Nikostratoksen perinnöstä (, ) on Isaioksen kirjoittama oikeuspuhe, joka käsittelee perintöoikeudellista riita-asiaa. Puheen numero Isaioksen puheiden joukossa on 4.
Historia
Isaioksen puheen Nikostratoksen perinnöstä tarkkaa ajoitusta ei tunneta. Se liittyy seuraavanlaiseen oikeustapaukseen: Ateenan kansalainen Nikostratos oli kuollut ulkomailla oltuaan poissa Ateenasta yksitoista vuotta;Isaios: Nikostratoksen perinnöstä 8. osan tästä ajasta hän näyttää olleen sotapalveluksessa.Isaios: Nikostratoksen perinnöstä 18–26. Hänen serkkunsa Hagnon ja Hagnotheos vaativat hänen omaisuuttaan lähimpinä sukulaisina (). Heidän vaatimuksensa kiisti Khariades, joka väitti omaisuuden kuuluvan hänelle nimenomaisen lahjoituksen perusteella (). Khariades oli ollut poissa Ateenasta seitsemäntoista vuotta ennen Nikostratoksen kuolemaaIsaios: Nikostratoksen perinnöstä 29. ja vakuutti olleensa tämän kanssa läheisissä väleissä ulkomailla.
Tässä puheessa Hagnonin ja Hagnotheoksen ystäväIsaios: Nikostratoksen perinnöstä 7. kertaa heidän asiansa pääkohdat. Hagnon – tai koska hän ja hänen veljensä olivat nuoria (),Isaios: Nikostratoksen perinnöstä 26. joku puhui heidän puolestaan – oli todennäköisesti jo aiemmin käyttänyt puheenvuoron. Se, että tämä puhe on puolustuksen toinen puheenvuoro (), käy ilmi siitä, ettei siinä kutsuta todistajia.
Sisältö
Puhe alkaa toteamuksella, että ulkomailla tapahtuneisiin asioihin liittyvien väitteiden todistaminen on vaikeaa, koska todistajia ei ole helposti saatavilla eikä virheellisiä väitteitä voida vaivattomasti kumota. Sen sijaan Hagnonin ja hänen veljensä tapaus voidaan arvioida Ateenassa tapahtuneiden seikkojen perusteella. Puhuja kiinnittää huomiota siihen, että Khariades esittää Nikostratoksen olevan Smikroksen poika, kun taas Hagnon ja hänen veljensä vaativat omaisuutta Nikostratokselta, Thrasymahoksen pojalta. Ilman tätä ristiriitaa oikeudenkäynnin keskeinen kysymys olisi ollut yksinkertainen: jättikö Nikostratos testamentin vai ei. Puhuja katsoo, että Khariades pyrkii hämärtämään asian nostamalla esiin henkilöllisyyttä koskevan kiistan (kohdat 1–6).
Seuraavaksi puhuja huomauttaa, että Khariadeen lisäksi kuusi muuta henkilöä on esittänyt perintövaatimuksen ja myöhemmin vetänyt sen pois. Khariades itse perusteli vaatimustaan aluksi sukulaisuussuhteella, mutta vaihtoi myöhemmin perusteen testamenttiin (7–10). Puhuja esittää, että tällaisia vaatimuksen esittäjiä tulisi tappion sattuessa rangaista ankarasti, ei ainoastaan omaisuusarvion mukaan (), vaan koko vaaditun omaisuuden määrän mukaan. Testamenttiin perustuvia vaatimuksia, jotka syrjäyttävät luonnollisen perimysjärjestyksen, on hänen mukaansa tutkittava erityisen tarkasti. Todistajien voidaan katsoa voivan vahvistaa vain testamentin olemassaolon, ei sen identtisyyttä jonkin toisen asiakirjan kanssa, ja lisäksi laki edellyttää, että testamentintekijä on ollut täydessä ymmärryksessään.
Puhuja viittaa yleiseen oikeudelliseen oletukseen, jonka mukaan sukulaisuuteen perustuvat vaatimukset ovat lähtökohtaisesti vahvempia kuin testamenttiin tai lahjoitukseen () perustuvat vaatimukset (11–18). Tässä tapauksessa Khariadeen ei katsota olleen sellaisissa henkilökohtaisissa väleissä Nikostratoksen kanssa, että omaisuuden lahjoittaminen olisi todennäköistä. Hän ei ollut Nikostratoksen pöytätoveri (), ei kuulunut samaan sotilaalliseen yksikköön () eikä huolehtinut Nikostratoksen viimeisistä velvollisuuksista (18–20). Puhuja huomauttaa lisäksi, että ulkomailla kuolleiden henkilöiden omaisuutta ovat usein vaatineet ulkopuoliset, ja katsoo sekä yleisten että tapauskohtaisten seikkojen puoltavan vastaajien kantaa.
Puheessa käsitellään myös Khariadeen tukijoiden esittämää väitettä, jonka mukaan he itse olisivat Nikostratoksen lähimpiä sukulaisia. Puhuja toteaa, että jos näin olisi, heidän olisi johdonmukaista vaatia omaisuutta itselleen. Hävitessään he voisivat vielä esittää uuden vaatimuksen, mutta jos Khariades saisi omaisuuden haltuunsa testamentin nojalla, sukulaisuuteen perustuvaa vaatimusta ei enää voitaisi käsitellä (21–26).
Lopuksi puhuja kehottaa vertaamaan asianosaisten taustoja. Vastaajien isä Thrasippos esitetään isänmaallisena kansalaisena, ja hänen poikiensa mainetta kuvataan moitteettomaksi. Khariadeen todetaan sen sijaan olleen pitkään poissa Ateenasta sekä olleen vangittuna varkaudesta ja rikoksista syytettynä. Puhe päättyy kehotukseen, että tuomarit tekisivät ratkaisunsa esitettyjen todisteiden ja vannomiensa valojen mukaisesti (27–31).
Lähteet
Kirjallisuutta
Isaeus: On the Estate of Nicostratus. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ἰσαῖος: Περί του Νικοστράτου κλήρου (επίλογος). Wikiaineisto. Isaeus: Nicostratus. Perseus. Isaeus: Nicostratus. Perseus. Isaeus: On the Estate of Nicostratos. ToposText.
Luokka:Isaioksen puheet