Jyväskylän yliopisto (lyhenne JY; , JYU) on Jyväskylässä sijaitseva suomalainen yliopisto. Jyväskylän yliopisto on monitieteinen tiedeyliopisto, jossa opiskelijoita on noin 15 200 ja henkilökuntaa noin 2 800. Jyväskylän yliopiston kuudessa tiedekunnassa voi opiskella yli sataa eri oppiainetta. Jyväskylän yliopistossa on Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta. Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto on vuosittain suoritetuilla opintopisteillä mitaten Suomen suurin avoin yliopisto.
Jyväskylän yliopiston rehtorina toimii Jari Ojala, ja vararehtoreina professori Marja-Leena Laakso, FT Kaisa Miettinen sekä FT Pasi Raiskinmäki.
JYU on noteerattu vuonna 2024 kansainvälisessä QS World University Rankings -yliopistovertailussa maailman 500 parhaan yliopiston joukkoon. Kasvatustieteissä JYU on arvioitu QS:n alakohtaisessa rankingissä sijalle 76, ja liikuntatieteissä maailman sijalle 39.
Vuonna 2025 Jyväskylän yliopistosta valmistui 1 465 kandidaattia, 1 865 maisteria, 167 tohtoria. Vuonna 2026 aloituspaikkoja syksyllä alkaviin opintoihin oli tarjolla liki 3000. Kaikki perustutkinto-opiskelijat eli kandidaatin ja maisterin tutkintoon tähtäävät opiskelijat kuuluvat Jyväskylän yliopiston ylioppilaskuntaan.
Jyväskylän yliopisto on ainoana suomalaisyliopistona mukana European Association of Distance Teaching Universities- ja FORTHEM-verkostoissa.
Joulukuussa 2025 Jyväskylän yliopisto osti Jyväskylän ammattikorkeakoulun osakkeista 60,6 prosenttia. Korkeakoulukonserni Jyväskylän korkeakoulut – Jyväskylä universities toiminta käynnistyy vuoden 2026 alussa. Konsernissa on opiskelijoita noin 25 000 ja henkilöstöä 4 000.
Historia thumb|right|Jyväskylän yliopiston aluetta ilmakuvassa 1950-luvulla.
Jyväskylän seminaari 1863–1937
Vuonna 1863 Uno Cygnaeus perusti Jyväskylään ensimmäisen suomenkielisen opettajankoulutusseminaarin. Ajatuksen suomenkielisen seminaarin perustamisesta Jyväskylään oli esittänyt 1850-luvulla Wolmar Schildt. Jyväskylää pidettiin sopivana paikkana seminaarille sen keskeisen sijainnin vuoksi. Schildtin tavoite oli myös suomenkielisen yliopiston perustaminen. Cygnaeus toimi seminaarin ensimmäisenä johtajana. Seminaari koulutti kansakoulunopettajia.
Seminaari aloitti toimintansa silloista Jyväskylän kaupunginkirkkoa ympäröineissä kortteleissa. Sisäoppilaitosmaisessa seminaarissa oli omat osastonsa miehille ja naisille. Seminaarin alkuvaiheessa miesoppilaat edustivat eri yhteiskuntaluokkia, mutta merkittävä osuus tuli maaseudun väestöstä, joka etsi mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun. Naisoppilaat puolestaan olivat enimmäkseen säätyläisiä. Jyväskylän seminaari oli ensimmäinen naisille avoin väylä korkeakoulutukseen.
Vuonna 1878 valtio osti Jyväskylän seminaaria varten maa-alueen Jyväskylän kaupungin länsilaidalta. Vuosina 1879–1883 alueelle rakennettiin seminaarin ensimmäiset omat rakennukset. Myöhemmin aluetta alettiin kutsua Seminaarinmäeksi.
Pedagogisten ja muiden teoreettisten oppiaineiden ohella seminaarissa opiskeltiin käsityön opetusta, puutarhanhoitoa, kotitaloutta ja liikuntaa.
