Armenianjirdi (Meriones dahli) on uhanalainen jyrsijä.
Ulkonäkö ja koko Armenianjirdi painaa tyypillisesti 50–60 grammaa. Vartalon ja pään yhteispituus on noin 12 cm, ja häntä on saman pituinen. Armenianjirdin selässä turkki on harmaasävyinen, jaloissa karva on kellertävänpunertavaa. Häntä on kauttaaltaan karvainen, ja sen päässä on yleensä musta tupsu. Eläin käyttää karvaisia käpäliään irtonaisella hiekalla liikkumisen lisäksi myös kaivamiseen.
Levinneisyys ja elinympäristö Armenianjirdeja on tavattu vain hiekkaerämaasta Armenian ja Turkin rajaseudulla 600–1 000 metrin korkeudessa merenpinnasta. Niitä voi mahdollisesti esiintyä myös Azerbaidžanissa, koska niitä on löydetty läheltä rajaa. 1960-luvulla lajin koko levinneisyysalue oli alle 300 hehtaaria. Vuosina 1970–1980 sen elinalue pieneni entisestään, kun maataloudelle otettiin lisää alueita käyttöön.
Armenianjirdi viihtyy kumpuilevilla, tiiviin hiekan peittämillä alueilla 600–1 000 metrin korkeudessa.
Elintavat Armenianjirdi syö erilaisten kasvien vihreitä osia ja siemeniä, ja se kerää talvivarastoihinsa pääasiassa siemeniä. Koloja on kahdenlaisia: pysyviä pesiä ja tilapäissuojia. Suojakolot ovat yksinkertaisia ja matalia käytävänptkiä. Pysyvät pesäkolot ovat monimutkaisempia, niissä on 4–5 uloskäyntiä, käytävän pituus voi olla jopa 7 m. Pesä on 0,5–2 m maanpinnan alapuolella. Talvehtimiskoloissa jopa viisi yksilöä voi talvehtia yhdessä. Lisääntyminen alkaa maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa. Tiineys kestää 20–22 päivää. Lisääntymishuippuja on kaksi, huhtikuussa ja heinäkuussa, mutta aikuiset naaraat voivat saada kolmekin poikuetta vuodessa. Poikueessa on yleensä 4–6 poikasta.
Uhanalaisuus Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut armenianjirdin ääärimmäisen uhanalaiseksi. Se elää vain Araratin tasangolla hiekkaisilla elinympäristöillä, joissa on harvaa pensaskasvillisuutta. Se on altis kasvillisuuden hakkaamiselle polttopuuksi ja sitä uhkaa vakavasti maankäytön muutokset, joiden takia levinneisyysalue on pienentynyt ja pirstaloitunut. Armeniassa myös hallitsematon hiekanotto voi uhata sen elinympäristöjä. Goravanin hietikolla ihmiset muuttivat pensaikkoa laitumiksi, ja hakkasivat lähes kaikki puumaiset Calligonum-pensaat polttopuuksi 1990-luvun alussa. Calligonuin siemenet muodostavat 70–80 % armenianjirdin keräämistä talvivarastoista, ja populaation selviytyminen talvella on tuskin mahdollista ilman näitä pensaita.
Lähteet
Luokka:Hyppymyyrät