Luna (lat.; , ) oli antiikin aikainen kaupunki Etruriassa Italiassa. Se sijaitsi nykyisen Castelnuovo Magran kunnan alueella lähellä nykyisiä Luni Maren ja Doganan kyliä.

Luna sijaitsi etruskien ja liguurien alueen rajalla, ja kuului alun perin eri aikoina kummallekin kansalle. Kaupungista tuli roomalainen siirtokunta vuonna 177 eaa. Luna tunnettiin erityisesti erinomaisesta luonnonsatamalahdestaan sekä marmoristaan, nykyisestä Carraran marmorista.

Maantiede

Lunan kaupunki sijaitsi Etruriassa Macra (nyk. Magra) -joen vasemmalla rannalla, lyhyen matkan päässä sen suusta ja siten aivan Ligurian rajalla. Strabon tosin sijoittaa Lunan Macran oikealle rannalle, mutta tämä vaikuttaa olevan puhdas virhe. Kaupungin arkeologinen alue sijaitsee noin kaksi kilometriä sisämaahan Tyrrhenanmeren rannasta. Antiikin aikana rantaviiva sijaitsi suunnilleen kaupungin kohdalla.

Kaupunki sijaitsi rannikkoa pitkin kulkeneen, Roomasta tulleen Via Aurelian tai sen jatkeen Via Aemilia Scaurin varrella. Etrurian sisämaasta kaupunkiin tuli Via Cassia. Antiikin aikana Luna oli kuuluisa erityisesti satamastaan, tai oikeammin luonnonsatamalahdesta, joka tunnettiin nimellä Portus Lunae (tai Lunae portus, kreik. ). Strabon kuvaa sitä yhdeksi maailman suurimmista ja hienoimmista satamista, jossa oli useita pienempiä satamia ja jota ympäröivät korkeat vuoret, syvän veden ulottuessa aivan rantaan asti.Strabon: Geografika 5.222; Silius Italicus: Punica 8.482. Hän lisää, että se soveltui hyvin kansalle, joka oli hallinnut merta niin kauan – huomautus, jonka täytyy viitata etruskeihin eli tyrrheeneihin yleisesti, sillä ei ole mitään mainintaa siitä, että erityisesti juuri lunalaisilla olisi ollut jossakin vaiheessa meriherruus.

pienoiskuva|vasen|Luna merkittynä Tabula Peutingerianaan. Usein on katsottu, että Lunan satama olisi sama kuin nykyinen La Spezian lahti. Se on noin kymmenen kilometriä syvä ja kolme kilometriä leveä, ja se sisältää itsessään – kuten Strabon kuvaa – useita pienempiä satamalahtia. Ptolemaios mainitsee nimiltä kaksi: Portus Veneris (”Venuksen satama”, ), joka on edelleen nimeltään Porto Venere ja sijaitsee lähellä lahden läntistä kärkeä; sekä Portus Ericis (), nykyisin Lerici, lahden itärannalla. Ensin mainittu nimi esiintyy myös Itinerarium Maritimumissa.Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.1.3; Itinerarium Maritimum. s. 502.

pienoiskuva|vasen|Lunan arkeologista aluetta. On kuitenkin mielenkiintoista, että lahti olisi saanut nimensä Lunan kaupungin mukaan, vaikka kaupunki sijaitsi Macran vasemmalla rannalla ainakin kuuden kilometrin päässä lahdelta, ja sen erotti lahdesta paitsi Macra-joki myös huomattava kukkulajono, niin että lahti ei edes näkynyt Lunaan. Kukkulajono muodostaa ääripäässään niemen, jota Klaudios Ptolemaios kutsui Lunanniemeksi (, lat. Lunae promontorium), nykyinen Punta Bianca.Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.1.4. Jotkut tutkijat ovatkin katsoneet, että Lunan satama olisi sijainnut tosiasiassa Macra-joen suussa, ja Strabonin kuvaus on tulkittu sopivaksi myös tähän tulkintaan.

Keisarikaudella Luna tunnettiin ennen kaikkea sen valkoisen marmorin louhoksista; nykyisin seudun marmori tunnetaan Carraran marmorina. Sitä pidettiin laadultaan yhdenveroisena, ellei jopa parempana, kuin hienoimmat kreikkalaiset marmorilajit, ja jopa paremmanlaatuisena kuin paroslainen marmori. Strabonin mukaan Lunan marmorista tunnettiin sekä valkoinen ja sinertävä muoto.Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.5 s. 4, 6. s. 7; Strabon: Geografika 5.222; Silius Italicus: Punica 8.480; Rutilius: De reditu suo eli Itinerarium 2.63–68; Statius: Silvae 4.2.29, 4.23.