Ensimmäiset seminaarin käyneet opettajat valmistuivat Jyväskylässä vuonna 1866. Kansakouluasetus annettiin samana vuonna. Seminaarista valmistui sen toiminta-aikana yhteensä noin 4 500 kansakoulunopettajaa. Seminaarin panos suomalaisen kulttuurin kehitykselle oli huomattava ja monista seminaarin oppilaista tuli kulttuurin merkkihenkilöitä; Jyväskylässä ovat opiskelleet muun muassa Minna Canth, Johannes Linnankoski, J. H. Erkko, Otto Kotilainen, Anni Swan, Immi Hellen, Isa Asp, Lucina Hagman ja Emma Irene Åström.
Jyväskylään perustettiin 1800-luvulla myös Suomen ensimmäinen suomenkielinen poikalyseo vuonna 1858 sekä tyttökoulu vuonna 1864.
Vuoden 1933 jälkeen seminaariin ei enää otettu uusia oppilaita, sillä seminaarin korvasi kasvatusopillinen korkeakoulu. Seminaarin käynnissä olleet vuosikurssit jatkoivat vuoteen 1937 saakka. Seminaarin lopettamista juhlistettiin 11. kesäkuuta 1937 päättäjäisjuhlakulkueella Jyväskylän Kauppakadulla. Kulkueeseen osallistui seminaarista valmistuneita opettajia, muun muassa tuolloin 94-vuotias Juho Vuorinen, joka oli valmistunut seminaarista vuonna 1868. Seminaarin viimeinen johtaja oli Juho Mikael Mikkola.
Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu 1934–1966 Vuonna 1934 seminaari muuttui Kasvatusopilliseksi korkeakouluksi (lyhenne JKK). Korkeakoulun oppilailta vaadittiin ylioppilastutkinto. Kansakoulunopettajaksi korkeakoulusta valmistui kahdessa vuodessa. Ensimmäiselle vuonna 1934 alkaneelle vuosikurssille valittiin 60 opiskelijaa 558 hakijan joukosta.
Alkuvuosina korkeakoulussa oli mahdollista opiskella opettajantutkinto sekä erillisiä kasvatustieteen alan opintokokonaisuuksia. Yliopistollisia tutkintoja ei vielä tuolloin ollut mahdollista suorittaa Jyväskylässä. Maistereiden oli kuitenkin mahdollista saada niin sanottu erikoisoikeus opiskeluun kasvatusopillisessa korkeakoulussa opettajaksi pätevöitymistä varten.
JKK:uun perustettiin Suomen ensimmäinen sielutieteen (psykologia) professuuri vuonna 1936. Niilo Mäki hoiti virkaa vuoteen 1939 asti, jolloin ensimmäiseksi vakinaiseksi professoriksi nimitettiin Arvo Lehtovaara. Niilo Mäki puolestaan nimitettiin Pohjoismaiden ensimmäisenä Jyväskylän kasvatustieteellisen korkeakoulun erityispedagogiikan professoriksi vuonna 1948. Psykologia on alkuvuosista lähtien ollut yksi keskeisistä aloista JKK:ssa ja sittemmin yliopistossa. JKK:n kolmas professori oli vuonna 1936 suomen kielen professorina aloittanut Aarni Penttilä. Hän eläköityi tehtävästään vuonna 1967. Vuosina 1948–1962 Penttilä toimi rehtorina.
