Raamatun virheettömyys on pääasiassa evankelisten protestanttien ylläpitämä oppi, jonka mukaan Raamattu alkuperäisissä käsikirjoituksissaan ei sisällä virheitä tai ristiriitoja millään sen käsittelemällä alueella. Näkemyksen mukaan Raamattu on täysin totuudenmukainen ja vapaa valheista. Näin todetaan Chicagon julistuksessa Raamatun virheettömyydestä, joka yli 200 teologin ja tutkijan vuonna 1978 allekirjoittama julistus.
Käsite heijastaa varhaisen kirkkoisien (kuten Augustinuksen) vahvistuksia, joiden mukaan Raamatun ilmeiset ristiriitaisuudet johtuvat tulkintavirheistä eikä tekstin virheistä. Raamattua on puolustettu jatkuvasti sen luotettavuutta kohtaan esitettyjä haasteita vastaan. Kannattajat, kuten B. B. Warfield ja nykyajan apologeetat, perustelevat oppia Raamatun sisäisillä viittauksilla jumalalliseen inspiraatioon, tuhansien muinaisten kopioiden todistamaan käsikirjoitusten uskollisuuteen sekä arkeologisiin ja historiallisiin vahvistuksiin jotka ovat yhdenmukaisia ulkoisten lähteiden kanssa.
Virhettömyyttä koskevat kiistat johtuvat usein väitetyistä ristiriitaisuuksista tai ristiriidoista modernin tieteellisen konsensuksen kanssa, kuten luomiskertomuksista tai ihmeistä, joiden liberaaliteologiset kriitikot väittävät heikentävän tekstin uskottavuutta. Puolustajat väittävät, että nämä ongelmat ratkeavat kirjaimellis-historiallis-kieliopillisen tulkinnan ja fenomenologisen kielen tunnustamisen avulla. Oppi on merkittävä, koska se on evankelisen hermeneutiikan kulmakivi, joka varmistaa Raamatun ylivoimaisen auktoriteetin ihmisjärkeen tai perinteisiin nähden uskon ja käytännön kysymyksissä.
Lähteet
Luokka:Protestanttinen teologia Luokka:Kristilliset käsitteet