Historia Varhaishistoria

Antiikin aikaiset lähteet ovat hyvin erimielisiä siitä, oliko Luna alkuperältään etruskilainen vai ligurialainen kaupunki; ja on todennäköistä, että tämä johtui paitsi sen sijainnista näiden kahden kansan alueiden rajalla myös siitä, että sekä etruskit että liguurit hallitsivat ja asuttivat sitä vuorotellen. Plinius vanhempi nimittää Lunaa ”Etrurian ensimmäiseksi kaupungiksi”, ja Strabon laskee Etrurian rannikon alkaneeksi siitä. Myös Klaudios Ptolemaios mainitsee sen ensimmäisenä Etrurian kaupungeista, kun taas Pomponius Mela päinvastoin katsoo sen kuuluneen liguureille.Pomponius Mela: De situ orbis 2.4.9: ”Luna Ligurum”; Strabon: Geografika 5.222; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.5 s. 8; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.1.4.

Siitä lähtien, kun Macra vakiinnutettiin Ligurian ja Etrurian rajaksi, ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö Luna olisi maantieteellisesti kuulunut Etruriaan; mutta yhtä selvää on, että kun roomalaiset ensimmäisen kerran joutuivat vastakkain liguurien kanssa, nämä pitivät hallussaan Lunaa, sitä ympäröinyttä aluetta ja koko maata Macrasta aina Arnuksen (nyk. Arno) suulle asti.Polybios: Historiai 2.16; Livius: Rooman synty 34.56; 39.32 jne. Livius kertoo kuitenkin, että Lunaan perustettu roomalainen siirtokunta ja sen ympäristö, jonka roomalaiset olivat vallanneet liguureilta, oli sitä ennen kuulunut etruskeille.Livius: Rooman synty 41.13. Tämä selittyy sillä, että sekä Luna että Luca, ja koko hedelmällinen ja tasainen alue niiden tuntumassa Apenniinien juurella, kuuluivat etruskeille näiden mahtavuuden aikoina, mutta olivat joutuneet liguurien käsiin ennen kuin nämä kohtasivat Rooman. Ei kuitenkaan ole säilynyt mitään kertomuksia Lunasta etruskilaisena kaupunkina, eikä mahdollisesta etruskilaisesta kaupungista ole löytynyt jäänteitä.

Roomalaisaika pienoiskuva|Lunan forumin kaivauksia.

Lunan laajan sataman huomattavat edut näyttävät jo varhain herättäneen roomalaisten huomion; ja jo kauan ennen kuin he olivat alistaneet Ligurian vuoristoheimot lopullisesti valtansa alle, he käyttivät Lunan satamaa laivastojensa tukikohtana tai kokoontumispaikkana matkalla Hispaniaan tai Sardiniaan.Livius: Rooman synty 34.8, 39.21, 39.32. Ennius vieraili siellä luultavasti juuri jollakin tällaisella retkellä ja todennäköisesti Cato vanhemman seurassa, ja paikka teki häneen suuren vaikutuksen, minkä johdosta hän ylisti sitä Annaaleidensa alussa. Myöhemmällä ajalla satamaa käytettiin ilmeisesti myös paikan leudon ja miellyttävän ilmaston vuoksi.Ennius, teoksessa Persius: Satiirit 6.9.

pienoiskuva|Lunan Luna-jumalattaren temppelin rauniot. Lunan kaupunki itsessään, erillään sen paljon kuuluisammasta satamasta, mainitaan historiassa ensimmäisen kerran, kun roomalaiset valloittivat sen Domitius Calvinuksen johdolla;Frontinus: Strategemata 3.2.1. mutta tämän tapahtuman ajankohtaa, jota Livius ei mainitse, ei voida määrittää varmasti. Näin ollen ensimmäinen fakta sen historiassa, josta meillä on varmasti tietoa, on roomalaisen siirtokunnan perustaminen sinne vuonna 177 eaa.,Livius: Rooman synty 41.13. mikäli tuossa kohdassa hyväksytään lukutapa ”Lunam” lukutavan ”Lucam” sijaan, kuten Liviuksen toimittajat ovat tehneet. Sinne asettui uudisasukasta. Luna kuului Galerian tribukseen. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Lunensis.

pienoiskuva|Lunan amfiteatterin rauniot. Lunan alue mainitaan toistuvasti yhdessä Pisaen alueen kanssa, sillä lähiseudun liguurit hävittivät niitä molempia.Livius: Rooman synty 34.56, 41.19, 43.9. Näyttää siltä, että nämä kaksi aluetta rajautuivat toisiinsa, niin että pisaelaiset valittivat vuonna 169 eaa. roomalaisten siirtokuntalaisten tunkeutumisesta heidän alueelleen.Livius: Rooman synty 45.13. Saamastaan siirtokunnasta huolimatta Luna ei näytä nousseen suurempaan merkitykseen: Lucanus kuvaa sen olleen täydellisessä rappiotilassa sisällissodan aikana;Lucanus: Pharsalia eli Bellum civile 1.586: ”desertae moenia Lunae”. ja vaikka se sai uuden siirtokunnan toisen triumviraatin aikana Augustuksen toimesta, se oli vielä Straboninkin aikana vain pieni ja vähäpätöinen kaupunki.Liber coloniarum s. 223; Strabon: Geografika 5.222.

