Yhdysvaltain isku Venezuelaan oli Yhdysvaltain toteuttama sotilasoperaatio Venezuelassa 3. tammikuuta 2026. Operaatiossa Yhdysvallat kaappasi Venezuelan presidentti Nicolás Maduron ja tämän vaimon Cilia Floresin.
Tausta
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli syyttänyt Venezuelaa siitä, että sen kautta Yhdysvaltoihin tulvi huumeita. Trumpin hallinto oli iskenyt jo kuukausien ajan ennen Venezuelaan kohdistunutta iskua Etelä-Amerikasta lähteneisiin veneisiin, joiden se väitti kuljettaneen huumeita. Yhdysvallat oli lisännyt merkittävästi sotilaallista läsnäoloaan Karibialla. Trump on väittänyt Nicolás Maduron olevan Cartel de los Soles -rikollisryhmän johtaja, minkä Maduro on kiistänyt. Trump on toisaalta todisteetta väittänyt, että Maduro on pakottanut venezuelalaisia vankeja ja mielisairaaloiden potilaita muuttamaan Yhdysvaltoihin. Maduron mukaan Yhdysvallat käyttää sotaa huumeita vastaan tekosyynä päästäkseen käsiksi Venezuelan öljyvaroihin ja pudottaakseen Maduron vallasta.
Yhdysvaltain hallinto pyrki painostamaan presidentti Maduroa luopumaan vallasta. Trump oli sanonut toistuvasti, että asevoimien maaoperaatiot Venezuelassa ovat mahdollisia. Lokakuussa 2025 Trump kertoi antaneensa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelulle luvan toimia Venezuelassa laittoman siirtolaisuuden ja huumekaupan kitkemiseksi. Joulukuun alussa presidentti Trump kertoi, että hän aikoo aloittaa pian iskujen kohdistamisen Venezuelan sisälle.
3. tammikuuta 2026 tehtyä iskua edeltäneellä viikolla Yhdysvallat iski Venezuelassa sijaitsevaan satamalaitokseen lennokilla.
Kaappaus pienoiskuva|John Ratcliffe, Donald Trump ja Marco Rubio seuraamassa operaation kulkua. Puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtajan kenraali Dan Cainen mukaan operaatio vaati kuukausien tiedustelutyötä, jonka aikana Yhdysvallat selvitti muun muassa Maduron ja Floresin asuinpaikkaa. Operaation nimeksi annettiin Operation Absolute Resolve. Yhdysvaltain oikeusministeriön oikeusneuvontaa tarjoava osasto oli ennen operaatiota neuvonut, että Maduron kaappaus olisi Trumpilta laillista, koska se palvelisi tärkeää kansallista etua eikä nousisi kongressin valtuutusta vaativan sodan tasolle.
Tarjotakseen suojaa joukoilleen Venezuelassa Yhdysvallat teki kyberhyökkäyksiä ja katkaisi sähköjä laajalta alueelta pääkaupunki Caracasissa.
Ilmaiskut Yhdysvaltojen sotilaskoneita alkoi nousta ilmaan 20:stä eri tukikohdasta. Ensimmäiset räjähdysäänet Venezuelassa kuuluivat CNN:n mukaan noin kello 1.50. Ilmaiskuja tehtiin ainakin Fuerte Tiunan sotilastukikohtaan, La Guairan satamaan, La Carlotan lentokentälle ja Higueroten lentokentälle.
Kaappaus pienoiskuva|upright|Nicolás Maduro USS Iwo Jiman kyydissä. Samaan aikaan sotilaskoneiden lähtemisen kanssa erikoisjoukkojen helikopterit nousivat ilmaan Karibianmerellä sijainneilta Yhdysvaltain aluksilta. Kopterit lensivät kohti Venezuelan rannikkoa vain 30 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Erikoisjoukko Delta Forcen sotilaat saapuivat kello 2.01 Maduron ja Floresin kotiin Fuerte Tiunan sotilastukikohdassa. Helikopterit joutuivat laskeutuessaan tulitukseen, ja yhdysvaltalaisjoukot vastasivat tulitukseen. Maduro ja Flores yrittivät paeta teräksellä vahvistettuun turvahuoneeseen, mutta lentokoneiden ja droonien suojaamina toimineet yhdysvaltalaiset saivat heidät kiinni ennen sitä ja taluttivat helikopteriin. Puoli viideltä aamulla Maduro ja Flores astuivat maihinnousualus USS Iwo Jiman kyytiin. Yhdysvaltain tukikohta Guantanamo Bayssa heidät siirrettiin lentokoneen kyytiin New Yorkiin lennättämistä varten.
Vaikka yksi helikoptereista vahingoittui, kaikki Yhdysvaltain alukset pääsivät palaamaan takaisin Yhdysvaltoihin. Operaatio vaati Cainen mukaan kaikkiaan yli 150 lentokonetta. Operaatioon osallistui Delta Force ja 160th SOAR. Venezuelan armeijan mukaan 24 sen sotilasta kuoli operaation yhteydessä. Kuuban mukaan myös 32 kuubalaista sotilasta kuoli. Sotilaslentokentällä lähellä pääkaupunkia tuhoutui yksi venezuelalainen Buk-M2E -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä.
