KRP:n rikostekninen laboratorio on keskusrikospoliisin yhteydessä Vantaan Jokiniemessä toimiva Suomen ainoa rikostekninen laboratorio. Se palvelee poliisia ja muita esitutkintaa tekeviä viranomaisia tutkimalla rikospaikkanäytteitä lähes 30 eri tutkimusalueella. Laboratoriossa tutkitaan vuosittain yli 100 000 näytettä.

Historia

Laboratorion juuret ulottuvat vuoteen 1926, jolloin sisäasiainministeriö perusti rikostutkimuskeskuksen kehittämään rikostutkintaa Suomessa. Virasto yhdisti sormenjälkitoimiston, kriminaalilaboratorion ja rikostutkimusvälinevaraston toiminnot. Aluksi henkilöstöön kuului kaksi tutkijaa, joista toinen vastasi sormenjälkitoimistosta ja toinen kriminaalilaboratoriosta.

Vuonna 1955 rikostutkimuskeskus ja Uudenmaan läänin rikospoliisikeskus yhdistettiin keskusrikospoliisiksi.

Vuonna 1989 laboratorio otti käyttöön AFIS-sormenjälkijärjestelmän (Automated Fingerprint Identification System), joka mahdollisti sormenjälkien automaattisen vertailun tietokantaan. DNA-tutkimuksia rikostutkinnassa alettiin tehdä vuonna 1991. Laboratorio aloitti äänitutkimukset vuonna 1995 ja sai kolme akustisen analyysin menetelmää akkreditoitua ensimmäisenä forensisena laboratoriona maailmassa.

Laboratorio sai vuonna 1996 FINAS-akkreditoinnin yhtenä ensimmäisistä eurooppalaisista rikosteknisistä laboratorioista. DNA-rekisteri otettiin käyttöön vuonna 1999, ja vuoden 2020 lopussa rekisterissä oli 193 460 henkilön DNA-tunniste. Laboratorio on ollut European Network of Forensic Science Institutes -verkoston (ENFSI) jäsen vuodesta 1992.

Vuonna 2008 Poliisihallitus hankki uuden AFIS-sormenjälkijärjestelmän tuki- ja ylläpitopalveluineen ranskalaiselta Idemia Identity & Security France -yritykseltä 10,4 miljoonalla eurolla. Vuonna 2018 järjestelmää alettiin korvata ABIS-monibiometriajärjestelmällä, joka laajentaa tunnistusmenetelmät sormenjälkien ohella muihin biometrisiin tunnisteisiin.

Organisaatio

Rikostekninen laboratorio on yksi keskusrikospoliisin osastoista. Laboratoriossa työskentelee noin 130 henkilöä, joiden joukossa on tutkijoita, kemistejä, laborantteja, insinöörejä ja kielitieteilijöitä. Laboratorion johtajana toimii Teppo Talka.

Rikospaikkanäytteiden tutkimisen lisäksi laboratorio vastaa toimialansa kehityksestä, toimii kouluttajana ja muiden viranomaisten tukena. Laboratorio varustaa myös Poliisiammattikorkeakoulun ja poliisilaitosten koulutuskäytössä olevat huumausainesalkut, jotka sisältävät pieniä näytemääriä yleisimmistä huumausaineista.

Laboratorion erityisosaamista vastaavaa koulutusta ei ole saatavilla Suomen oppilaitoksissa, minkä vuoksi laboratorio kouluttaa itse henkilöstönsä sisäisellä tutkimusaluekohtaisella koulutuksella ja perehdyttämisellä.

Poliisilaitoksilla ympäri Suomea toimii lisäksi 23 alueellista teknistä rikostutkimuskeskusta, joista vaativammat näytteet lähetetään keskusrikospoliisin laboratorioon Vantaalle.

Johto

Rikosteknisen laboratorion johtajina ovat toimineet muun muassa: Kimmo Himberg, 1991–2011. Analyyttisen kemian maisteri Helsingin yliopistosta (1985) ja filosofian tohtori ympäristösaasteiden monitoroinnista (1996). Johti laboratoriota kahden vuosikymmenen ajan ja toimi vuodesta 2001 dosenttina Helsingin yliopistossa laboratorion laadunhallinnan alalla. Julkaisi urallaan yli 40 vertaisarvioitua artikkelia analyyttisen kemian ja forensisen tieteen alalta sekä kirjoitti Tekninen rikostutkinta – Johdatus forensiseen tieteeseen -oppikirjan. Sai vuonna 2012 ENFSI:n Distinguished Contributor Award -palkinnon tunnustuksena pitkäaikaisesta panoksestaan eurooppalaisen rikosteknisen tutkimuksen kehittämiseen. Siirtyi vuonna 2011 Poliisiammattikorkeakoulun rehtoriksi. Erkki Sippola, laboratorionjohtajan viransijaisena vuodesta 2011 ja vakinaisena johtajana vuodesta 2014. Teppo Talka, laboratorionjohtaja.