Akateemisten tutkintojen suorittaminen tuli korkeakoulussa mahdolliseksi 1940-luvulla. Ensimmäinen JKK:sta valmistunut kasvatustieteen kandidaatti (vastaa nykyistä maisterin arvoa) oli Rauno Olavi Viitamäki vuonna 1946. Toinen valmistunut kandidaatti ja ensimmäinen naiskandidaatti oli Kerttu Tamminen vuonna 1948. Tamminen oli yksi JKK:n ensimmäisen vuosikurssin oppilaita, joka valmistui ensin kansakoulunopettajaksi, ja työskenneltyään kansakoulunopettajana Tamminen palasi JKK:uun opiskelemaan psykologiaa ja valmistui kasvatustieteen kandidaatiksi. Ensimmäinen väitöstilaisuus järjestettiin vuonna 1949, kun Aimo Lahti väitteli 12. toukokuuta aiheella "Virheet opetusopillisena ongelmana" ja valmistui kasvatustieteen tohtoriksi.
Vuonna 1958 perustettiin korkeakouluun sen ensimmäinen tiedekunta (filosofinen tiedekunta) sekä viisi uutta professuuria (kirjallisuus, historia, ruotsi, englanti, saksa). Tiedekunnan ensimmäinen dekaani oli vuodesta 1960 eteenpäin historian professori Mauno Jokipii. Tiedekunnan perustaminen johti korkeakoulun nopeaan kehitykseen yliopistoksi. Vuonna 1960 JKK:ssa väitteli sen ensimmäinen naistohtori, Päivi Oinonen. Vuoden 1961 alussa hyväksytyn väitöskirjan aihe oli "Huono käsiala psykologisena ongelmana. Kansakoululapsilla suoritettu tutkimus."
Liikunnanopettajien koulutus alkoi JKK:ssa vuonna 1963, liikuntakasvatuksen opintosuunnassa. Aiemmin liikunnaopettajia oli koulutettu Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella, mutta Helsingissä ei ollut mahdollista suorittaa varsinaista yliopistotutkintoa. Helsingin yliopiston voimistelulaitos lakkautettiin JKK:n vastaavan koulutuksen perustamisen myötä.
Vuonna 1964 rakennettiin Seminaarinmäelle ylioppilastalo Ilokivi. Nimi viittaa Seminaarinrinteessä sijaitsevaan jääkauden aikaiseen siirtolohkareeseen, jonka luokse seminaarilaisten oli tapana kokoontua laulamaan keväisin.
Matemaattis-luonnontieteellisen osaston yhteyteen perustettiin vuonna 1965 fysiikan laitos. Laitokselle hankittiin sen ensimmäinen hiukkaskiihdytin (20 MeV kompakti syklotroni), joka saatiin viivästysten jälkeen otettua käyttöön vuonna 1975. Hiukkaskiihdyttimen hankinta aloitti Jyväskylän fysiikan laitoksen kehityksen yhdeksi Suomen huippuyksiköistä alallaan. Vuonna 1965 perustettiin myös matematiikan ja kemian laitokset.
Jyväskylän yliopisto 1966– Jyväskylän yliopisto aloitti toimintansa heinäkuussa 1966. Korkeakoulun nimen siunasi presidentti Urho Kekkosen 30. kesäkuuta 1966 hyväksymä laki. Yliopisto koostui neljästä tiedekunnasta, ja sen ensimmäinen rehtori oli Martti Takala. Professuureja ja apulaisprofessuureja oli 29, ja opiskelijoita noin 3 000.
Taloustieteiden ja tietotekniikan opetus alkoi taloustieteiden laitoksessa vuonna 1967. Ensimmäinen taloustieteiden professori oli Pertti Kettunen.
Vuonna 1968 perustettiin Jyväskylän yliopistoon laskentakeskus. 1970-luvun alussa keskuksessa oli eri laitosten käytössä esimerkiksi Honeywell H1640 -tietokone, jota kutsuttiin myös nimellä "Hullu-Jussi". Bio- ja ympäristötieteiden laitos perustettiin vuonna 1970.
Kampus Jyväskylän yliopiston kampus koostuu kolmesta aluesta: Seminaarinmäki, Mattilanniemi ja Ylistönrinne.
Historiallinen Seminaarinmäki Seminaarinmäkeä pidetään kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti arvokkaana alueena, ja se on alueena suojeltu. Erityisen kuuluisa alue on Alvar Aallon suunnittelemista rakennuksista.
