Anafora tarkoittaa kirjallisuustieteessä yksittäisen sanan tai kokonaisen lausekäänteen painokasta toistamista lauseiden tai säkeiden alussa.
Eino Leino käyttää anaforaa esimerkiksi runossa Hymyilevä Apollo:Se talo, min portilla kilpi on:/ "Tässä talossa tehdään työtä" / Se talo on pyhä ja pelvoton/ ja pelkää ei se yötä.
Nolla-anafora Nolla-anafora on kyseessä, kun edellä esiintyneeseen tarkoitteeseen viitataan käyttämättä anaforista vastinetta. Lauseessa Kissa juoksi jäniksen kiinni, vaikka _ olikin sitä kömpelömpi on tyhjä paikka, josta puuttuu edellisen lauseen subjekti (kissa). Kyseessä nolla-anafora.
Katso myös
Anafora
Lähteet
Luokka:Kirjallisuuden käsitteet Luokka:Retoriikka