Tutkimusalueet

Laboratorio tutkii näytteitä lähes 30 eri tutkimusalueella. Laboratorion tavoitepalveluaika on 90 vuorokautta, mutta kiireellisissä tapauksissa tulokset voidaan toimittaa 24 tunnin kuluessa.

DNA-tutkimukset

DNA-tutkimukset muodostavat suurimman yksittäisen tutkimusalueen. Tutkimuksessa analysoidaan 16 STR-aluetta ja sukupuolikromosomit tunnistava DNA-alue, jotka yhdessä muodostavat yksilöllisen DNA-tunnisteen. Tunnistetta verrataan poliisin DNA-rekisteriin tai asianosaisten näytteisiin. Näytteet sisältävät tyypillisesti ihosoluja, verta, sylkeä, siittiöitä tai limakalvojen epiteelisoluja. Seksuaalirikostutkimuksissa käytetään Y-STR-menetelmää, jolla miehen DNA voidaan eristää naisen DNA:ta runsaasti sisältävistä näytteistä. Laboratorio on kehittänyt yhdessä poliisin tekniikkakeskuksen kanssa seksuaalirikosten näytteenottopakkauksen (SETU), sillä rikoskemisti Auli Bengsin mukaan joka kymmenennen seksuaalirikostapauksen näytteet on terveydenhuollossa kerätty virheellisesti.

Vuonna 2020 laboratoriossa tutkittiin ennätykselliset 37 000 DNA-näytettä, mikä oli 20 vuoden yhtäjaksoisen kasvun huippu. Huhtikuussa 2021 laboratorio joutui ensimmäistä kertaa rajoittamaan tutkittavien näytteiden määrää: esimerkiksi laajoissa henkirikostutkinnoissa otettiin kerralla tutkittavaksi enintään kahdeksan näytettä tutkimuspyyntöä kohden. Rajoitukset vähensivät DNA-näytemääriä 16 prosenttia. Yhden DNA-näytteen tutkiminen maksaa arviolta 60–80 euroa.

Laboratorion silloisen johtajan Erkki Sippolan mukaan laboratorion osaaminen on kansainvälisesti huippuluokkaa eikä Suomesta ole lähetetty näytteitä ulkomaisille laboratorioille tutkittavaksi vuosiin. Ainoastaan fenotyyppiin liittyviin DNA-tutkimuksiin, joilla voitaisiin selvittää esimerkiksi henkilön ihon- tai silmienväri, ei Suomessa toistaiseksi pystytä, eikä lainsäädäntö niitä salli.

DNA-tunnisteen määritys rikostutkintaa varten perustuu pakkokeinolain (806/2011) 9 luvun säännöksiin. DNA-tunniste voidaan määrittää rikoksesta epäillyltä, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Vuonna 2007 voimaan tulleen lakimuutoksen (HE 140/2006 vp) myötä DNA-tunniste voidaan määrittää myös tuomion jälkeen, jos sitä ei tehty esitutkinnan aikana. DNA-rekisterin toimintaa ja tietojen käsittelyä sääntelee laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa (616/2019), joka sisältää säännökset muun muassa DNA-tunnisteiden säilytysajoista ja kansainvälisestä tietojenvaihdosta Prüm-järjestelmän kautta.

Sormenjälkitutkimukset

Sormenjälkitutkimukset ovat laboratorion vanhimpia tutkimusaloja. Rikospaikoilta löydettyjen sormenjälkien lisäksi tutkitaan pakkokeinolain ja ulkomaalaislain perusteella rekisteröityjen henkilöiden sormenjälkiä. Laboratoriossa tutkitaan vuosittain lähes 10 000 sormenjälkinäytettä. Laboratorio tekee sormenjälkitutkimusten osalta laajaa kansainvälistä viranomaisyhteistyötä.

Rekisterihaussa käytetään AFIS-järjestelmää (Automated Fingerprint Identification System). Järjestelmä koodaa sormenjälkiä matemaattisesti ja ehdottaa kandidaatteja tietokannasta. Lopullisen vertailun ja arvioinnin tekee koulutettu sormenjälkitutkija. AFIS-rekisteri sisältää laissa säädetyin edellytyksin rekisteröityjen henkilöiden sormenjälkiä sekä ratkaisemattomien rikosten yhteydessä taltioituja sormenjälkiä. Vuonna 2018 poliisi käynnisti AFIS-järjestelmän korvaamisen ABIS-monibiometriajärjestelmällä.

