Bona di Savoia (10. elokuuta 1449 Aviglianan linna, Torino, Piemonte, Savoijin herttuakunta – 17. marraskuuta 1503 Fossano, Cuneo, Piemonte) oli italialainen aatelinen, Savoijin prinsessa ja Milanon herttuatar sekä sijaishallitsija puolisonsa kuoleman jälkeen.
Suku Hänen vanhempansa olivat Savoijin herttua Ludvig I (1413–1465) ja Kyproksen prinsessa Anne de Lusignan-Châtillon (1419–1462). Hänellä oli kuusitoista tai kahdeksantoista sisarusta, joista hän oli neljänneksi nuorin. Toiseksi vanhin sisar Charlotte (1441–1483) avioitui Ranskan Ludvig XI:n kanssa vuonna 1451. Äitinsä kuoleman jälkeen vuonna 1462 Bona varttui lankonsa Ludvig XI:n hovissa Amboisen linnassa.
Avioliittosopimus Savoijin prinsessa Bona di Savoian ja Milanon herttua Galeazzo Maria Sforzan välillä allekirjoitettiin 8. huhtikuuta 1468. Ludvig XI lupasi antaa 100 000 kultascudon myötäjäiset ja Galeazzo Maria Sforza lupasi Bonalle 15 000 dukaatin vuositulot, 50 000 dukaatin arvosta koruja sekä Abbiategrasson linnan leskenasunnoksi, jos tämä kuolisi ennen aviomiestään. Avioliitto solmittiin välittäjän avulla Amboisen linnassa 12. toukokuuta 1468. Bona di Savoia lähti Italiaan viisi päivää myöhemmin ja saapui Genovaan 26. kesäkuuta. Galeazzolle tänä aikana lähetetyt raportit kuvailevat Bonaa pitkäksi, sopusuhtaiseksi, kaunisihoiseksi, hoikkavyötäröiseksi, kaunispiirteiseksi ja lempeäksi naiseksi. Galeazzo itse, joka tapasi hänet Novissa ja saattoi Bonan Vigevanoon, julisti, että he olivat "niin onnellisia ja lohdutettuja, ettemme voi edes kyllin pukea sitä sanoiksi tai kirjoitukseksi". Avioliitto vahvistettiin juhlallisella vihkiseremonialla Milanon Piazza del Duomolla 7. heinäkuuta 1468. pienoiskuva|Bona di Savoian sijaihallitsijakaudella vuosina 1476–1481 lyöty kaksinkertainen kultadukaatti (doppio ducato)
Herttuatar ja sijaishallitsija Kesäkuussa 1468 Bona avioitui Milanon herttua Galeazzo Maria Sforzan kanssa. Herttuaparin suosikkiasunto oli Pavian linna, siellä Bona vietti suurimman osan avioliittonsa kahdeksasta vuodesta lastensa kanssa. Herttua Galeazzo osoitti edelleen arvostusta ja kiitollisuuttaan antamalla puolisolleen Novaran kaupungin vuonna 1470 ja Pavian metsästyspuiston tulot vuonna 1474. Bona seurasi aviomiestään tämän vierailulle Lorenzo de' Medicin luokse Firenzen tasavaltaan maaliskuussa 1471, joka tuli kuuluisaksi firenzeläisiä närkästyttäneen Milanon hovin seurueen ylenpalttisesta loistosta, ja toisella vierailulla Mantovaan Gonzagojen hoviin saman vuoden heinäkuussa. Bona ei osallistunut aktiivisesti valtion asioihin, mutta hänen savoijilaisen sukunsa yhteydet olivat hyödyllisiä Sforzille ja sisäpolitiikan osalta herttuan vuonna 1474 myöntämä velkojen anteeksianto johtui myös Bonan vaikutuksesta.
Ankarasta hallinnostaan tunnettu Galeazzo Maria Sforza salamurhattiin 32-vuotiaana puukottamalla 26. joulukuuta 1476 Milanon Pyhän Stefanuksen kirkon portailla. Aviomiehensä kuoleman jälkeen Bona di Savoia esti tämän veljen Ludovico Sforzan aikeet ottaa hallitsijan tehtävät hoitaakseen herttuakuntaa Bonan alaikäisen pojan Gian Galeazzo Sforzan puolesta. Gian Galeazzo Sforzan sihteerin, kansleri Cicco Simonettan avustuksella Bona di Savoia tukahdutti Ludovico Sforzan nostattamat kapinat ja karkotti tämän herttuakunnasta.
Maanpako Genovan tasavalta nousi kapinaan Sforzan suvun hallintoa vastaan kesäkuussa 1478, ja Bona di Savoia uskoi rakastajansa, ferraralaisen Antonio Tassinin neuvoa sallia Ludovico Sforzan paluu Milanoon. Palattuaan Ludovico teloitutti Bonan kanssahallitsija, kansleri Cicco Simonettan lokakuussa 1480, otti vallan käsiinsä ja karkotti Bona di Savoian Milanosta marraskuussa 1480 ja pakotti tämän jättämään alaikäisen poikansa Gìan Galeazzo Sforzan Ludovicon huostaan.
Bona suljettiin leskenperintönsä Abbiategrasson linnaan ja sen jälkeen muualle, ja häntä kiellettiin palaamasta Milanoon ja tapaamasta poikaansa. Hän vetosi turhaan Ranskan kuninkaaseen, jonka hovista Amboisen linnasta hän ensin etsi turvaa. Ludovico il Moro syytti häntä myöhemmin osallisuudesta – vaikkakin tämä on epävarmaa – useisiin juonitteluihin itseään vastaan. Bona sai nähdä kuolevan 25-vuotiaan poikansa uudelleen vasta lokakuussa 1494. Hän pyysi ja sai turvapaikan kotimaastaan veljenpojaltaan Savoijin herttua Filiberto II:lta, joka myönsi hänelle läänityksen Fossanosta.
Bona di Savoia kuoli noin 53-vuotiaana Fossanossa marraskuussa 1503.
Avioliitto ja jälkeläiset Bona di Savoia ja Galeazzo Maria Sforza vihittiin 6. heinäkuuta 1468. Heille syntyi neljä lasta:
Gian Galeazzo Sforza (20. kesäkuuta 1469 – 21. lokakuuta 1494), Milanon herttua kunnes vallan anasti setä Ludovico Sforza, avioitui serkkunsa Isabella d'Aragonan kanssa ja heille syntyi neljä lasta, joista aikuiseksi eli Bona Sforza, Puolan kuningatar. Ermes Maria Sforza (10. toukokuuta 1470 – 1503), Tortonan markiisi; kuoli Innsbruckissa maanpaossa lankonsa Maksimilian I:n hovissa; naimaton, ei jälkeläisiä Bianca Maria Sforza (5. huhtikuuta 1472 – 31. joulukuuta 1510), avioitui keisari Maksimilian I:n kanssa, ei jälkeläisiä Anna Maria Sforza (21. heinäkuuta 1476 – 30. marraskuuta 1497), avioitui Ferraran herttua Alfonso I d'Esten kanssa; kuoli synnytykseen 21-vuotiaana ja lapsi kuoli myös syntyessään
Lähteet
Luokka:Milanon herttuattaret Luokka:Vuonna 1449 syntyneet Luokka:Vuonna 1503 kuolleet Luokka:Italialaiset aateliset