Farmasia

pienoiskuva|Hygieian malja ja vihreä risti ovat laajasti käytettyjä farmasian tunnuksia. Farmasia () on soveltava tieteenala ja ammattiala, joka tutkii lääkeaineita, lääkevalmisteita ja niiden valmistusta. Tarkemmin farmasian tehtäväkenttään voidaan lukea esimerkiksi lääkeainemolekyylien kemiallisten ominaisuuksien ja niiden synteesin tutkiminen, lääkeaineiden vaikutusmekanismien tutkiminen, lääkeaineiden analytiikka sekä etenkin aiemmin historiassa myös lääkinnällistä arvoa omaavien kasvien tunteminen ja tutkiminen. Lääkeaineita koskevan tieteellisen tutkimuksen lisäksi farmasialla voidaan viitata ammatilliseen toimintaan. Farmasian alan ammattilaisten tehtäviin kuuluu esimerkiksi lääkkeiden jakelu potilaille, lääkkeiden oikeaoppisen käytön neuvonta ja lääkevalmisteiden valmistaminen.

Ihmiskunta on kautta historian harjoittanut farmaseuttisia taitoja, eli pyrkinyt löytämään ja tutkimaan tauteja lievittäviä luonnonaineita ja pyrkinyt jalostamaan niistä käyttökelpoisia lääkevalmisteita. Farmasia itsenäisenä tieteenalana on kuitenkin huomattavasti tuoreempi ilmiö. Antiikin aikana lääkärit valmistivat usein itse määräämänsä lääkkeet eikä itsenäistä lääketieteestä erillistä farmaseuttista tieteenalaa vielä esiintynyt. Lääkehoito ja lääkkeiden valmistus eriytyivät ensin islamilaisen kulttuurin piirissä 700-luvulla ja myöhemmin keskiajalla arabialaisten vaikutteiden myötä myös Euroopassa.

Perinteisesti apteekkien ja farmaseuttisten ammattilaisten keskeinen tehtävä on ollut lääkevalmistus. Nykyaikana lääkkeiden valmistuksen teollistuminen on vaikuttanut farmasian alan ammattilaisten työnkuvaan, ja esimerkiksi apteekkien työ yhä enenevissä määrin keskittyy lääkkeiden valmistuksen sijasta lääkkeiden toimittamiseen ja potilaille annettavaan lääkeneuvontaan.

Suuressa osassa maailmaa farmaseuttisten työtehtävien harjoittaminen on luvanvaraista ja edellyttää farmaseuttista yliopistokoulutusta. Suomessa farmasian alan perustutkintoja ovat alempi korkeakoulututkinto farmaseutti ja ylempi korkeakoulututkinto proviisori. Farmasian alan tieteellinen jatkotutkinto on farmasian tohtori. Farmaseuttista koulutusta Suomessa tarjoavat Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Åbo Akademi.

Apteekki on perinteinen farmasian alan työpaikka. Farmasian alan työpaikkoja on myös sairaala-apteekeissa, teollisuudessa, tutkimuksessa ja hallinnossa. Farmaseuttiset ammattilaiset ovat terveydenhuollon laillistettuja ammattihenkilöitä, joiden ammattioikeudet myöntää Suomessa Valvira.

Farmasian historia

Ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt lievittämään tautien aiheuttamaa kärsimystä. Mikäli farmasia ymmärretään lääkkeinä käytettävien valmisteiden tutkimiseksi ja valmistustaidoksi, on farmaseuttista toimintaa esiintynyt koko ihmiskunnan historian ajan. Apteekkien synty sekä farmaseuttisen tieteenalan erkaantuminen lääketieteestä riippumattomaksi tieteenalaksi tapahtuivat kuitenkin huomattavasti myöhemmin.

Esihistoria Vaikka esihistoriassa usein käsitykset sairauksista ja niiden parantamisesta ovat nivoutuneet tiiviisti uskontoon ja mytologiaan, on sairauksia jo hyvin varhain myös pyritty lievittämään luonnonlääkinnän avulla. Ensimmäiset lääkkeet ovat olleet enimmäkseen suoraan luonnosta saatavia kasveja. Jo varhain on tunnettu esimerkiksi oopiumiunikon, kiinapuiden, strykniinipuun, kokapensaiden ja oksetusjuuren lääkinnällinen vaikutus.

Antiikki

Vanhimmat tiedot kehittyneestä lääkkeiden käytöstä ovat peräisin muinaisesta Egyptistä. Merkittävin varhaisista farmaseuttista tietoa sisältävistä dokumenteista lienee Egyptistä peräisin oleva ns. papyrys Eber joka sisältää maininnan noin 700 eri rohdosvalmisteesta. Osa valmisteista tunnetaan nykyään tehottomiksi, ja lääkkeiden käyttö oli uskonnon ja magian sävyttämää. Kuitenkin myös farmakologisesti aktiivisia aineita sisältäneitä rohdossekoituksia tunnettiin. Egyptistä lääkevalmistustaito on levinnyt Kreikkaan, Babyloniaan, Assyriaan ja Intiaan. Myös antiikin ajan Intiassa ja Kiinassa kehittyi omaa itsenäistä lääkevalmistustraditiota.

