Mikrososiologia on yksi sosiologian pääanalyysitasoista. Se käsittelee ihmisen jokapäiväisten sosiaalisten suhteiden ja toimijuuden luonnetta pienessä mittakaavassa: toisen kohtaamisessa. Mikrososiologia perustuu subjektiiviseen tulkinta-analyysiin tilastollisen tai empiirisen havainnoinnin sijaan, ja sillä on läheinen yhteys fenomenologiaan. Menetelmiin kuuluvat symbolinen interaktionismi ja etnometodologia; erityisesti etnometodologia on johtanut moniin akateemisiin tutkimuksiin, kuten mikrokielitieteelliseen tutkimukseen ja muihin ihmisen sosiaalisen käyttäytymisen näkökohtiin.
Makrososiologia on mikrososiologian vastakohta. Se käsittelee sosiaalista rakennetta ja laajempia järjestelmiä.
Teoria Mikrososiologia on olemassa sekä kattoterminä toimijuuteen keskittyville näkökulmille, kuten Max Weberin sosiaalisen toiminnan teorialle, että erilaisille menetelmille, erityisesti yhdysvaltalaisessa sosiologiassa. Termin keksi Georges Gurvitch vuonna 1939 lainaten sen mikrofysiikasta ja viitaten arkipäivän sosiaalisuuden epävakaukseen. Se tarjosi myös uuden ulottuvuuden sosiaalipsykologian, sosiologian ja sosiaaliantropologian tutkimusten rinnalle, koska se keskittyy enemmän yksilöiden vuorovaikutukseen ja ajatteluun ryhmissä, eikä vain suuriin sosiaalisiin ryhmiin ja yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen.
Mikrotasolla sosiaalinen status ja sosiaaliset roolit ovat sosiaalisen rakenteen tärkeimmät tekijät. Mikrososiologia muodostaa tärkeän näkökulman monilla tutkimusaloilla, kuten moderneissa sosiaalipsykologian tutkimuksissa, keskusteluanalyyseissä sekä ihmisen ja tietokoneen välisessä vuorovaikutuksessa. Mikrososiologialla on edelleen suuri vaikutus tutkimukseen kaikilla ihmisaloilla, usein eri nimillä.
Vaihtoehtoisia näkökulmia Jotkut katsovat sosiaalisten suhteiden tutkimisen tapahtuvan ainakin kolmella erillisellä (joskin päällekkäisellä) tavalla: psykologisella, intersubjektiivisella ja mikrososiologisella.
Erving Goffman näki keskeisen jännitteen Durkheimin lähestymistapojen ja etologiasta johdettujen lähestymistapojen välillä, erityisesti ihmissuhdetapojen osalta, kun taas hänen seuraajansa ovat nähneet Durkheimin mikrososiologiassa mahdollisuuden myös laajamittaisten sosiaalisten konfliktien ymmärtämiseen.
Erving Goffmanin sosiaalisen vuorovaikutuksen teoriat haastoivat muita sosiologeja suuntaamaan huomionsa käyttäytymisen kyseenalaisiin näkökohtiin. Toisin kuin Goffmanin teoriassa, Émile Durkheim uskoi, että edistyneiden metodologisten periaatteiden tulisi ohjata sosiologeja ja että heidän tulisi tutkia sosiaalisia tosiasioita.
Vaikutteet Jean-Paul Sartre kutsui 1950-luvun lopulla kirjoittamassaan teoksessa, Dialektisen järjen kritiikki, mikrososiologiaa ainoaksi päteväksi ihmissuhteiden teoriaksi sosiaalisen dynamiikan fenomenologiassa. Jürgen Habermas ja Pierre Bourdieu ovat kaksi uudempaa teoreetikkoa, jotka ovat hyödyntäneet mikrososiologisia käsitteitä teoksissaan. Ronald David Laingiin vaikuttivat suuresti Garfinkelin ajatukset ”nöyryytysseremonioista”.
Sosiaalityö Mikrososiologian keskeiset käsitteet, kuten ihmissuhteet, kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus, tulkitseva/kvalitatiivinen analyysi, kiintymyssuhdeteoria, empatia, mikrotason analyysi, käyttäytymistiede, mikroyhteisö, ihmisen arki, ihmisyys, mikrokulttuuri ja keskittyminen toimijuuteen ovat vaikuttaneet sosiaalityön teoriaan ja käytäntöön. Niillä on ollut ratkaiseva rooli Petru Stefaroin humanistisen sosiaalityön syntymisessä vastauksena rakenteelliseen ja systeemiseen sosiaalityöhön, joka on lähtöisin makrososiologiasta tai mesososiologiasta.
Malcolm Payne pitää mikrososiologiaa perustavanlaatuisena teoreettis-metodologisena lähteenä postmodernille ja innovatiiviselle suuntautumiselle nykyaikaisessa sosiaalityössä, erityisesti humanistisen sosiaalityön käytännöille.
Tieteellinen tutkimus Tieteellinen tutkimus alkaa yksilöiden sosiaalisen elämän arvioinnilla tavoitteena osoittaa tapahtumien ja toimien sekä niiden yhteiskunnallisen kontekstin luonteen välinen vastavuoroinen suhde.
Empiirinen todistusaineisto tallennetuista keskusteluista ja tunteiden mikrososiologiasta on osoittautunut erityisen kiinnostavaksi vuorovaikutustapojen tutkijoille.
Katso myös
Herbert Blumer Interaktionismi Kurt Lewin George Herbert Mead Sosialisaatio
Lähteet
Luokka:Sosiologia