Shibuya (kaupunginosa)

pienoiskuva|Shibuyan risteys vuonna 2018

Shibuya () on Tokion Shibuyan erillisalueen kaupunginosa ja yksi Tokion metropolin tärkeimmistä aluekeskuksista. Shibuyan kaupunginosa käsittää vilkkaan Shibuyan rautatieaseman itäpuolisen alueen, joka rajautuu Minaton erillisalueen Aoyamaan. Laajemmassa merkityksessä alueellisena keskuksena Shibuyaan luetaan myös aseman länsipuoliset kaupunginosat, kuten Dōgenzaka ja Udagawachō. Shibuya on tiiviisti rakennettua liikealuetta ostoskeskuksineen, tavarataloineen ja ravintoloineen. Se tunnetaan esityisesti nuorisokulttuurin ja muodin keskuksena. 2010–2020-luvuilla aluetta on kehitetty voimakkaasti: sinne on rakennettu useita uusia pilvenpiirtäjiä ja sen liikenteen toimivuutta on parannettu.

Shibuyan kaupunginosan pinta-ala on 0,70 neliökilometriä, ja se jakautuu neljään osa-alueeseen, jotka on numeroitu Shibuya 1-chōme–Shibuya 4-chōme. Niissä on yhteensä 4 042 asukasta (tammikuussa 2025). Kaupunginosan väestötiheys on siten noin 5 800 asukasta neliökilometrillä.

Historia pienoiskuva|Konnō Hachiman-gūn pyhäkkö

Varhaishistoria Paikannimen Shibuya, kirjaimellisesti ’kitkerä laakso’, alkuperälle on annettu useita selityksiä. Alue sijaitsi muinoin Shibuyajoen suistossa lähellä meren rantaa, ja erään selityksen mukaan sitä kutsuttiinkin alun perin ’suolalaaksoksi’ (Shioya). Tämä nimi muuntui myöhemmin muotoon Shibuya. Toisen teorian mukaan nimi olisi peräisin siitä, että alueella sijaitsi Kamakura-kaudella Sagamin provinssin Shibuya-klaanin läänitys. Shibuyassa sijaitsevan Konnō Hachiman-gūn pyhäkön historia ulottuu Heian-kaudelle 1000-luvulle saakka. Shibuya-klaanin kantaisä Kawasaki Tomoie perusti pyhäkön vuonna 1092 voitettuaan taistelussa. Myöhemmin Tomoien poika ei onnistunut saamaan lasta, mutta rukoiltuaan pyhäköllä hänen vaimonsa tuli raskaaksi ja synnytti Konnōmaru-nimisen pojan. Tästä pyhäkkö sai lisänimen Konnō.

Myöhemmin Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla Shibuya sijaitsi länteen Ōyama-deran temppelille vievän Ōyama-kaidō-nimisen tien ja pyhiinvaellusreitin varrella. Reitti laskeutui Shibuyajoen laaksoon ja nousi sieltä jälleen Musashinon ylängölle. Laakson molemmille puolille syntyi kyläasutusta: Edon puoleinen mäki eli nykyinen Miyamasu-zaka tunnettiin Edo-kaudella nimellä Fujimi-zaka, ja sitä vilkastuttivat Ōyama-kaidōn varrelle rakennetut levähdyspaikat kuten teehuoneet. Länsipuolelle nouseva mäki oli Dōgen-zaka. Vielä Dōgen-zakasta länteen pulppusi Shinsen-niminen lähde, jonka paikalle perustettiin Kōbōyu-kylpylä. Edo-kauden loppupuolella alue sijaitsi jo laajenevan kaupungin reunamilla, ja sen ympäristössä oli paljon daimioiden residenssejä.

Meiji-kaudelta osaksi Tokiota pienoiskuva|Shibuyan asema 1920-luvulla

Meiji-restauraation jälkeen 1800-luvun lopulla daimioiden aiemmin omistamille alueille istutettiin tee- ja mulperiviljelmiä. Kun Shibuyaan rakennettiin rautatie ja Shibuyan asema avattiin vuonna 1885, alue alkoi kuitenkin kaupungistua. Aluksi aseman käyttäjämäärä oli hyvin vähäinen, vain kymmeniä ihmisiä päivässä, mutta kun asemalta avattiin vaihtoyhteys Tamagawa-rautatielle vuonna 1907 ja sinne ulotettiin raitiotielinja Tokion keskustan suunnasta vuonna 1911, se vilkastui nopeasti. Nykyisin Tamagawa-rautatien reitillä kulkee Tōkyū-yhtiön Den’entoshi-linja. Shibuyaan perustettiin useita oppilaitoksia: Aoyama gakuin -yliopiston edeltäjä Tōkyō eiwa gakkō vuonna 1883 ja Jissenin naisten yliopistoa edeltänyt koulu vuonna 1903. Myöhemmin vuonna 1923 kaupunginosaan siirtyi myös Kokugakuin-yliopisto. Nopean kasvun myötä Shibuyan kyläkunnasta tehtiin maaseutukaupunki vuonna 1909.

