Epeiroksennahkiainen (Eudontomyzon graecus) on äärimmäisen uhanalainen nahkiaislaji. Sitä on tavattu varmuudella vain Louros-joen vesistössä Kreikan luoteisosassa.
Epeiroksennahkiainen voi kasvaa jopa 19 cm pitkäksi. Sen voi erottaa muista saaman suvun lajeista hammasrakenteensa avulla, pidemmästä häntäosasta selkäevän loppupäästä mitattuna sekä pyöristyneestä pyrstöevän reunasta.
Tämä pienellä alueella pysyvä laji elää lähdevesipurojen ja pienten jokien virtaavissa osissa, joissa vesi on kirkasta ja matalaa ja pohja on pehmeää hiekkaa, lietettä tai mutaa, jonka välissä on joskus vesikasvillisuuden laikkuja.
Lisääntymisen uskotaan tapahtuvan lopputalvella. Mätimunista kuoriutuvat toukat kaivautuvat pohjaan, jossa ne pysyvät neljästä kuuteen vuotta. Metamorfoosi tapahtuu todennäköisesti loppusyksystä alkutalveen. Aikuiset ovat lyhytikäisiä, koska sukukypsät yksilöt eivät syö mitään ja kuolevat kutuajan jälkeen.
Lajin uhanalaisuuteen ovat vaikuuttaneet maatalouden kasteluveden otto, maatalouden ja kotitalouksien jätevedet, sekä luonnollisten purojen ja jokien uomien muuttaminen. Erityisesti tulvasuojeluun on kuulunut jokiuoman ruoppaus, lohkareiden sijoittaminen joenpohjan reunoille, luonnollisten saarten poistaminen ja tulvatasankojen kasvillisuuden leikkaaminen. Populaatiota on saattanut myös pirstaloitua rakennettujen esteiden vuoksi. Kaikki nämä toimet häiritsevät luonnollisia liettymisprosesseja ja ovat todennäköisesti vähentäneet munien laskeutumiseen ja toukkien kehitykseen sopivan elinympäristön laajuutta ja laatua.
Lähteet
Aiheesta muualla UniProt: Taxonomy - Eudontomyzon graecus
Luokka:Ympyräsuiset Luokka:Uhanalaiset kalat