Seminaarinmäen vanhimpia rakennuksia ovat Constantin Kiseleffin suunnittelemat punatiiliset niin sanotut Opin kasarmit, jotka rakennettiin 1880-luvulla opettajaseminaarin käyttöön. Opin kasarmit ovat Historica, Educa, Oppio, Fennicum ja tuohon aikaan päärakennuksena toiminut Seminarium. Seminaarinmäelle rakennettiin myös puurakennuksia, joista tähän päivään ovat säilyneet Puutarhurin talo ja Ryhtilä.
1940- ja 1950-lukujen vaihteessa järjestettiin kutsukilpailu korkeakoulun laajentamisesta. Kilpailun voitti Alvar Aalto Urbs-suunnitelmallaan. Seminaarinmäellä onkin lukuisia Alvar Aallon suunnittelemia, 1950–1970-luvuilla valmistuneita rakennuksia: Vuosina 1951–1956 rakennettiin päärakennus, harjoituskoulu, henkilökunnan asuntola, urheiluhallit sekä Lyhty-Lozzi-internaatti. Vuonna 1970 valmistui myös Aallon suunnittelema liikuntatieteiden rakennus.
Laajeneminen Mattilanniemeen ja Ylistönrinteelle Yliopiston laajenemiseksi järjestettiin arkkitehtikilpailu myös vuonna 1969. Sen voitti arkkitehti Arto Sipisen kilpailutyö. Voittaneeseen suunnitelmaan sisältyivät Seminaarinmäen hallinto- ja kirjastorakennukset sekä Athenaeum ja Musica, ja uudet Mattilanniemen ja Ylistönrinteen kampusalueet. Mattilanniemen rakennukset valmistuivat 1980-luvulla, ja Ylistönrinteen 1990- ja 2000-luvuilla. Seminaarinmäen lisärakentaminen Sipisen suunnitelman mukaisesti sai aikaan niin sanotun puistosodan, kun yliopistolaiset vastustivat puiden kaatamista ja maiseman muuttamista uudisrakennusten tieltä. Rakentaminen eteni vastustuksesta huolimatta. Ensimmäisenä Sipisen suunnitelmasta valmistunneet hallintorakennus ja kirjasto vihittiin käyttöön vuonna 1974. Valmistuessaan Jyväskylän yliopiston kirjasto oli lukusalipaikoiltaan pohjoismaiden suurin tieteellinen kirjasto. Mattilanniemen aluetta ei pystytty toteuttamaan täysin Sipisen alkuperäisen suunnitelman mukaan säästöpaineiden vuoksi. Sipinen olisi esimerkiksi halunnut rakennuksista valkoisia, mutta materiaaliksi valittiin lopulta punainen graniitti. Vuonna 1991 valmistui Jyväsjärven poikki Ylistön silta, joka yhdistää Mattilanniemen ja Ylistönrinteen kampusalueet.
Uudisrakentaminen ja peruskorjaukset Uusin kampusalueelle valmistunut rakennus on Ruusupuisto. Vuonna 2015 käyttöönotettu rakennus sijaitsee Alvar Aallon suunnittelemien Alvar Aalto -museon ja Keski-Suomen museon yhteydessä. Yliopiston alueella toimii kasvitieteellinen puutarha. Lähes 36 hehtaarin puistoalue sijaitsee kaikilla kolmella kampusalueella.
Aallon suunnittelema päärakennus valmistui peruskorjauksesta vuonna 2017. Arkkitehti Arto Sipisen suunnittelema kirjastorakennus puolestaan peruskorjattiin vuonna 2021. Tämän peruskorjauksen suunnitteli arkkitehdin poika, Ari Sipinen. Peruskorjattu kirjasto sai nimen Lähde. Kirjaston peruskorjaukselle myönnettiin vuoden 2022 Arkkitehtuurin Finlandia -palkinto.