Pohjoinen armeijaryhmä

Pohjoinen armeijaryhmä () oli toisessa maailmansodassa Saksan maavoimien yhtymä, joka koordinoi siihen liitettyjen armeijoiden toimintaa.

Historia Armeijaryhmä muodostettiin 1. huhtikuuta 1941 nimeämällä uudelleen Armeijaryhmä C ja sen vastuualueeksi määrättiin operaatio Barbarossan pohjoinen rintamanosa. Armeijaryhmän komentajaksi määrättiin sotamarsalkka Wilhelm Ritter von Leeb. Esikunta siirtyi 22. huhtikuuta Dresdenistä vain alle 100 kilometrin päähän Adolf Hitlerin sudenpesästä Waldfriedeniin ottaen samalla alueella jo olevat joukot komentoonsa. Muodostettaessa armeijaryhmään liitettiin kaksi armeijakuntainen (II ja X AK) Itä-Preussin alasektori (esikunta Bartensteinissa), kaksi armeijakuntainen (I ja XXVI AK) 18. armeija (esikunta Königsbergissä), panssariryhmä 4, Elbingissä ollut XXXVIII armeijakunnan esikunta, Marienburgissa ollut XXIII armeijakunnan esikunta sekä selusta-alue 101 (esikunta Stargardissa (nyk. Starogard Gdański)). Huhtikuun puolivälissä armeijaryhmään kuului kaikkiaan 16 jalkaväki-, 3 varmistus- ja 2 panssaridivisioonaa. Neljä divisioonista oli asetettu varmistamaan armeijaryhmän vastuulla ollut 230 kilometriä leveä rintama.Haupt, Werner s. 18

Armeijaryhmän tehtävänä oli tuhota Baltian alueen neuvostojoukot, vallata alueen satamat, joihin sisällytettiin Kronstadt ja Leningrad, ja siten estää Neuvostoliiton laivaston toiminta. Sen tuli lisäksi erillisellä maavoimien esikunnan käskyllä edetä Keskustan armeijaryhmän tukena Smolenskiin. Tehtävänsä toteuttamiseksi armeijaryhmän tuli murtaa vihollisen puolustus ja edetä Dünaburgiin ja oikealla sivustalla etenevien joukkojen tuli ylittää Väinäjoki mahdollisimman pian Opochkan koillispuolella, mikä estäisi vihollisen joukkojen vetäytyminen Baltiasta ja nopeuttaisi Leningradin kukistumista.Haupt, Werner s. 16

Operaatio Barbarossa Rykmentinkomentajille annettiin 30. toukokuuta alustavat käskyt hyökkäyksestä ja joukot siirtyivät ryhmitysalueille Memelin ympäristöön 18. kesäkuuta mennessä. Armeijaryhmän joukot vastaanottivat koodisanan Düsseldorf 21. kesäkuuta kello 13, mikä tarkoitti hyökkäyksen aloittamista seuraavana aamuna. Tykistö aloitti 22. kesäkuuta 1941 kello 03.45 tulivalmistelun, joka kesti 45 minuutista kolmeen tuntiin. Tulivalmistelun päätyttyä joukot aloittivat etenemisen.Kirchubel, Robert s. 31–33

Vasemmalla sivustalla edennyt marsalkka Georg von Küchlerin johtama Saksan 18. armeija suuntasi kohti Riikaa. Vasemman puoleisena pitkin Itämeren rannikkoa edennyt 291. jalkaväkidivisioona kohtasi 23. kesäkuuta Liepājassa Neuvostoliiton 67. kivääridivisioonan. Saksan 11. jalkaväkidivisioona valtasi Šiauliain 26. kesäkuuta. Ventspils antautui 26. kesäkuuta, jonka jälkeen 61. jalkaväkidivisioona ylitti Väinäjoen 30. kesäkuuta vallaten seuraavana päivänä Riian kohdaten vain vähäistä vastarintaa.Kirchubel, Robert s. 39

Keskellä armeijaryhmän kärkenä oli kenraalieversti Erich Hoepnerin Saksan 4. panssariryhmä. Raseiniain taistelu oli ensimmäinen suuri taistelu armeijaryhmän vastuualueella ja sen päätyttyä eteneminen jatkui. Joukot loivat 1. heinäkuuta Väinäjoen taakse sillanpääaseman, josta eteneminen jatkui kohti Ostrovia ja edelleen kohti Leningradia.

