thumb|Arthur de Gobineau. Joseph Arthur de Gobineau (14. heinäkuuta 1816 Ville-d’Avray, Ranska – 13. lokakuuta 1882 Torino, Italia) oli ranskalainen diplomaatti, kirjailija ja filosofi, joka tuli tunnetuksi valkoisen ylivallan kannattajana ja arjalaisen herrarodun teorian luojana ja joka vaikutti vahvasti muun muassa Saksan kansallissosialistien ajatteluun.
Elämä ja ura Gobineau syntyi aristokraattiseen rojalistiperheeseen. Vuonna 1835 hän saapui Pariisiin, toimi vähäisissä pappisviroissa ja alkoi liikkua kirjallisissa piireissä. Hän oli hyvin kouluttautunut kielissä ja tunsi itämaista kulttuuria. Vuonna 1894 Gobineau työskenteli lyhyen aikaa Alexis de Tocquevillen sihteerinä tämän toimiessa ulkoministerinä. Sittemmin hän lähti diplomaattiuralle ja työskenteli Bernissä, Hannoverissa, Teheranissa, Rio de Janeirossa ja Tukholmassa.
Gobineaun teoriat Rotuteoriat Gobineaun tunnetuin teos on Essai sur l’inégalité des races humaines (1853–1855), jossa hän esitti ajatuksensa valkoisen rodun ylemmyydestä ja otti käyttöön termin ”arjalainen”, jolla hän tarkoitti varsinkin pohjoiseurooppalaisia kansoja, joita hän piti samalla nimellä tunnettujen muinaisten intialaisten kansojen sukulaisina. Gobineaun mukaan rotujen sekoittuminen johtaisi korruptioon ja moraalikatoon. Hän ei kuitenkaan itse ollut kiinnostunut rasististen poliittisten ohjelmien luomisesta vaan ihmisen sosiaalisen elämän tieteellisestä tutkimuksesta.
Gobineau päätyi käsitykseen, että rotu loi kulttuurin, ja väitti, että kolmen ihmisrodun – "mustan", "valkoisen" ja "keltaisen" – väliset eroavuudet muodostivat luonnolliset rajat ja että rotujen sekoittuminen johtaisi kaaokseen. Näistä kolmesta rodusta mustat olivat Gobineaun mukaan fyysisesti hyvin vahvoja, mutta kykenemättömiä älylliseen ajatteluun. Hänen "keltaisiksi" nimittämänsä aasialaiset olivat hänen mukaansa fyysisesti ja älyllisesti siltä väliltä, mutta hänen mukaansa heille ominaista oli äärimmäisen voimakas materialismi, joka teki heidät kykeneviksi joihinkin saavutuksiin.
Valkoiset taas olivat Gobineaun mukaan kolmesta rodusta paras ja korkein, sillä vain valkoisilla oli kyky älylliseen ajatteluun, minkä lisäksi he olivat fyysisesti kauneimpia ja ainoita, joilla oli kyky luoda kauneutta. Gobineau kirjoitti, että kauneus, korkea älykkyys ja voimakkuus ovat alkujaan olleet vain valkoisten ominaisuuksia, ja sikäli kuin näitä myönteisiä ominaisuuksia esiintyy aasialaisilla ja mustilla, se voi vain olla seurausta aikojen kuluessa tapahtuneesta rotujen sekoittumisesta. Valkoinen rotu vuorostaan jakautui vielä kolmeen alaryhmään, joista pohjoinen rotu, joista hän käytti myös nimeä arjalaiset edustivat kaiken sen huipentumaa, mikä oli ominaista valkoiselle rodulle.
Arjalaiset Termi arjalainen ("jalo", "ylhäinen") oli peräisin hindulaisesta legendasta ja mytologiasta, jonka mukaan arjalaiset olivat joskus kaukaisessa muinaisuudessa valloittaneet Intian. Näiden myyttien katsotaan pohjautuvaan kansanomaiseen muistitietoon indoeurooppalaisten kansojen saapumisesta Intiaan. Termi on muodostettu indoiranilaisten kansojen omakielisestä nimestä arya, ja tiettävästi vain indoiranilaiset olivat vanhastaan itse käyttäneet itsestään tätä nimitystä, mutta Gobineaun vaikutuksesta sitä alettiin käyttää hänen olettamastaan germaanisesta rodusta. Gobineau esitti rasistisen teorian, jonka mukaan "arjalaiset" eli lähinnä germaaniset kansat olivat ihmisistä parhaita ja heidän tuli hallita maailmaa.
