Vakkolan vesivoimalaitos on Uudellamaalla Askolan Vakkolassa sijaitseva vesivoimalaitos, joka on tyypiltään jokivoimalaitos. Se on Porvoonjoen toiseksi alin voimalaitos ja sen omistaa Vakkolan Voima Oy.
Voimalaitos Pato sulkee koko joenuoman lukuun ottamatta nykyisen kalatien suun, joka sijaitsee padon oikealla reunalla. Pato on 80 metriä pitkä ja muodostuu uoman ylittävästä osasta, vedenottoaukosta ja ottokanavan reunasta. Padossa on juoksutuksia varten tulva-aukko ja keskellä on niin sanottu neulapato. Neulapadon ja vedenottoaukon välissä on kiinteä patoseinämä. Vedenottoaukosta alkaa turbiiniputki, joka on yli 60 metriä pitkä. Se johtaa voimalarakennukseen, joka sijaitsee joen vasemmalla rannalla. Kosken putouskorkeudeksi on ilmoitettu sekä yhdeksän metriä että 6,8 metriä . Vedenpinta padon yläpuolella on kalatien piirustuksissa 25,2 metriä ja alapuolella 18,4 metriä . Laitoksessa on viisi sähkögeneraattoria, joiden yhteiskapasiteetti on 750 kilowattia. Laitoksen vuosituotanto on noin kolme gigawattituntia energiaa. Sähköä käytetään sahan, höyläämön ja asuinrakennusten käyttöön ja loput myydään sähköverkkoon.
Voimalaitoksella ei ole lupaa säännöstellä joessa vettä, joten se on tyypiltään puhdas jokivoimalaitos. Koskessa on oltava virtaamaa sulan veden aikana vähintään 0,7 kuutiometriä sekunnissa ja talvikaudella vähintään 0,2 kuutiometriä sekunnissa. Muu osa vedestä saa virrata vesiturbiinien läpi. Padon yläpuolella on sallittu vedenpinnan korkeus 25,2 metriä mpy. (N60). Vedenpinnan taso on pidettävä mahdollisimman lähellä tätä ja tarvittaessa on juoksuttamalla tai tuotantoa supistamalla säädettävä vedenpinnan korkeutta. Vedenpinta ei saa alittaa 24,50 metriä. Voimalaitoksella on kalatien sallimisvelvoite.
Kalatie Kalatie sijaitsee sittain kosken vanhassa uomassa ja se on 80 metriä pitkä. Siinä on kaksi osaa. Sen 65 metriä pitkä alkuosa on toteutettu luonnonmukaisena kalatienä, joka on rakennettu kivillä ja soralla puromaiseksi koskeksi. Koskikivien asettelulla on muodostettu korkeintaan 0,2 metrin porrastuksia, joista muodostuu 4,1 metrin nousu. Osa alaosasta on louhittu kallioon, ja kalatien puoliväliin on louhittu levähdysallas. Loppuosa on 15 metriä pitkä rakokalatie, joka on valmistettu betonista. Siinä kalatie nousee 2,7 metriä. Rakokalatiessä on 14 allasta ja altaiden porrastus on 0,2 metriä. Altaissa on noin metri vettä, ja kalatien virtaama on 0,6 kuutiometriä sekunnissa.
Kalatien toimintaa on tutkittu VAKI-laskurilla, jonka perusteella kalatietä käyttää jonkin verran kaloja. Vähäisen nousun syypääksi voidaan kuitenkin olettaa Strömsberginkosken kalatie, joka ei vieläkään toimi kunnolla.
Kosken hydrologiaa Vakkolankoski sijaitsee Porvoonjoessa, joka kuuluu Porvoonjoen vesistöalueeseen (18). Voimalaitos sijaitsee noin 20 kilometriä Porvoonjoen suistosta ja padon yläpuolelle jäävää valuma-aluetta on ja sen järvisyys on noin . Vakkolankoski on vuonna 1980 Vesihallituksen julkaiseman selvityksen mukaan pitkä, leveä ja sen pudotus on . Porvoonjoen virtaamia mitataan vain Vakkolankoskella. Joen virtaamatietoja on mitattu voimalaitoksella vuodesta 1963 alkaen. Oheiset mittaustiedot ovat vuosien 1963–2023 ajalta. Joen keskivirtaamaksi (MQ) on ilmoitettu 10,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) tai 11,3 m³/s , keskiylivirtaamaksi (MHQ) 79,7 m³/s ja keskialivirtaamaksi (MNQ) 1,5 m³/s. Suurin mitattu virtaama (HQ) on 203 m³/s (4.5.1966) ja pienin (NQ) 0,59 m³/s (3.1.2003). Suuri tulva oli myös 14.4.1984, jolloin virtaamaksi arvioitiin 158 m³/s.