Kello 5.21 Venezuelan aikaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti sosiaalisen median palvelu Truth Socialissa maan tehneen laajan iskun Venezuelaa vastaan ja ottaneen kiinni presidentti Nicolás Maduron sekä tämän vaimon. Trumpin mukaan isku tehtiin yhteistyössä Yhdysvaltain poliisiviranomaisten kanssa. Myöhemmin samana päivänä Trump ilmoitti, että Yhdysvallat ottaa toistaiseksi hoitaakseen Venezuelan hallinnan, kunnes väliaikaishallinnon on turvallista ottaa valta maassa. Hän ilmoitti myös, että Yhdysvallat aikoi myydä Venezuelassa olevia öljyvaroja.
BBC uutisoi kello 17.56 Yhdysvaltain itäistä aikaa, että Maduroa ja Floresia kuljettava lentokone oli laskeutunut Newburghissa sijaitsevaan Stewartin ilmakansalliskaartin tukikohtaan. Sieltä heidät kuljetettiin helikopterilla Manhattanille. Noin tuntia myöhemmin Newburghiin laskeutumisesta Maduro saapui New York Cityssä sijaitsevaan MDC Brooklyn -nimiseen vankilaan (Metropolitan Detention Center, Brooklyn).
Oikeudenkäynti pienoiskuva|Donald Trumpin 3. tammikuuta aamupäivällä pitämä lehdistötilaisuus. Yhdysvaltain oikeusministeri Pam Bondi ilmoitti kaappauspäivänä, että Maduroa ja hänen vaimoaan Cilia Floresia vastaan on nostettu syytteet liittovaltion tuomioistuimessa New Yorkin eteläisessä piirissä. Hänen mukaansa Maduroa syytetään ”huumeterrorismista”, kokaiinin maahantuonnista sekä konekiväärien ja muiden ”tuhovoimaisten välineiden” hallussapidosta Yhdysvaltoja vastaan. pienoiskuva|Lehdistöä ja väkijoukkoa oikeustalon ulkopuolella Manhattanilla 5. tammikuuta 2026. Maduron ja Floresin oikeudenkäynti alkoi maanantaina 5. tammikuuta 2026 Manhattanin liittovaltion oikeustalolla. Maduron puolustusasianajajana toimii Barry Pollack ja Floresin Mark Donnelly. Maduro ja Flores kiistivät syyllisyytensä kaikkiin huumeisiin ja aseisiin liittyviin syytteisiin.
27. helmikuuta Pollack pyysi tuomaria hylkäämään huumeterrorismia koskevan syytteen, koska Maduro ei Yhdysvaltain asettamien pakotteiden vuoksi pysty käyttämään Venezuelan hallituksen varoja ja maksamaan oikeudenkäyntikulujaan. Pollackin mukaan Madurolla on valtionpäämiehenä oikeus käyttää Venezuelan varoja oikeudenkäyntikulujen maksamista varten, ja sitä myös odotetaan häneltä. Hän myös huomautti, ettei itse voisi enää toimia tapauksen parissa, jos Maduro ei saisi Venezuelan varoja käyttöönsä. Helmikuussa Maduro ja Flores olivat saaneet hyväksyvän vastauksen lupakirjahakemuksiinsa, joilla he voisivat valtuuttaa muutoin pakotteiden alaisia varainsiirtoja. Maduron lupakirjaa muutettiin kuitenkin pian niin, ettei se oikeuta puolustuskulujen vastaanottamiseen Venezuelan hallitukselta.
Toinen istunto pidettiin 26. maaliskuuta 2026. Ennen sitä Donald Trump oli ilmoittanut Yhdysvaltain kabinetin kokouksessa, että Maduroa vastaan nostettaisiin muitakin syytteitä. Tuomarina toimi Alvin Hellerstein. Maduron ja Floresin puolustusasianajajat pyysivät jälleen tuomaria hylkäämään huumeterrorismia koskevan syytteen oikeudenkäyntikulujen maksamiseen liittyvän ongelman vuoksi. Maduron asianajajan mukaan Madurolla ja Floresilla ei ole varaa maksaa puolustuskuluja henkilökohtaisista varoistaan. Syyttäjien mukaan Maduro ja Flores ovat ryöstäneet Venezuelan varoja, ja heikentäisi pakotteiden vaikutusta, jos he pääsisivät niihin käsiksi. Syyttäjä myös huomautti, että syytetyillä on oikeus käyttää puolustuskuluihin henkilökohtaisia tai yhteisiä varojaan, mutta ei kolmannen osapuolen varoja.
