Arvid Noe (oikealta nimeltään Arne Vidar Røed; 23. heinäkuuta 1946 – 24. huhtikuuta 1976) oli norjalainen merimies, joka oli yksi varhaisimmista varmistetusti AIDS:iin kuolleista henkilöistä Euroopassa.Person: Arne-Vidar Røed Digitalarkivet, viitattu 17.4.2026 S. S. Frøland ja muut, HIV-1 infection in Norwegian family before 1970 The Lancet 11.6.1988, viitattu 17.4.2026 HI-virus tarttui myös hänen vaimoonsa Solveig Oline Røediin (s. 7.6.1943, k. 21.12.1976Person: Solveig Oline Røed Digitalarkivet, viitattu 17.4.2026 ), ja äidin kautta tartunnan sai perheen kolmesta tyttärestä nuorin, Bente Vivian Røed (s. 31.12.1967, k. 4.1.1976).Theodore Kerr, The Sailor’s Daughter: AIDS before AIDS in the Present Danspace Project 11/2016, viitattu 17.4.2026 Tartunnoilta välttyneet vanhemmat tyttäret olivat syntyneet vuosina 1964 ja 1965.Altes Leiden Der Spiegel 29.1.1989, viitattu 17.4.2026

Vaikka lääketieteellisessä kirjallisuudessa käytettiin merimiehestä alun perin nimeä Arvid Noe, Der Spiegel paljasti myöhemmin hänen todellisen henkilöllisyytensä.

Tausta Edward Hooperin mukaan Noe teki kaksi Afrikkaan suuntautunutta matkaa. Elokuusta 1961 toukokuuhun 1962 hän matkusti kauppalaiva Høegh Arondella pitkin Länsi-Afrikan rannikkoa Kamerunin Doualaan saakka. Matkan aikana hän sairastui tippuriin, joka hoidettiin. Vuonna 1964 Noe kävi satamassa Kenian Mombasassa.Julian Cribb, The White Death 1996, viitattu 17.4.2026 Hänellä todettiin sukupuolitauteja vähintään kahteen otteeseen. Merimiesuransa aikana Noe ennätti käydä jokaisessa maanosassa.Bjørn André Widvey, Den norske familien Skeivt arkiv 13.1.2023, viitattu 20.4.2026

Noe sai HIV-tartunnan todennäköisesti Kamerunissa 1960-luvun alussa. Who was the first human AIDS patient? Microbiology and Immunology On-line, viitattu 17.4.2026 Edward Hooperin mukaan hän sai sen todennäköisimmin vuosina 1961–1962 Doualassa heteroseksikontaktista. Noe työskenteli vuodesta 1969 vuoteen 1973 tai 1974 kuorma-auton kuljettajana, joka kuljetti tuotteita muun muassa Saksaan, Ranskaan, Belgiaan, Alankomaihin, Sveitsiin, Itävaltaan ja Italiaan.E Hooper, Sailors and star-bursts, and the arrival of HIV. National Library of Medicine 1997, viitattu 17.4.2026

Noen, vaimon ja tyttären taudinkulut Noe kärsi vuodesta 1966 lähtien lihas- ja nivelkivuista, yleistyneestä lymfadenopatiasta, makulopapulaarisesta ihottumasta sekä toistuvista hengitystieinfektioista. Hänelle asetettiin sidekudossairauden diagnoosi, ja häntä yritettiin hoitaa kortikosteroideilla ja atsatiopriinillä. Vuonna 1975 Noe alkoi kärsiä keuhkosairaudesta ja etenevästä neurologisesta oireistosta. Hänelle kehittyivät alaraajojen ylöspäin etenevä lihasheikkous, pidätyskyvyttömyys, ataksia ja dementia. Sairaus johti kuolemaan huhtikuussa 1976. Ruumiinavauksessa Noella havaittiin granulomatoottinen enkefalomyeliitti monitumaisilla jättisoluilla sekä vakava lymfosyyttikato imusolmukkeissa ja pernassa.

Noen vaimo sai vuodesta 1967 lähtien toistuvia virtsatie- ja munuaistulehduksia sekä ylä- ja alahengitystieinfektioita. Hänellä esiintyi myös kuumeilua sekä sitkeä limakalvojen ja ihon Candida albicans -infektio. Vuonna 1973 kliininen kuva alkoi synkentyä, sillä vaimolla todettiin vakavaa laihtumista, käytöshäiriöitä ja enkefaliittiin viitanneita oireita. Tilanne parani jonkin verran, mutta vuonna 1976 heikkeneminen jatkui. Vaimolle asetettiin diagnoosiksi akuutti myelooinen leukemia, jota koetettiin hoitaa sytostaateilla. Lopulta kuitenkin kehittyi etenevä neurologinen häiriö, joka aiheutti alaraajojen lihasheikkouden, ataksian ja dementian. Tauti johti kuolemaan joulukuussa 1976. Ruumiinavauksessa vaimolla todettiin samanlainen granulomatoottinen enkefalomyeliitti kuin miehellään. Lisäksi havaittiin vakava lymfaattisten kudosten lymfosyyttikato sekä yleistynyt sytomegalovirusinfektio, joka ilmeni erityisesti keuhkoissa ja lisämunuaisissa.

