Mette Iverintytär Dyre, ruots. Mette Ivarsdotter, myös Mechtild Ivarintytär (n. 1460 – 1525 tai sen jälkeen) oli tanskalainen ylhäisönainen ja tilanomistaja, Ruotsin valtionhoitajan Svante Niilonpojan puoliso, joka miehensä työtoverina ja sijaisena osallistui aktiivisesti myös Suomen hallintoon.
Elämä Mette eli Mechtild Dyre oli vanhaa jyllantilaista sukua. Hänen isänsä oli aatelismies Iver Jenssen, jonka suku myöhemmin alkoi käyttää nimeä Dyre, äiti Christine Pederintytär Oxe, valtaneuvos ja sotapäällikkö Peder Oxen tytär. Kalmarin unionin synnyttämän ns. aatelisskandinavismin puitteissa Dyren suku oli vaalinut yhteyksiä Norjaan ja Ruotsiin, ja Mette oli solminut ensimmäisen avioliittonsa vuoden 1480 tienoilla valtaneuvos Anders van Bergenin kanssa, joka oli saksalaista syntyperää mutta asunut Ruotsissa ennen kuin avioitui norjalaiseen ylimyssukuun. Metten ja Anders van Bergenin avioliitosta syntyi tytär Cristina, jonka tiedetään olleen elossa vielä 1519; hän meni naimisiin Axel Laurensinpoika Tottin kanssa.
Jäätyään leskeksi jo kolmissakymmenissä Mette meni noin vuonna 1493 naimisiin norjalaisen mahtimiehen, valtaneuvos Knut Alfinpojan, Akershusin linnanpäällikön kanssa. Knut riitaantui Henrik Krummedigen kanssa, joka oli unionikuningas Hannun luottomies Norjassa, ja menetti linnansa ja läänityksensä. Tämän johdosta Knut lähti Ruotsiin vanhan tuttavansa Svante Niilonpojan luokse. Kun ruotsalaiset vuonna 1501 nousivat kapinaan Hannua vastaan, Knut palasi Norjaan ja otti Akershusin jälleen haltuunsa. Henrik Krummedige saapui piirittämään linnaa ja houkutteli Knutin turvakirjeellä laivalleen neuvottelemaan. Siellä syntyi kiista ja taistelu, jossa Knut sai surmansa. Näin Mette jäi vuonna 1502 toisen kerran leskeksi. Vielä pari kuukautta miehensä kuoleman jälkeen hän yritti kirjeitse nostattaa norjalaisia kapinaan kuningas Hannua vastaan.
Knut Alfinpojan tilukset oli takavarikoitu, eikä Mettellä kapinallisen vaimona ollut paluuta Tanskaan. Turvapaikan tarjosi vanha ystävä Svante Niilonpoika, joka oli myös jäänyt leskeksi. Svanten ja Metten suhde syveni, alkuvuodesta 1504, Svanten jo ollessa Ruotsin valtionhoitaja, he kihlautuivat, ja häät vietettiin Tukholman linnassa 17. marraskuuta 1504. Mettestä tuli miehensä läheinen työtoveri ja neuvonantaja. Hänen Svantelle kirjoittamiaan kirjeitä on säilynyt neljäkymmentä, tosin ilmeisesti Mette ei itse osannut kirjoittaa vaan käytti kirjuria.
Useat Metten miehelleen lähettämistä kirjeistä liittyvät Suomeen. Toukokuussa 1504 hän yritti saada Svantea lykkäämään Suomen-matkaansa, koska tilanne Kalmarin sotarintamalla oli huono. Saman vuoden elokuussa hän kehotti Svantea pitämään huolen siitä, että Suomen läänitykset pysyvät kruunun hallussa, että Suomeen sijoitetun sotaväen huolto voidaan taata, sillä Suomessa sijaitsevien läänitysten haltijat eivät Metten mielestä olleet täyttäneet velvollisuuksiaan valtakunnan puolustuksessa. Erityisesti Metteä harmitti entisen valtionhoitajan Sten Sture vanhemman leski Ingeborg Åkentytär Tott, joka oli saanut leskeneläkkeekseen Hämeen linnaläänin ja Satakunnan mutta jättänyt Svantelle luvatut korvaukset osallistumisesta Suomen puolustukseen 1496 maksamatta. Useissa kirjeissään Mette kantaa huolta Suomesta Tukholmaan lähetettävien verorahojen ja luonnontuotteiden viipymisestä.
Vuonna 1510 Mette matkusti itse Suomeen miehensä sijaisena varmistamaan keskusvallan taloudellista etua ja Suomen puolustuksen järjestelyjä. Hän oli läsnä Turun raastuvanoikeuden etsikkokäräjillä 29. heinäkuuta 1510 ja vietti Varsinais-Suomessa koko elokuun. Syyskuussa hän oli Raumalla, minne myös Korsholman linnanvouti saapui tuomaan hänelle läänin rahaveron. Sieltä hän siirtyi Kokemäelle, missä pidettiin Satakunnan etsikkokäräjät. Yhdessä Turun piispa Arvid Kurckin kanssa Mette varusti pari rannikkopuolustukseen sopivaa laivaa torjumaan tanskalaisten merikaappareiden hyökkäyksiä. Itäisen Suomen puolustuksesta Mette ei pyrkinyt neuvottelemaan, sillä Svante Niilonpojan ja Erik Turenpoika Bielken, Viipurin linnanherran ja Suomen käskynhaltijan välit olivat kireät.
Mette palasi seurueineen Ruotsiin lokakuussa 1510. Runsas vuosi tämän jälkeen Svante Niilonpoika kuoli, ja hänen poikansa Sten Sture nuorempi nousi vuoden 1512 alussa isänsä seuraajaksi. Stenin ja hänen äitipuolensa Metten välit olivat huonot, ja vastoin Svanten vuoden 1510 tienoilla antamaa määräystä Sten mitätöi Metten valtuudet ottaa valtionhoitajan kuoltua tämän linnoja haltuunsa. Ilmeisesti tanskalaiseen Metteen ei luotettu, vaikka mikään ei viittaa siihen, että hän olisi Svanten aikana ollut epälojaali Ruotsia kohtaan.
Metten ja Stenin kiistaan ei saatu lopullista ratkaisua, joten Mette lähti Tanskaan kuningas Kristian II:n puheille ja sai aseman Roskilden Pyhän Agneksen luostarin johtajattarena sekä läänitykseksi maatilan Harbystä Roskilden länsipuolelta. Syksyllä 1516 Metten väki kaappasi Lyypekin luona Sten Sturelle kuuluvan laivan, jossa oli Stenin ja hansakauppiaiden tavaroita lähdössä Ruotsiin. Tämä teko nostatti suuttumusta Ruotsissa, missä arveltiin kuningas Kristianin olleen myös kaappauksen taustalla, ja voimisti unioninvastaisia mielialoja.
Metten myöhemmistä kohtaloista ei tiedetä paljoakaan. Hänen tyttärentyttärensä ja Sten Sturen välillä jatkui perintökiista 1540-luvulle saakka.
Mette Dyren hahmo on etenkin tanskalaisessa historiankirjoituksessa värittynyt kielteisesti, kun hänen toimintaansa Norjan ja Ruotsin politiikassa on arvioitu pelkästään myöhäisen unioniajan valtataistelujen näkökulmasta. Hän oli kuitenkin tarmokas ja taitava nainen, jonka kirjeistä puolisolle välittyy sekä aito tunne että selkeä poliittinen näkemys.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1460 syntyneet Luokka:Vuonna 1525 kuolleet Luokka:Tanskalaiset aateliset