Tuomari ei hylännyt syytettä. Hän lupasi tarkastella päätöstään uudelleen, jos kävisi ilmi, että Yhdysvaltain hallinto on mielivaltaisesti päättänyt estää Venezuelaa maksamasta oikeudenkäyntikuluja. Toisaalta tuomari nosti toisen istunnon aikana esille kysymyksen siitä, onko pakotteille tarvetta enää, kun Maduro ja Flores ovat Yhdysvalloissa. Hän myös lupasi päättää pian siitä, määräisikö hän Trumpin hallitusta sallimaan sen, että Venezuelan hallitus maksaisi Maduron ja Floresin oikeudenkäyntikulut. Syyttäjän mukaan tuomarilla ei ollut oikeutta tehdä sellaista määräystä. Loppujen lopuksi 25. huhtikuuta 2026 eli kuukauden päästä toisesta istunnosta Yhdysvaltain hallitus ilmoitti muuttavansa pakotteitaan Venezuelaa vastaan niin, että Venezuelan hallitus saisi maksettua Maduron ja Floresin oikeudenkäyntikulut. Kulujen maksamiseen käytettyjen varojen on täytynyt tulla saataville 5. maaliskuuta 2026 jälkeen.
22. heinäkuuta 2026 pidettiin 20 minuutin mittainen istunto. Sen aikana tuomari Hellerstein määräsi, että Maduron ja Floresin oikeudenkäynti alkaisi 1. kesäkuuta 2027 ja että 17. marraskuuta 2026 järjestettäisiin oikeudenkäyntiä edeltävä istunto, jossa molempien osapuolten vetoomuksia ja aloitteita kuultaisiin. Maduron asianajaja Pollack kertoi tuomarille aikovansa hakea syytteen hylkäämistä sillä perusteella, että Madurolla olisi valtion päämiehenä syytesuoja. Tuomari on asettanut puolustukselle määräajat syyskuulle 2026 ja tammikuulle 2027, joihin mennessä heidän on lähetettävä vetoomuksensa.
Seuraukset pienoiskuva|Venezuelan televisiossa näytetty tallenne, jossa selostaja ilmoittaa Yhdysvaltain operaatiosta. Tallenteen esitys alkoi aamuyöllä joitain tunteja pommitusten ja kaappauksen jälkeen.
pienoiskuva|Marco Rubio todistaa Yhdysvaltain senaatin ulkoasianvaliokunnan edessä muun muassa Trumpin sotilaallisista toimista Venezuelassa. Tallenteen päiväys 28. tammikuuta 2026. Uutistoimisto Reutersin lähteiden mukaan Caracasin eteläinen alue lähellä sotilastukikohtaa oli ilman sähköä.
Venezuelan hallitus julisti kansallisen hätätilan ja kertoi valmistelevansa joukkojen mobilisointia. Samana iltana Venezuelan korkein oikeus määräsi, että Venezuelan presidentin tehtäviä alkaisi hoitaa varapresidentti Delcy Rodríguez. 12. tammikuuta 2026 eli yli viikko operaation jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeustutkijat raportoivat saaneensa tietoonsa, että Venezuelan kaupungeissa partioi aseistettuja colectivoja, jotka pelottelevat kaupunkilaisia ja tekevät etsintöjä ja puhelintarkastuksia. Tutkijoiden mukaan colectivot ovat myös pidättäneet lisää ihmisiä, jotka ovat ilmaisseet poliittisia mielipiteitä.
pienoiskuva|Kaappausta juhlivia venezuelalaisia Chilen Santiagossa. Venezuelalaisten diaspora juhli laajalti ympäri maailmaa Maduron pidätystä.
Operaatiota seuraavana maanantaina 5. tammikuuta 2026 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto piti hätäkokouksen Venezuelan tapahtumiin liittyen. Hätäkokousta oli Venäjän ja Kiinan tuella pyytänyt koolle Venezuelan naapurimaa Kolumbia. Kokouksen aluksi luettiin pääsihteeri Antonio Guterresin lausunto, jossa Guterres kehotti kunnioittamaan maiden poliittista itsenäisyyttä. Kokouksessa Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs vakuutti, että Yhdysvallat ei ole sodassa Venezuelan kanssa tai pyri miehittämään Venezuelaa.
Poliittisten vankien vapautus 7. tammikuuta 2026 Donald Trump ilmoitti, että Venezuelan pääkaupungissa sijaitseva ”pahamaineinen kidutuskammio” suljettaisiin, rakennusta tarkemmin nimeämättä. Trumpin uskotaan tarkoittaneen El Helicoide -vankilaa, jossa tapahtuu entisten vankien ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan muun muassa kidutusta ja poliittista sortoa.
8. tammikuuta 2026 Venezuelan kansalliskokouksen puheenjohtaja Jorge Rodríguez ilmoitti, että Venezuelan hallitus vapauttaisi rauhan eleenä merkittävän määrän vankeja. Maduron ja Floresin kaappauksen aikaan Venezuelassa oli noin 800–900 poliittista vankia, joista suurin osa vangittiin Maduron hallinnon aikana. 12. tammikuuta Venezuelan hallitus ilmoitti, että 166 vankia oli vapautettu. Hallitus ei esittänyt todisteita tai nimiluetteloa vapautetuista vangeista. Seuraavana päivänä Jorge Rodríguez ilmoitti, että yli 400 vankia oli vapautettu. Siihen lukuun kuuluvat myös ennen kaappausta vapautetut vangit.