pienoiskuva|József Budenz 1880-luvulla tuntemattoman valokuvaajan kuvaamana József (Josef) Budenz (13. kesäkuuta 1836 Rasdorf, Hessen – 15. huhtikuuta 1892 Budapest, Unkari) oli saksalais-unkarilainen kielitieteilijä, 1800-luvun fennougristiikan tärkeimpiä nimiä.
Elämä ja ura Josef Budenz syntyi Saksan tuolloisessa Hessenin vaaliruhtinaskunnassa opettajan poikana ja opiskeli kreikkaa, latinaa ja vertailevaa indoeurooppalaista kielentutkimusta Marburgin ja Göttingenin yliopistoissa. Väiteltyään tohtoriksi Göttingenissä 1858 hän lähti Unkariin laajentaakseen ei-indoeurooppalaisten kielten tuntemustaan. Aluksi hän unkarin opiskelun ohella työskenteli saksan kielen opettajana ensin Székesfehérvárissa, sitten Budapestissä, mutta 1861 Pál Hunfalvy, tuolloin Unkarin tiedeakatemian kirjastonhoitaja, järjesti hänelle työpaikan Tiedeakatemian kirjastosta.
Vuonna 1868 Budenz suoritti habilitaationsa Budapestin yliopistossa, ja vuonna 1872 hän sai sieltä vasta perustetun altailaisen ja vertailevan kielentutkimuksen professuurin, jota hoiti kuolemaansa saakka. Tuohon aikaan ns. altailaisten ja uralilaisten kielten keskinäinen sukulaisuus oli vielä avoin kysymys. Budenz tutki myös turkkilaiskieliä, ja vasta perusteellisempi tutustuminen aiheeseen sekä historiallis-vertailevan menetelmän tiukka soveltaminen sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että niiden ja unkarin kielen välillä ei ole varsinaista sukulaisuutta. Tästä aiheesta hän kävi turkologi Ármin Vámbéryn kanssa väittelyä, joka sittemmin on tunnettu ”ugrilais-turkkilaisena sotana”.
Lukuisien pienempien tutkielmien ohella Budenz julkaisi vuosina 1873–1881 ensimmäisen varsinaisen uralilaisten kielten etymologisen sanakirjan Ungarisch-ugrisches vergleichendes Wörterbuch. Vuodesta 1884 lähtien ilmestynyt vertailevan muoto-opin kuvaus Vergleichende Formlehre der ugrischen Sprachen keskeytyi hänen kuolemaansa. Useita muita suomalais-ugrilaisia kieliä käsitelleiden tutkimusten lisäksi Budenz kirjoitti unkarinkielisen suomen kieliopin. Hän jatkoi Hunfalvyn työtä kielitieteellisen aikakauskirjan Nyelvtudományi Közlemények päätoimittajana. Unkarin tiedeakatemian varsinaiseksi jäseneksi Budenz valittiin 1871.
Budenz oli aloittanut unkarin kielen opiskelun jo Göttingenissä. Unkariin muutettuaan hän oppi kielen ilmiömäisen nopeasti ja työskenteli ja julkaisi sen jälkeen paljolti unkariksi. Häntä kiinnostivat myös unkarin murteet sekä unkarin kielenhuolto ja yleiskielen kehittäminen, ja kansainvälisessä kielitieteellisessä keskustelussa hän puolusti unkarin kieltä niitä kollegoja vastaan, jotka tuonaikaisten näkemysten mukaan pitivät unkaria ja yleensäkin agglutinoivia kieliä olemukseltaan kehittymättömämpinä tai alempiarvoisina. Vuonna 1885, hänen tieteellisen toimintansa 25-vuotisjuhlassa, Pál Gyulai juhlapuheessaan nimitti häntä todelliseksi unkarilaiseksi isänmaanystäväksi, joka oli saapunut Unkariin ja puolustanut unkarin kieltä silloin, kun se oli heikossa ja uhatussa asemassa.
Jälkimaine pienoiskuva|József Budenzin hauta Budapestin Kerepesin hautausmaalla Budenz toi suomalais-ugrilaiseen kielentutkimukseen tuonaikaisen vertailevan kielitieteen uudet menetelmät, ja Mikko Korhosen mukaan häntä voi oikeutetusti nimittää suomalais-ugrilaisen vertailevan kielitieteen isäksi. Suomalais-ugrilaisen kielisukulaisuuden vastustajat Unkarissa ovat viime vuosina yhdistäneet häneen, samoin kuin Hunfalvyyn, salaliittoteorian, jonka mukaan hän olisi ollut Habsburgien agentti, tehtävänään nöyryyttää unkarilaisia riistämällä heiltä todellinen kunniakas esihistoriansa. Kielentutkija Ádám Nádasdyn mukaan Budenz oli kuitenkin kuivan asiallinen positivisti, joka ei toiminut minkään aatteen saati poliittisen juonittelun vaikutuksesta vaan aikansa tiukimpien tieteellisten menetelmien ohjaamana.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Vuonna 1836 syntyneet Luokka:Vuonna 1892 kuolleet Luokka:Fennougristit Luokka:Saksalaiset kielitieteilijät Luokka:Unkarilaiset kielitieteilijät