Suurta huomiota oli 1800-luvulla saanut osakseen orientialistien kuten William Jonesin havainto, että sellaiset näennäisesti täysin erilaiset kielet kuten englanti, latina, kreikka, venäjä ja useimmat muut Euroopan kielet sekä kurdi, farsi, sanskrit ja hindi olivat kaikki sukua toisilleen ja kuuluvat samaan indoeurooppalaiseen kielikuntaan, johon kuuluvia kieliä puhutaan Euraasiassa laajalla, Irlannista Intiaan saakka ulottuvalla alueella. Vanhat hindulaiset arjalaisia sankareita käsittelevät tekstit kiinnostivat suuresti tutkijoita, jotka yrittivät jäljittää indoeurooppalaisten kansojen ja kielten alkuperää. Ennen Gobineauta kielitieteilijä Friedrich Max Müller oli käyttänyt indoeurooppalaisesta kielikunnasta nimitystä arjalaiset kielet. Gobineau samasti kielikunnat rotuihin ja oletti erheellisesti, että indoeurooppalaiset kansat muodostaisivat, paitsi kielikunnan, myös oman rotunsa. Täten Euroopassa aluksi vain kielitieteilijöiden käyttämä termi arjalaiset tuli, ainakin osittain juuri Gobineaun vaikutuksesta, myöhemmin erityisesti natsien kielenkäytössä tarkoittamaan myös oletettua rotua.
Gobineau kirjoitti esseessään: "Kielet, jotka nekään eivät ole saman arvoisia, vastaavat täydellisesti eri rotujen suhteellisia ansioita." Hindulaisten tekstien mukaan Intian korkeimmat kastit olivat arjalaisten jälkeläisiä, ja niiden mukaisesti Gobineau väitti, että hindujen kastilaitos alun perin kuvasti arjalaisten ihailtavaa päättäväisyyttä verenperimänsä säilyttämiseksi sen sekoittumatta rodullisesti alempiarvoisten, voitettujen kansojen kanssa.
Nykyaikaan saakka rodut Intiassa eivät kuitenkaan olleet säilyneet puhtaina, mikä Gobineaun mukaan johtui siitä, että suuri osa intialaisista oli välillä kääntynyt buddhalaisuuteen, joka hylkäsi kastijaon, ennen kuin uudelleen elpynyt hindulaisuus lopulta syrjäytti Intiasta buddhalaisuuden. Gobineaun mukaan buddhalaisuus samoin kuin islam olivat rappeutuneita uskontoja ja jokainen yhteiskunta, jossa jompikumpi niistä oli päässyt vallitsevaksi, oli selvästi hajoamistilassa.
Gobineau uskoi, että valkoinen rotu oli alkujaan kotoisin joltakin alueelta Siperiasta, kun taas aasialaiset olivat peräisin Amerikoista ja mustat Afrikasta. Hänen mukaansa aasialaisten suuri lukumäärä olisi aikoinaan pakottanut valkoiset massamuuttoon, jolloin he olisivat lopulta päätyneet Eurooppaan, Lähi-itään ja Intiaan, ja että sekä Raamattu että arjalaisista valloittajista kertovat hindulaiset legendat pohjautuisivat tätä muinaista kansainvaellusta kuvanneisiin, kansan suussa säilyneisiin perimätietoihin. Hänen mukaansa valkoinen rotu oli kuitenkin jo varhain jakaantunut kolmeen alaryhmään, seemiläisiin, haamilaisiin ja jaafetilaisiin kansoihin, joita viimeksi mainitut hän samasti arjalaisten kanssa ja piti heitä valkoisista parhaimpina. Gobineau väitti, että arjalaiset olivat perustaneet maailman kaikki kymmenen suurta sivilisaatiota, joista yhdessäkään esimerkiksi musta rotu ei ollut toiminut alkuunpanijana. Vain sekoittuessaan muihin rotuihin saattoivat hänen mukaansa mustatkin päästä osalliksi sivilisaatiosta. Samoin oli hänen mukaansa keltaisenkin rodun laita. Katsoen itse polveutuvansa frankeista Gobineau luokitteli germaaniset kansat Euroopan arjalaisiksi.
Paitsi Eurooppaan, arjalaiset olivat hänen mukaansa levittäytyneet myös Intiaan ja Persiaan. Hän uskoi, että keskiaikainen persialainen runous sisälsi täysin luotettavia tietoja historiallisista tapahtumista. Kun lisäksi hänen mukaansa persialaiset naiset olivat maailman kauneimpia, hän piti näitä todisteena, että persialaiset olivat alkujaan arjalaisia, mutta olivat myöhemmin onnettomuudekseen sekaantuneet seemiläisten arabien kanssa. Samaan tapaan hänen mukaansa Kaakkois-Aasiassa mustat ja aasialaiset olivat risteytyneet keskenään muodostaen malaijirodun. Etelä- ja Itä-Euroopan, Lähi-idän, Keski-Aasian ja Pohjois-Afrikan kansoja hän piti rotujen sekoituksena.
Myöhemmissä kirjoituksissaan Gobineau käytti termiä "arjalainen" vain olettamastaan "germaanisesta rodusta". Gobineau kuvasi arjalaiset fyysisesti erittäin kauniiksi ja suurikokoisiksi, hyvin älykkäiksi ja voimakkaiksi ja väitti heillä olevan uskomattoman paljon tarmoa, suurta luovuutta taiteissa ja että he olivat mieltyneet sotaan.
