Norris Edwin Bradbury (30. toukokuuta 1909 Santa Barbara, Kalifornia – 20. elokuuta 1997 Los Alamos, New Mexico) oli yhdysvaltalainen fyysikko. Bradbury oli yksi johtavista Los Alamosin (LANL, Projekti Y) tiedemiehistä, jotka osallistuivat Fat Man -tyypin ydinaseen kehittelyyn, jonka pohjana oli niin kutsuttu plutonium-pommi (Pu-239).
Bradbury oli opiskellut Pomona Collegessa sekä Kalifornian yliopistossa. Hänellä oli myös tieteellisiä liittymiä MIT:hen sekä Stanfordin yliopistoon. Norris Bradbury saavutti useita ansio- ja tiedepalkintoja.
Bradburyn sotilasarvo oli Yhdysvaltain laivaston kapteeni, kuten oli myös William S. "Deak" Parsonsilla alkujaan. Bradbury toimi J. Robert Oppenheimerin läheisenä työtoverina sekä osaston johtajana eli tiimivastaavana. Oppenheimer suositteli itse häntä seuraajakseen LANL:in päälliköksi, mihin Leslie R. Groves suostui. Siinä tehtävässä Bradbury toimi vuosina 1945–1970. Tuon ajan alkutaipaleilla yksikkö hajaantui, LLNL:n (Lawrence Livermore N ational Laboratory, osin Sandia National Laboratories) noustua kilpailevaksi ydinlaboratorioksi. Alue kärsi myös vakavasta kuivuudesta, joten vesi sinne kuljetettiin tankkiautoilla. Samana aikana myös henkilökuntaa vähennettiin huomattavasti alkuperäismäärästä.
Bradburyn aikaan aloitettiin ydinaseiden sarjatuotanto sekä standardisointi. Myös erinäisiä turvajärjestelmiä kehitettiin lukuisasti, kuten aseiden ennenaikaisten laukeamisten ehkäisemiseksi. Hänen seuraajansa oli vuosina 1970–1979 Harold M. Agnew.
pienoiskuva|Osastopäällikkö Norris E. Bradbury The Gadgetin eli "Vekottimen" äärellä, ennen sen laukaisua 30-metrisessä tornissaan.
Lähteet
Luokka: Vuonna 1909 syntyneet Luokka: Vuonna 1997 kuolleet Luokka: Yhdysvaltalaiset ydinfyysikot