yksi näistä tarpeista. Koska eloonjäämisen tarpeet uhkaavat syrjäyttää ne, syvähenkisyyden tueksi on luotu uskomusjärjestelmiä. Niissä arvoilla väitetään olevan itsenäinen, ihmisestä riippumaton olemassaolo. Arvot ovat inhimillistä alkuperää, mutta ihminen heijastaa ne ulkoisen todellisuuden tuottamiksi.

Kailan mukaan uskonnot ovat syntyneet varmistamaan illuusio ei-inhimillisten, ehdottomien arvojen olemassaolosta. Uskonnot ilmentävät paitsi syvähenkisyyden ja arvojen säilyttämisen tarpeita, myös oman edun turvaamisen ja vallantahdon tarpeita. Kaila pitää uskontoihin tukeutumista heikon syvähenkisyyden osoituksena.

Vastaanotto

Kailan tyyli on nykykatsannosta korkeakulttuurinen ja ylävireinen. Tutkija Tommi Lehtosen mukaan Kailan esitys on jossain määrin oppimestarimainen. Kailan ajattelussa on piirteitä 1900-luvun alun muotifilosofin Henri Bergsonin elämänvoima-käsitteestä. Elämän suuntautuminen päämäärää kohti muistuttaa hegeliläistä idealismia. Kaila itse vastusti kaikkea metafysiikkaa, millä hän tarkoitti kaikkia tieteellisen maailmankuvan kannalta näennäisiä kysymyksiä. Syvähenkisen elämän keskustelujen hän luonnehti olevan runoutta.

Lähteet

Luokka:Dialogit Luokka:Kirjat etiikasta Luokka:Suomalaiset tietokirjat Luokka:Vuoden 1943 kirjat