Koski on kalliopohjainen ja matalanveden aikana paljastuu vedestä kallioon hioutuneita hiidenkirnuja.
Historiaa pienoiskuva|Wakkola sijaitsee kartan vasemmassa alakulmassa, Senaatin kartasto 1870–1907.
Kosken ympäristö Vakkolassa on ollut asutettuna ainakin 1300-luvulta alkaen. Koskessa on toiminut vesimyllyjä keskiajalta asti. Tiedetään, että 1700-luvulla koskessa oli useita vesimyllyjä. Vuonna 1904 perustettiin koskeen sahalaitos ja sen yhteyteen höyläämö. Näiden lisäksi perustettiin vuonna 1909 sähköä tuottava vesivoimalaitos. Ilmeisesti 1930-luvulla rannassa oli raamisaha ja sen vieressä uusi höyläämö. Tämän jälkeen, ehkä 1930-luvun lopulla, rakennettiin rantaan uusi voimalarakennus. Rakennukseen tuotiin vesi puisessa maanpäällisessä putkessa, jollainen oli edelleen olemassa, kun uutta voimalaa alettiin valmistelemaan. Voimalassa oli ilmeisesti Orivedeltä hankittuja voimakoneistoja. Pienvesivoimalaoppaan mukaan ne olivat kaksi kapasiteetiltaan 150 kilowattisia Francis-turbiineja. Uusimman voilanan rakentamisessa turbiiniputkea jatkettiin ja lopussa se haarautui kolmeen suuttimeen, jossa kussakin oli oma vaakatasossa pyörivä vesiturbiini. Kunkin turbiinin kapasiteetti oli 200 kilowattia, joten voimalan kapasiteetti oli aluksi 600 kilowattia. Vakkolankoskessa on sijainnut historiallisesti yksi tärkeimmistä joen ylityspaikoista. Koskeen rakennettiin kiviholvisilta vuosina 1907–1908. Kosken rannassa sijaitsee edelleen kaksi hirrestä rakennettua vesimyllyrakennusta.
Vakkolan Voiman ovat perustaneet Jari ja Pekka Väänänen. Yhtiö tuottaa sähköä kolmessa voimalaitoksessa: Vakkolan, Haapakosken ja Laukkosken voimaloissa. Sähköntuotanto alkoi Vakkolassa uudelleen vuonna 2007. Uusi voimalaitos rakennettiin (tai alettiin rakentaamaan) vuonna 1990 , ja siihen tehtiin muutostöitä vielä vuosina 1992 ja 1993. Vuonna 1994 kosken uomaa ruopattiin ja kosken äärelle rakennettiin uusi voimalarakennus edellisen alapuolelle. Kosken uoma kuivui 50 metrin matkalta, jolloin paikalliset asukkaat esittivät toivomuksen, että maisema palautettaisiin ennalleen. Voimalaitokselle haettiin laajennuslupaa vuonna 1995, jotta kapasiteettia voitaisiin kaksinkertaistaa. Silloin havaittiin, ettei voimalaitoksen aikasempaa toimilupaa löytynyt kansallisarkistoistakaan. Länsi-Suomen vesioikeus myönsi kuitenkin jälkikäteen luvat voimalaitoksen uusimiseen ja korjauksiin. Oikeus velvoitti myös yhtiön hakemaan jälkikäteen ruoppauslupa uhkasakon uhalla. Ruoppauslupa saatiin marraskuussa 1998 ja samalla yhtiötä velvoitettiin minimijuoksutuksiin koskessa. Tästä päätöksestä valitettiin vesiylioikeuteen, joka palautti jutun takaisin Länsi-Suomen vesioikeuden käsiteltäväksi. Myös kalatien velvoitteesta käytiin oikeutta ja Vaasan hallinto-oikeus piti voimassa joulukuussa 1999 tekemällään päätöksellä aiemmin määrätyn kalatien sallimisvelvoitteen. Samassa päätöksessä mainittiin aiemman voimalaitoksen rakennevirtaamaksi kuusi kuutiometriä sekunnissa.
Uudenmaan ympäristökeskus rakennutti koskeen kalatien. Kalatien suunnittelu ja lupa-asiat olivat kunnossa, kun sen rakentamisen rahoitusta oltiin keräämässä vuonna 2007. Kalatie valmistui vuonna 2009.
Katso myös Luettelo Suomen vesivoimalaitoksista Porvoonjoen vesistöalueen kosket ja padot
Lähteet
Luokka:Porvoonjoen keskiosan alue Luokka:Askolan rakennukset ja rakennelmat Luokka:Suomen padot Luokka:Suomen vesivoimalat