Antiikin Kreikassa lääkkeitä alettiin tutkia ensi kertaa systemaattisesti ja erillään maagisista uskomuksista. Tunnetuin kreikkalainen lääkäri oli Hippokrates. Vaikka Hippokrateen suurin vaikutus liittyy lääketieteeseen, oli hänellä vaikutuksensa myös lääkevalmistustaitoon. Hippokrateen aloittama koulukunta noudatti niin sanottua humoraalioppia, eli pyrki lääkevalmisteilla palauttamaan kehon nesteiden häiriintyneen tasapainon. Myöhemmin hellenismin aikana kreikkalainen lääkevalmistustaito muovautui edelleen uuteen muotoon. Tuolloin helleenisen lääketieteen eri koulukunnat vaikuttivat lääkevalmisteiden käyttö- ja valmistustapoihin. Erityisesti empiirisen koulukunnan piirissä kehitettiin koostumukseltaan hyvinkin monimutkaisia lääkevalmisteita, joista tunnetuin lienee teriakki.

Keskiaika

Ajatus lääkärin ja apteekkarin ammattien erottamisesta ja apteekkilaitoksen perustamisesta syntyi keskiajalla aluksi islamilaisessa kulttuuripiiirissä. Ensimmäinen apteekki perustettiin Bagdadiin vuonna 760. Apteekit levisivät arabimaailmasta pian Eurooppaan. Ensimmäiset eurooppalaiset lait apteekkarin ja lääkärin ammatin erillisyydestä laadittiin 1100 -luvulla Ranskassa ja apteekkilaitos yleistyi edelleen vuoden 1240 jälkeen, kun Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa säädettiin ensimmäiset vastaavat lait.

Vaikka apteekkilaitos saavutti keskiajalla vahvan ja lailla säädetyn aseman, ei itsenäistä farmaseuttista tieteenalaa vielä syntynyt. Lääkevalmistusoppi keskiajalla oli varsin sidottu antiikista perittyihin oppijärjestelmiin. Lääkintätaitoa harjoitettiin pitkälti antiikin koulukuntien mukaisilla tavoilla ja teoria lääkevaikutuksista perustui Hippokrateen ja Galenoksen opetuksiin.

Uusi aika Keskiajan jälkeen usko antiikin opillisiin auktoriteetteihin heikkeni, ja myös lääketieteen klassisia koulukuntia alettiin arvioida kriittisesti. Lääkeopin uudistumiseen vaikutti 1500-luvulla esimerkiksi Paracelsus, joka hylkäsi Galenoksen luoman opin lääkevaikutuksista. Myös lääkeaineiden ja -kasvien valikoima Euroopassa laajeni, kun Euroopan ja Aasian välille aukesi uusia kauppareittejä. Myös Amerikkojen mantereelta alettiin tuoda eurooppalaisille ennastaan vieraita lääkekasveja.

Apteekkilaitos saavutti uudella ajalla yhä vakiintuneemman ja tunnustetumman aseman. 1600-luvulta alkaen perustettiin esimerkiksi ensimmäiset apteekkareiden ammattikillat.

1800-luku Keskiajalta asti apteekkarin ammattitaito oli siirtynyt eteenpäin mestari-kisälli järjestelmän kautta, eikä itsenäistä farmaseuttista tieteenalaa vielä esiintynyt. 1800-luvulta alkaen farmasiaa alettiin kuitenkin pitää omana tieteenalanaan, ja farmaseuttisia oppilaitoksia alettiin perustaa enenevissä määrin. Ensimmäinen farmasian tiedekunta perustettiin Yhdysvalloissa Philadelphiassa vuonna 1821. Tämän jälkeen uusia tiedekuntia avattiin nopealla tahdilla myös muualle Yhdysvaltoihin, Isoon-Britanniaan ja Manner-Eurooppaan. Myös ensimmäiset farmasian alan tieteelliset ja ammatilliset seurat perustettiin 1800-luvulla, näistä ensimmäisena 1841 perustettu brittiläinen The Pharmaceutical Society.

Nykyaika Lääketeollisuuden kasvu on mullistanut farmasian alaa etenkin 2. maailmansodan jälkeisenä aikana. Keskiajalta alkaen lääkevalmisteet olivat lähinnä apteekkien valmistamia, ja apteekkien tärkein tehtävä oli pitkään lääkevalmisteiden valmistus. Lääkkeiden teollisen tuotannon myötä apteekkien vastuu lääkkeiden valmistamisesta on nykyaikana jäänyt taka-alalle. Apteekkien rooli liittyykin enenevissä määrin lääkkeiden jakeluun ja lääkeneuvonnan antamiseen, kun taas lääketeollisuus vastaa lääkevalmisteiden tuottamisesta ja uusien lääkkeiden kehittämisestä.