Noen tytär kehittyi tavanomaisesti kahden ensimmäisen elinvuotensa ajan, mutta alkoi vuonna 1969 kärsiä toistuvista bakteeri-infektioista. Häneltä eristettiin Haemophilus influenzae ja Staphylococcus aureus. Tyttärellä oli vuodesta 1970 lähtien sitkeitä molemminpuolisia keuhkoinfiltraatteja, rasitushengenahdistusta ja keuhkoputkien Candida albicans -infektio. Sienilääkitys ei näitä oireita lievittänyt. Tyttären tila pysyi kuitenkin vakaana vuosien ajan. Tammikuussa 1976 hän kuoli yleistyneeseen varicella-zostervirusinfektioon. Ruumiinavauksessa havaittiin vakava lymfaattisten kudosten lymfosyyttikato. Tytär oli ensimmäinen varmistetusti AIDS:iin Euroopassa kuollut henkilö.

Kaikilla sairastuneilla todettiin vuonna 1971 tehdyissä immunologisissa selvityksissä poikkeavuuksia. Vuonna 1975 isän uusitut tutkimukset osoittivat immuunivajeen edenneen. Perheen kaksi vanhinta tytärtä todettiin terveiksi ja immunologisesti normaaleiksi. Ei ole näyttöä siitä, että perheklusteri olisi johtanut muiden HIV-tartuntojen ilmenemiseen Norjassa. Noe, hänen vaimonsa ja hänen nuorin tyttärensä haudattiin nykyiselle Hortenin kunnan alueelle.

Tutkimus Noe meni Stig Frølandin vastaanotolle Kristiansandissa helmikuussa 1967. Vuonna 1971 Noen tytär oli osastolla, ja Frølandia pyydettiin tutustumaan tapaukseen. Tuolloin hän totesi merkkejä immuunijärjestelmän häiriöstä. Frøland kutsui potilaan vanhemmat haastatteluun ja yllättyi kun Noe paljastui tyttären isäksi. Hän totesi myös Noen ja tämän vaimon kärsivän immuunivajeesta, vaikka tila oli tyttärellä vakavin. Frøland piti mahdollisina vaihtoehtoina perinnöllistä immuunipuutosta ja perheen sisällä tarttunutta immuunipuutosta aiheuttanutta tekijää. Vaikka immuunijärjestelmän vakava häiriö havaittiin kaikilla ruumiinavauksissakin, alkuperäisissä tutkimuksissa ei löydetty sille selkeää syytä. Perheklusteria pidettiin aikanaan hämmentävänä, ja jokaiselta sairastuneelta otetut verinäytteet päätettiin säilyttää tulevaisuuden varalle.

Norjassa havaittiin ensimmäinen virallinen AIDS-tapaus tammikuussa 1983. Sairastunut nuori mies kuoli saman vuoden marraskuussa. Frøland ymmärsi, että Noen perhettä oli saattanut kohdata sama sairaus. Asian tutkiminen tuli mahdolliseksi vuonna 1985. Frøland havaitsi tuolloin kaikkien kolmen kuolleen olleen HIV-positiivisia.

1990-luvulla saatiin selville, että Noen tartunta edusti HIV-1:n harvinaista alaryhmää O.Sequence Analysis of HIV-1 Group O from Norwegian Patients Infected in the 1960s Virology 28.4.1997, viitattu 17.4.2026 Se ei koskaan levinnyt Euroopassa laajemmin epidemiaksi.Raj Spielmann, Der alte weiße Mann und die Seuche AIDS Telepolis 14.5.2019, viitattu 17.4.2026 Kamerunin ja Gabonin lähiseuduille keskittynyt alaryhmä O löydettiin vasta vuonna 1990.Paul M Sharp, Beatrice H Hahn, Origins of HIV and the AIDS Pandemic Cold Spring Harbor Perspectives in Medicine 09/2011, viitattu 17.4.2026

Lähteet

Luokka:Norjalaiset henkilöt Luokka:Merimiehet Luokka:AIDS Luokka:Tieteellisen mielenkiinnon kohteena olevat henkilöt Luokka:Vuonna 1946 syntyneet Luokka:Vuonna 1976 kuolleet