Rotujen alkuperä Gobineaun mukaan oli jopa kyseenalaista, polveutuivatko valkoinen, keltainen ja musta rotu alun perinkään samoista yhteisistä esivanhemmista. Hän ei ollut perehtynyt sen enempää teologiaan kuin aikansa luonnontieteeseenkään, mutta kun hän kirjoitti ennen kuin evoluutioteoria tuli yleisesti tunnetuiksi, hän piti Raamattua todenmukaisena kertomuksena ihmiskunnan muinaishistoriasta. Esseessään Essai sur l'inégalité des races humaines hän lopulta hyväksyi vallitsevan kristillisen opin, että kaikki ihmiset polveutuivat yhteisistä esivanhemmista, Aatamista ja Eevasta. Mutta hän väitti, ettei mikään todistanut, että varhaisimmissa Aatamin jälkeläisten sukuluetteloissa värilliset rodut luettiin ihmissukuun kuuluviksi, vaikka toisaalta myönsikin, että kyky tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä oli hyvä tuntomerkki sille, mitkä elävät olennot kuuluvat samaan lajiin.
Gobineau uskoi, että valkoinen rotu oli muihin rotuihin verrattuna ylivertainen korkeakulttuurien luomisessa ja järjestyneen hallituksen ylläpidossa. Amerikkalainen historioitsija Geoffrey Field tulkitsi Gobineaun Essai-teoksen, joka oli kirjoitettu vuosien 1848–1849 vallankumousten jälkeen, eräänlaiseksi muistokirjoitukseksi Euroopan vanhalle aristokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle, joka kunnioitti hierarkiaa, kunkin henkilön yhteiskunnallista asemaa ja sukulinjoja. Muita rotuja kauniimpana, älykkäämpänä ja luomiskykyisenä valkoinen rotu ja varsinkin sen arjalainen haara olisi ollut kulttuurin ja sivilisaation kantaja ja saanut aikaan menneisyyden suuret saavutukset. Mutta sivilisaatioprosessi olisi väistämättä johtanut sen sekoittumiseen alempien rotujen kanssa, mikä aikojen kuluessa olisi johtanut jalon rodun heikentymiseen, niin että lähinnä vain aatelistossa oli enää arjalaisen rodun lähes puhdasverisiä edustajia. Tätä Gobineau piti historian paljastamana suurena ja väistämättömänä tragediana, josta hän katsoi oman aikansa olevan täynnä todisteita. Sellaisina hän piti aikansa vallankumouksia, egalitaristisia ja demokraattisia ihanteita, porvariston itsekästä materialismia ja aateliston voimattomuutta näiden haasteiden edessä. Ranska oli hänen mukaansa jo kulutettu loppuun ja Britannia hitaasti rappeutumassa, mutta kuten Michael Biddiss on osoittanut, Gobineau ei pitänyt korkeassa arvossa myöskään aikansa Preussia. Viimeisinä vuosinaan hän katsoi tämän rodullisen rappeutumisen kiihtyneen entisestään ja uskoi sen johtavan maailmanlaajuiseen kriisiin. Gobineau piti kuitenkin mahdollisina, että muina aikakausina sivilisaation kehitys oli ollut toisenlaista ja pohdiskelu mahdollisuutta, että muilla roduilla olisi joskus saattanut olla parhaat ominaisuudet. Eurooppalaista kulttuuria hän kuitenkin piti parhaana, mikä muinaisista kulttuureista oli jäljellä, ja ominaislaatunsa vuoksi elinkelpoisimpana aikansa kulttuureita. Gobineau tähdensi kirjoittavansa roduista, ei yksilöistä, ja että lahjakkaiden mustien tai aasialaisten yksilöiden olemassaolo ei kumonnut hänen väitettään mustan ja aasialaisen rodun yleisestä alemmuudesta. Gobineau kirjoitti:
Gobineau väitti, että rotu oli kohtalo, ja julisti retorisesti:
Edelleen hän kirjoitti, että missään ei maaperä ole hedelmällisempi ja ilmasto suotuisampi kuin eräissä Amerikan osissa. Siellä on joukoittain suuria jokia, ja lahdet ja satamat ovat suuria, syviä ja erinomaisia, ja niitä on paljon. Arvokkaita metallejakin voidaan kaivaa lähes maan pinnasta. Gobineau piti sitä seikkaa, että Pohjois-Amerikan intiaanit eivät edullisista olosuhteistakaan huolimatta olleet onnistuneet luomaan eurooppalaiseen verrattavaa kulttuuria, ilmeisenä todistuksena valkoisen rodun ylivertaisuudesta.
Gobineaun keskeisin väite oli, että eurooppalainen kulttuuri oli levinnyt ensin Kreikasta Roomaan ja sieltä myöhemmin germaanisille ja muille nykyajan kansoille. Hänen mukaansa se periytyi viime kädessä kantaindoeurooppalaisilta, joista eräät antropologit olivat jo ennen Gobineauta käyttäneet nimitystä arjalaiset (), vaikka vain indoiranilaisten tiedetään käyttäneen itsestään tätä nimitystä. Näihin kuului useita ryhmiä, jotka kielen mukaan voitiin jakaa moniin alaryhmiin kuten keltteihin, slaaveihin ja germaaneihin.