Farmaseuttisia oppialoja Farmasia on soveltava tieteenala, joka tutkii lääkeaineita ja niiden valmistusta useista eri näkökulmista. Farmaseuttisia oppialoja ovat esimerkiksi farmaseuttinen kemia, farmaseuttinen biologia, farmasian teknologia, biofarmasia, sosiaalifarmasia ja kliininen farmasia. Farmasian lähialoja ovat kemian ja biologian lisäksi esimerkiksi lääketieteen alaan kuuluva farmakologia sekä myrkkyjen vaikutuksia tutkiva toksikologia. Biofarmasia

Biofarmasia tutkii lääkeaineen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien sekä lääkemuodon, valmistustekniikan ja valmistuksessa käytettävien apuaineiden merkitystä lääkehoidon vasteeseen. Biofarmasiassa yhdistyy piirteitä fysikaalis-kemiallisista tieteistä, farmakokinetiikasta sekä biotieteisiin kuuluvista fysiologiasta ja farmakologiasta. Tämän lisäksi biofarmasialla on kiinteä yhteys kliiniseen farmasiaan.

Farmaseuttinen biologia

Farmaseuttinen biologia tutkii biogeenisiä eli elollisista olennoista peräisin olevia lääke- ja apuaineita. Sen lähitieteitä on etenkin biologia, jota farmaseuttisessa biologiassa hyödynnetään lääkkeiden tuotamisessa, kehittämisessä, standardisoinnissa ja käytössä. Farmaseuttisen biologian oppialoja ovat esimerkiksi farmakognosia, joka soveltaa kasvitieteen käyttöä farmaseuttisiin tarkoituksiin sekä farmaseuttinen mikrobiologia, joka yhdistelee kemiaa, bioteknologiaa, geeniteknologiaa, farmakologiaa ja toksikologiaa luonnonaineiden tutkimuksessa.

Farmaseuttinen kemia

Farmaseuttinen kemia tutkii ja opettaa lääkeaineiden syntetiikkaa, analytiikkaa ja suunnittelua sekä lääkevaikutusten kemiallista perustaa. Oppiala sisältää esimerkiksi lääkeaineiden synteettisen valmistuksen, niiden fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien tuntemisen sekä analyysimenetelmien tuntemisen. Farmaseuttinen kemia on tärkeää paitsi lääkkeiden synteettisen valmistuksen kannalta, myös lääkeaineiden analyysimenetelmien kannalta.

Sosiaalifarmasia

Sosiaalifarmasia tutkii lääkehoitojen ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Se voi lähestyä tutkimuskysymyksiään esimerkiksi sosiologian, taloustieteiden tai käyttäytymistieteiden näkökulmista. Sosiaalifarmasia voi tutkia esimerkiksi yhteiskunnan lääkehuollon rakenteita ja toimintoja tai niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat lääkkeiden käyttöön yksilö- tai yhteisötasolla.

Kliininen farmasia

Kliininen farmasia on farmaseuttinen tutkimus- ja ammattiala, joka pyrkii edistämään potilaiden tehokasta, turvallista ja taloudellista lääkkeiden käyttötapaa. Kliininen farmasia käsittää esimerkiksi kuluttajille suunnatun lääkeinformaation tuottamisen, lääkitysturvallisuutta kehittävät toimenpiteet, yksittäisten potilaiden lääkehoitojen arvioinnit ja sairaaloissa tehtävän osastofarmasian.

Farmasian teknologia

Farmasian teknologia tutkii lääkevalmisteita ja lääkkeiden valmistusprosesseja. Erityisesti farmasian teknologia pyrkii ymmärtämään molekyyli- ja kolloiditasolta lähtien niitä tekijöitä ja ilmiöitä, jotka määräävät fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisten lääke- ja apuaineiden sekä niistä valmistettujen lääkekoostumusten prosessoitavuutta, säilymistä ja käyttäytymistä elimistössä. Lisäksi farmasian teknologiaan kuuluvat lääkkeissä käytettävien lääke- ja apuaineiden sekä pakkausmateriaalien välisiä vuorovaikutuksia koskeva tutkimus.

Teollisuusfarmasia

Teollisuusfarmasia on tieteenala, joka keskittyy teollisesti tuotettavan lääkevalmisteen tutkimiseen ja tuotekehitykseen. Keskeisiä kysymyksiä teollisuusfarmasiassa ovat lääkekoostumuksen kehittäminen, tuotantoon soveltaminen, lääkkeiden teollinen valmistaminen ja lääkkeiden valmistamiseen liittyvät laatujärjestelmät sekä lääkerekisteröinti.

Farmakologia

Farmakologia tutkii, kuinka lääkeaineet vaikuttavat ja mitä seikkoja on otettava huomioon lääkkeitä käytettäessä. Laajassa mielessä minkä tahansa aineen vaikutukset elimistöön ovat farmakologian ja toksikologian tutkimusalaa. Farmakologian pääalueet ovat farmakodynamiikka ja farmakokinetiikka. Farmakodynamiikka selvittää lääkeaineen vaikutuksia eri tasoilla: elimistöön, elimiin, soluihin ja viime kädessä molekyyleihin. Farmakokinetiikka käsittelee lääkeaineiden vaiheita elimistössä.

Toksikologia