Oikealla sivustalla eteni kenraalieversti Ernst Buschin johtama Saksan 16. armeija, jonka tehtävänä oli suojata panssariryhmän oikea sivusta, edetä Väinänlinnaan sekä yhteyden pitäminen keskustan armeijaryhmään. Kahdessa päivässä 121. jalkaväkidivisioona eteni Neuvostoliiton 11. armeijan esikuntakaupungin Kaunasin edustalle. Puolustajat olivat tuhonneet Niemen ja Neris-jokien sillat, mutta Saksan X armeijakunnan pioneerit rakensivat uuden 25. kesäkuuta mennessä. Seuraavana päivänä puna-armeija teki vastahyökkäyksen, jonka torjuminen vaati jokaisen miehen. Brandenburg rykmentin miehet valtasivat marssireitillä 24 siltaa, mikä mahdollisti nopean etenemisen. 3.–4. heinäkuuta välisenä yönä 30. jalkaväkidivisioona valtasi Väinäjoen ylittävän sillan lähellä Livania.

Leningradin piiritys

Neuvostoliiton piiritysrenkaan murtamiseksi keväällä 1942 aloittamat Toropets-Holmin ja Lupanan offensiivit helpottivat painetta Leningradissa. Hyökkäys päättyi kuitenkin tappioon, ja koko Andrei Vlasovin johtama Neuvostoliiton 2. iskuarmeija tuhoutui huhtikuun lopulla. Adolf Hitler määräsi 24. elokuuta 1942 Saksan 11. armeijan komentajan marsalkka Erich von Mansteinin, joka oli juuri vallannut Sevastopolin, valtaamaan Leningradin. Elokuun lopulla, vain paria viikkoa ennen saksalaisten hyökkäystä, aloitti Olhavan rintama piirityksen murtamiseksi hyökkäyksen Vahriselässä, minkä torjuminen kulutti saksalaisia joukkoja. Stalingradin taistelun vuoksi Saksan maavoimien esikunta keskeytti von Mansteinin hyökkäyksen.

Tammikuussa 1943 Leningradin rintama lännessä ja Olhavan rintama idässä aloittivat kenraali Georgi Žukovin johdolla operaatio Iskraksi kutsutun hyökkäyksen piirityksen murtamiseksi. Rintamat kohtasivat 18. tammikuuta 1943 avaten maayhteyden piiritettyyn kaupunkiin. Saavutetun menestyksen innoittamana puna-armeija aloitti samalla alueella operaatio Poljarnaja Zvezdan, jonka saksalaisjoukot kuitenkin kykenivät torjumaan. Huhtikuun jälkeen rintama pysyi paikoillaan vuoden loppuun.

Pohjoinen armeijaryhmä sai 31. heinäkuuta 1943 OKH:lta käskyn ryhtyä valmistelemaan uutta puolustuslinjaa pitkin Narvanjoen ja Peipsijärven länsirantaa. Panther-asemaksi kutsutun puolustuslinjan rakennustyöt aloitettiin viipymättä.Polvinen s. 181.

Puna-armeija aloitti 14. tammikuuta 1944 hyökkäyksen keskittyen Oranienbaumin ja Leningradin kaistoille sekä Novgorodiin ja karkotti 27. tammikuuta 1944 saksalaiset linnoittamaltaan Leningradin ja Moskovan väliseltä valtatieltä lopettaen 872 päivää kestäneen Leningradin piirityksen.

Sotamarsalkka Georg von Küchler määräsi joukkonsa vetäytymään Suomenlahden rannikolta Oranienbaumin ja Leningradin väliseltä alueelta sekä eteentyönnetyistä asemista Leningradin itäpuolelta. Hän sai luvan vastahakoiselta Hitleriltä lyhentää linjaansa Leningradin suunnalla ja evakuoida Novgorod ennen sen menettämistä. Johtaja antoi armeijaryhmälle 30. tammikuuta 1944 käskyn pysähtyä Laukaanjoen linjalle. Seuraavana päivänä Hitler erotti von Küchlerin ja määräsi pohjoisen armeijaryhmän uudeksi komentajaksi Walter Modelin. Siitä huolimatta perääntyminen jatkui välittömästi ja pysähtyi vasta Suomenlahden ja Peipsijärven väliselle Panther-linjalle, minne rintama vihdoin monta viikkoa kestäneiden taisteluiden jälkeen saatiin vakiintumaan.Polvinen s. 245.