Rooman keisariajalla Lunaa ei mainita antiikin historiassa, mutta sen jatkuvasta olemassaolosta 400-luvulle jaa. saakka todistavat maininnat Plinius vanhemmalla, Klaudios Ptolemaioksella, itinerariumeissa ja Rutiliuksella, samoin kuin paikan päältä löydetyt piirtokirjoitukset.Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.5 s. 8; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.1.4; Itinerarium Antonini Augusti s. 293; Itinerarium Maritimum s. 501; Rutilius: De reditu suo eli Itinerarium 2.63–68.

Suuri osa kaupungin vauraudesta oli peräisin läheisistä marmorilouhoksista. Lunan marmori mainitaan ensimmäisen kerran Roomassa rakennuskäytössä Julius Caesarin aikana, ja Augustuksen ajoista alkaen sitä käytettiin hyvin laajasti, kuten yhä voidaan nähdä Pantheonissa, Cestiuksen pyramidissa ja muissa rakennuksissa. Se otettiin käyttöön myös veistosten materiaaliksi. Marmoria lastattiin Lunassa laivoihin ja sitä vietiin laajalti koko Rooman valtakuntaan. Louhokset kuuluivat alun perin Lunan siirtokunnalle, mutta vuoteen 27 jaa. mennessä ne olivat siirtyneet keisarilliseksi omaisuudeksi.

Strabon mainitsee, että Macra-joki kuljetti kaupunkiin myös suuria puita, jotka soveltuivat erinomaisesti rakennuspalkeiksi. Luna oli kuuluisa viinistään, jota pidettiin arvostetuimpana Etruriassa,Plinius vanhempi: Naturalis historia 14 s. 8.67. kuten myös suurista juustoistaan, jotka saattoivat olla satojen kilojen painoisia.Plinius vanhempi: Naturalis historia 11.42 s. 97; Martialis: Epigrammit 13.30.

Myöhempi historia ja kaivaukset

Kaupunki säilyi olemassa Länsi-Rooman valtakunnan tuhon jälkeenkin, sillä se sijaitsi suurten hyökkäysreittien ulkopuolella. Bysantin vallan aikana Luna oli Ligurian eli Italia maritiman keskus ja tärkeämpi kuin Genova, ja siellä sijaitsi sekä magister militumin hallinto että piispanistuin. Langobardien alaisuudessa Luna löi omaa, vaikkakin huonolaatuista, rahaa.

Normannit valtasivat ja ryöstivät Lunan vuonna 857, mutta sitä ei todennäköisesti tuhottu kokonaan. Kaupunkiin hyökkäsivät myös saraseenit. Kaupungin taantumiseen vaikuttivat myös sataman vähittäinen liettyminen umpeen sekä malarian leviäminen. Dante, kirjoittaessaan vuoden 1300 jälkeen, mainitsee Lunin esimerkkinä kaupungista, joka oli vähitellen vajonnut täydelliseen rappioon.Dante: Jumalainen näytelmä, Paratiisi 16.73.

Kun Cyriacus Anconalainen (Ciriaco de' Pizzicolli) vieraili paikalla 1400-luvulla, kaupungin rauniot olivat vielä laajat ja hyvin säilyneet. Paikan arkeologiset kaivaukset aloitettiin jo vuonna 1837. Laajempia tutkimuksia on tehty 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien.

Rakennukset ja löydökset pienoiskuva|pysty=0.9|Lunan forumin pohjakaava.

Kaupungissa oli neliömäiseen muotoon rakennettu ruutuasemakaava, joka oli epäsäännöllinen vain meren puolella. Kaupunki oli ympäröity muureilla, joissa on useanlaista rakennetta. Asemakaavan itä-länsisuuntaisena (tai oikeammin kaakkois-luoteissuuntaisena) pääkatuna eli decumanus maximuksena toimi kaupungin läpi kulkenut Via Aurelia – Via Aemilia Scauri. Toinen pääkatu eli koillis-lounaissuuntainen cardo maximus kulki satamaan. Katujen risteyksessä sijaitsi forum, joka oli päällystetty suurilla marmorilaatoilla.

Kaupungista on löydetty myös niin kutsutut Dianan temppelin sekä Capitolium-temppelin (Juppiter, Juno ja Minerva) jäänteet ja basilika sekä roomalainen teatteri, joka sijaitsi kaupungin koillisnurkassa. Muurien ulkopuolella oli suuri amfiteatteri. Esine- ja taidelöytöihin lukeutuu muun muassa patsaita, arkkitehtonisia koristeoria, keramiikkaa, rahoja, piirtokirjoituksia ja lattiamosaiikkeja. Löytöjä on useissa eri museoissa lähiseudulla sekä hajallaan eri puolilla Italiaa ja muissa maissa.

Koko kaupungin rakennusten, jopa sen muurien, sanotaan olleen rakennettu kokonaan paikallisesta marmorista, mistä Rutilius kutsuu niitä ilmaisulla ”valkoisena kiiltävät muurit” (”candentia moenia”). Cyriacus Anconalainen todistaa saman asian.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Arkeologiset kohteet Italiassa Luokka:La Spezian maakunta Luokka:Regio VII Etrurian kaupungit