Sormenjälkitutkimus perustuu ihmisen tekemään subjektiiviseen vertailuun, minkä vuoksi se on altis tiedostamattomille ajatusvinoumille. Laboratorio uudisti 2000-luvun lopulla tutkimusprosessinsa vähentääkseen tätä riskiä: prosessi pilkottiin osiin niin, ettei varsinainen sormenjälkitutkija saa rikossidonnaisesti tarpeetonta taustatietoa tutkimastaan tapauksesta. Löydetyt jäljet lähetetään kahdelle toisistaan riippumattomalle tutkijalle, jotka tekevät vertailun erikseen. Noin 5–10 kertaa vuodessa tutkijat päätyvät eri lopputulokseen, jolloin käydään erimielisyyskeskustelu.

Huumaus- ja lääkeainetutkimukset

Laboratoriossa tutkitaan poliisin takavarikoimia huumausaineeksi epäiltyjä aineita, joita saapuu vuosittain noin 12 000–16 000 näytettä. Näytteet ovat tyypillisesti jauhemaisia tai kidemäisiä aineita, kannabistuotteita, tabletteja, kapseleita, nesteitä ja käyttövälineitä. Vaikuttavat aineet tunnistetaan kaasukromatografia–massaspektrometrisellä (GC-MS) laitteistolla ja pitoisuus määritetään nestekromatografisella menetelmällä. Yleisimmin havaitut huumausaineet ovat THC, amfetamiini ja kokaiini. Erittäin voimakkaiden synteettisten opioidien, kuten karfentaniilin, yleistyminen on edellyttänyt uusia suojautumisohjeita: laboratorio on ohjeistanut poliisia käyttämään hengityssuojaimia ja suojavaatetusta näiden aineiden käsittelyssä.

Laboratorio tekee myös huumausaineiden kemiallista profilointia, jolla selvitetään eri takavarikoiden välisiä yhteyksiä ja jakeluverkostoja. Profiloinnissa yhdellä GC-MS-injektiolla määritetään näytteen jatkoaineet, puhtausaste ja alkaloidipohjainen kemiallinen profiili, minkä perusteella voidaan erotella saman lähteen ja eri lähteiden näytteet toisistaan. Tulokset tallennetaan tietokantaan, joka mahdollistaa takautuvat vertailut ja huumausainemarkkinoiden ajallisen ja alueellisen seurannan. Laboratorion tutkijat julkaisivat vuonna 2015 yhteistyössä Lausannen yliopiston forensisen tieteen instituutin kanssa ensimmäisen systemaattisen tutkimuksen Suomessa takavarikoitujen kokaiininäytteiden kemiallisesta profiloinnista kansainvälisessä Forensic Science International -lehdessä. Vuonna 2021 julkaistiin tutkimus laboratorion huumausaineprofilointikäytännöistä, joka osoitti kemiallisen ja fysikaalisen profiloinnin käytännön merkityksen tutkinnassa ja oikeudenkäynneissä.

Asetutkimukset

Asetutkimuksissa selvitetään ampuma-aseiden toimintakunto, lainmukaisuus, niihin tehdyt muutokset ja vaarallisuus. Ampuma-ase jättää ammuttuun luotiin ja hylsyyn yksilöllisiä jälkiä, joita tutkitaan stereomikroskoopin avulla. Käytettäviä menetelmiä ovat myös luodin nopeuden mittaus, suurnopeuskuvaus, 3D-skannaus sekä kemialliset ja metallurgiset analyysit. Aseita koeammutaan laboratorion ampumaradalla.

Laukausjäännöstutkimukset

Laukausjäännöstutkimuksissa selvitetään, onko henkilö, vaate tai esine ollut ampumatilanteessa lähellä laukeavaa asetta. Laukausjäännökset koostuvat pienistä epäorgaanisista hiukkasista, joiden tyypillisiä alkuaineita ovat lyijy, antimoni ja barium. Näytteet tutkitaan pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, johon on liitetty energiadispersiivinen röntgenspektrometri (SEM/EDS).

Asiakirjatutkimukset

Asiakirjatutkimuksissa selvitetään asiakirjojen teknistä aitoutta vertaamalla tutkittavaa asiakirjaa aitoon malliin tai viranomaistietokantojen kuviin. Tutkimuksessa analysoidaan taustapainauksen tekniikka, turvatekijät, koneluettavat ominaisuudet sekä mahdolliset muutokset. Tutkimuksessa käytetään viisiportaista johtopäätösasteikkoa: A (teknisesti aito), B (todennäköisesti teknisesti aito), D (aitoudesta ei voida tehdä ratkaisevia päätelmiä), F (todennäköisesti väärä tai väärennetty) ja G (väärä tai väärennetty).

Kuva-, kasvo- ja äänitutkimukset

Laboratorio analysoi digitaalisia tallenteita, kuten valvontakameratallenteita ja puhelimella kuvattuja videoita. Heikkolaatuista kuva- ja äänimateriaalia parannetaan forensisilla työkaluilla.