Baltian offensiivi

Neuvostoliiton puna-armeija aloitti Baltian alueella suurhyökkäyksen 14. syyskuuta 1944. Rintaman sotatoimet voidaan jakaa Riian offensiiviin (24. syyskuuta – 23. lokakuuta), Tallinnan offensiiviin (17.–26. syyskuuta), maihinnousuihin rannikon saarille (27. syyskuuta – 24. marraskuuta) ja Memelin taisteluun (5.–22. lokakuuta). Saksalaisten vastatoimina olivat operaatiot Cäsar ja Aster, joilla pyrittiin säilyttämään yhteys armeijaryhmien välillä sekä pitämään joukot kasassa. Taisteluiden tuloksena muodostui kaksi mottia Memeliin ja Kuurinmaalle. Suurhyökkäys päättyi 24. marraskuuta.

Lakkauttaminen 25. tammikuuta 1945 Adolf Hitler uudelleen nimesi armeijaryhmät ja saarretusta pohjoisesta armeijaryhmästä tuli Kuurinmaan armeijaryhmä (). Samassa yhteydessä Keskustan armeijaryhmä nimettiin Pohjoiseksi armeijaryhmäksi ja armeijaryhmä A uudeksi Keskustan armeijaryhmäksi.

Kokoonpano kesäkuu 1941Kirchubel, Robert s. 26

Komentajana oli marsalkka Wilhelm Ritter von Leeb XXIII armeijakunta, jalkaväenkenraali Albrecht Schubert aluehallinto 101, kenraaliluutnantti Franz von Roques 18. armeija, kenraalieversti Georg von Küchler 291. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Kurt Herzog I armeijakunta, jalkaväenkenraali Kuno-Hans von Both 1. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Philipp Kleffel 11. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Hubert von Boeckmann 21. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Otto Sponheimer XXVI armeijakunta, tykistönkenraali Albert Wodrig 61. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Siegfried Hänicke 217. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Richard Baltzer XXXVIII armeijakunta, jalkaväenkenraali Friedrich-Wilhelm von Chappuis 58. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Iwan Heunert 4. panssariryhmä, kenraalieversti Erich Hoepner SS-divisioona Totenkopf, SS-Obergruppenführer Theodor Eicke XLI panssariarmeijakunta, panssarikenraali Georg-Hans Reinhardt 1. panssaridivisioona, kenraaliluutnantti Friedrich Kirchner 6. panssaridivisioona, kenraalimajuri Franz Landgraf 36. motorisoitu jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Otto Ottenbacher 269. jalkaväkidivisioona, kenraalimajuri Ernst von Leyser LVI panssariarmeijakunta, jalkaväenkenraali Erich von Manstein 8. panssaridivisioona, kenraalimajuri Erich Brandenberger 3. motorisoitu jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Curt Jahn 290. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Theodor Freiherr von Wrede 16. armeija, kenraalieversti Ernst Busch 253. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Otto Schellert II armeijakunta, jalkaväenkenraali Walter Graf von Brockdorff-Ahlenfeldt 12. jalkaväkidivisioona, kenraalimajuri Walther von Seydlitz-Kurzbach 32. jalkaväkidivisioona, kenraalimajuri Wilhelm Bohnstedt 121. jalkaväkidivisioona, kenraalimajuri Otto Lancelle X armeijakunta, tykistönkenraali Christian Hansen 30. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Kurt von Tippelskirch 126. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Paul Laux XXVII armeijakunta, jalkaväenkenraali Mauritz von Wiktorin 122. jalkaväkidivisioona, kenraalimajuri Siegfried Macholz 123. jalkaväkidivisioona, kenraaliluutnantti Walther Lichel

Komentajat Pohjoisen armeijaryhmän komentajat:

sotamarsalkka Wilhelm von Leeb tammikuu 1941 – tammikuu 1942 sotamarsalkka Georg von Küchler tammikuu 1942 – tammikuu 1944 sotamarsalkka Walter Model tammi–toukokuu 1944 kenraalieversti Georg Lindemann maalis–kesäkuu 1944 kenraalieversti Lothar Rendulic tammi–maaliskuu 1945 kenraalieversti Walter Weiss maaliskuu–huhtikuu 1945

Lähteet

Viitteet

Luokka:Saksalaiset armeijaryhmät toisessa maailmansodassa Luokka:Itärintama (toinen maailmansota)