Vuoden 1923 suuressa Kantōn maanjäristyksessä Shibuya kärsi suhteellisen vähän vahinkoja, kuten Tokion länsiosat eli Yamanoten alue muutoinkin. Seuraavana vuonna Shibuyaan perustettiin Hyakkendana-niminen markkina-alue, jonne siirtyi lukuisia tunnettuja liikkeitä Tokion pahoin tuhoutuneesta itäosasta. Alueelle avattiin yli 100 kauppaa, teatteri ja elokuvateatteri, ja myöhemmin se kehittyi suosituksi viihdekortteliksi. Vuonna 1932 Shibuya liitettiin suuressa kuntaliitoksessa osaksi Tokion kaupunkia, ja samalla muodostettiin Shibuyan erillisalue. Sen jälkeen Shibuya kehittyi entistä voimakkaammin tärkeänä joukkoliikenteen solmukohtana ja liikealueena: valtionrautateiden, Tamagawa-rautatien, raitioliikenteen ja bussien lisäksi Shibuya sai vaihtoyhteyden Teito-rautatielle eli nykyiselle Keiōn Inokashira-linjalle ja vuodesta 1938 lähtien myös Tokion metron Ginza-linjalle. Vuonna 1934 aseman yhteyteen valmistui Tōyoko-tavaratalo, ja aseman edusaukiolle pystytettiin Hachikō-koiran patsas, josta tuli suosittu tapaamispaikka.

Toisen maailmansodan jälkeen pienoiskuva|Näkymä Shibuyaan vuoden 1960 tienoilla pienoiskuva|Shibuyan aseman rakennustöitä Scramble Square -pilvenpiirtäjästä

Toisessa maailmansodassa Shibuya kärsi suurta tuhoa, mutta sodan jälkeen kaupunginosa nousi jälleen merkittäväksi viihde- ja liikealueeksi. 1950-luvulla sinne avattiin muun muassa Junzō Sakakuran suunnittelema Tōkyū-kulttuuritalo, joka tunnettiin planetaariostaan, ja Shibuya 109 -muotitavarataloa edeltänyt Sanmaru-tavaratalo. Vuonna 1951 rakennettiin Hibari-gō-niminen lapsille tarkoitettu ilmaköysirata, joka johti Tōyoko-tavaratalon katolta Tamaden-rakennuksen katolle. Ilmahissi oli toiminnassa vain muutaman vuoden, mutta se ikuistettiin Tōkyō no ekubo -elokuvaan. Dōgenzakan tienoille syntyi sodan jälkeen mustan pörssin markkina-alue ja sittemmin Koibumi-yokochō-niminen kauppakuja, joka tuli kuuluisaksi Fumio Niwan kirjoittamasta romaanista. Shibuyajoen sivujoen Udagawan entisen uoman varrelle rakennettiin vuorostaan ostoskatu Shibuya Center-gai.

Tokion olympialaisten myötä vuonna 1964 myös Shibuyan kaupunkikuva muuttui huomattavasti, kun kisojen päätapahtumapaikat rakennettiin kaupunginosan lähiympäristöön. Yoyogiin Shibuyan pohjoispuolelle avattiin olympiakylä, Yoyogin kansallisstadion ja yleisradioyhtiö NHK:n lähetyskeskus. Shibuya sai myös Shibuya kōkaidō -monitoimihallin, jossa järjestettiin painonnoston kilpailut. Myöhemmin kaupunginosaan on rakennettu tavarataloja, ostoskeskuksia, toimistoja ja hotelleja, kuten vuonna 2000 valmistunut kolmen rautatieyhtiön yhteishanke Shibuya Mark City ja vuonna 2020 valmistunut Miyashita Park. Shibuyasta on tullut yksi Tokion tärkeimmistä aluekeskuksista ja erityisesti nuorison suosima huvittelualue, joka tunnetaan muodin keskittymänä, kuten läheiset Harajukun ja Aoyaman kaupunginosatkin.

2010–2020-luvuilla Shibuyassa on toteutettu suurimittakaavaisia rakennus- ja kaupunkikehityshankkeita, joiden tarkoituksena on ollut esimerkiksi vähentää aluen ruuhkautumista ja liittää rautatien ja moottoritien erottamat alueet paremmin toisiinsa. Hankkeita on sanottu mittakaavaltaan ”kerran sadassa vuodessa” toteutuvaksi uudelleenjärjestelyksi. Niiden myötä Tōyoko-rautatielinjan asema siirrettiin maan alle ja linjalta avattiin läpiajoyhteys Tokion metron Fukutoshin-linjalle, Tokion metron Ginza-linjan asema siirrettiin lähemmäs Shibuyan rautatieasemaa Meiji-kadun yläpuolelle ja Shibuyan aseman laitureita rakennettiin uudelleen, jotta vaihtoyhteydet linjalta toiselle helpottuisivat. Aseman ympäristöön on valmistunut lukuisia tornitaloja, kuten 35-kerroksinen Shibuya Stream vuonna 2018 sekä 21-kerroksinen Shibuya Solasta ja 47-kerroksinen Shibuya Scramble Square vuonna 2019.

Kaupunkikuva ja rakennukset Shibuya sijaitsee Shibuyan erillisalueen eteläosassa Shibuyajoen laaksossa. Shibuyan kaupunginosa käsittää ainoastaan Shibuyan rautatieaseman ja sen itäpuolisen alueen, mutta laajemmassa merkityksessä aluekeskuksen nimenä Shibuyaan luetaan myös aseman länsipuoliset kaupunginosat. Niihin kuuluvat Dōgenzaka, Udagawachō ja Jinnan. Shibuya on vilkas ja värikäs liikealue, joka tunnetaan nuorisomuodin ja -kulttuurin keskustana. Alueella on lukuisia tavarataloja, ostoskeskuksia, ravintoloita, baareja ja muita huvittelupaikkoja. Se on luonteeltaan monimuotoisempi ja kansainvälisempi kuin läheiset kaupunginosat, kuten Aoyama ja Harajuku. Shibuyan asema on maailman toiseksi vilkkain, ja alueen keskipiste onkin aseman länsipuolella sijaitseva Shibuyan risteys, jonka suojatietä pidetään maailman vilkkaimpana. Samalla puolella on myös Shibuyan asemalla isäntäänsä odottaneen Hachikō-koiran näköispatsas, joka on yksi kaupungin suosituista tapaamispaikoista. Tämän keskusta-alueen länsipuolella on vauraita asuinalueita, kuten Nanpeidaichō ja Shōtō.

Shibuyan kaupunginosaan kuuluu Shibuyan laakson Miyamasu-zaka-mäen puolinen alue, jonka läpi kulkevat Aoyama- ja Meiji-valtakadut. Lännessä kaupunginosa rajautuu Shibuyan asemaan ja JR:n rautatielinjoihin. Naapurikaupunginosia ovat etelässä Higashi, lännessä Sarugakuchō, Uguisudanichō, Sakuragaokachō, Dōgenzaka, Udagawachō ja Jinnan, pohjoisessa Jingūmae ja idässä Minaton erillisalueen Minami-Aoyama. Aseman ympäristössä on ostoskeskuksia ja pilvenpiirtäjiä, kuten Shibuya Hikarie, Shibuya Scramble Square, Shibuya Stream ja Miyashita Park. Idässä sijaitsee Aoyama gakuin -yliopiston kampusalue. Kaupunginosan historiallisiin nähtävyyksiin kuuluu Konnō Hachiman-gūn šintolainen pyhäkkö.

Monet Shibuyan kiinteistöstä ovat kilpailevien Tōkyū- ja Seibu-rautatieyhtiöiden omistuksessa. Shibuyan aseman itäpuolella sijaitsevat Shibuyan risteyksen lisäksi Tōkyūn ja Seibun tavaratalot, Tōkyūn omistama Shibuya 109 -muotitavaratalo, Shibuya Mark City ja vuonna 2024 avattu Shibuya Sakura Stage -ostoskeskus. Ostoskatuja ovat Yoyogin puiston suuntaan johtava Kōen-dōri, kävelykatu Shibuya Center-gai ja Shibuya Parco -tavaratalolle johtava Spain-zaka-niminen rinne. Tämä seutu tunnetaan nuorisomuodin ja uusien tyylivirtausten syntypaikkana. Lähistöllä on myös ”lemmenhotellien” (love hotel) keskittymä. Dōgenzaka-kadun varrella on ravintoloiden ja kauppojen lisäksi suosittuja yökerhoja.

Liikenne Shibuyaa palvelee suuri Shibuyan asema, yksi Tokion tärkeimmistä joukkoliikenneterminaaleista. Asemaa käyttävät paitsi JR Higashi-Nihonin junat, kuten Yamanote-ympyrälinja, myös yksityiset Keiō- ja Tōkyū-rautatieyhtiöt. Lisäksi asemalta on vaihtoyhteys Tokion metron Ginza-, Hanzōmon- ja Fukutoshin-linjoille.

Shibuyan alueen läpi kulkevat itä–länsisuunnassa Tokion pääkaupunkimoottoritien Shibuya-linja eli linja nro. 3 sekä valtakadut Tamagawa-dōri ja Aoyama-dōri eli Tokion metropolintie 246. Shibuyan aseman itäpuolella niiden kanssa risteää pohjois–eteläsuuntainen Meiji-dōri eli Tokion metropolintie 305.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Tokion kaupunginosat