Sirvard ”Silva” Barunakovna Kaputikján (), (); 20. tammikuuta 1919 Jerevan – 25. elokuuta 2006 Jerevan) oli armenialainen runoilija ja poliittinen aktivisti. Hän oli yksi 1900-luvun suosituimmista armenialaisista naiskirjailijoista.
Sirvard Kaputikjan julkaisi ensimmäisen runonsa vuonna 1933, ja otti kirjailijana käyttöön etunimen Silva. Hän opiskeli Jerevanin valtionyliopiston armenialaisen filologian tiedekunnassa vuosina 1936–1941. Opiskeluaikana hän meni naimisiin toisen tunnetuksi tulevan runoilijan Hovhannes Širazin (1915–1985) kanssa. Heillä oli poika, tunnettu kuvanveistäjä Ara Širaz (1941–2014), ja he erosivat myöhemmin.
Kaputikian liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1945. Samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa, Päivien kanssa. Se sisälsi kuuluisan runon "Sanat pojalleni", joka on omistettu armenian kielelle ja kansallisen identiteetin vahvistamiselle. Toinen tunnettu runo on "Nostalgiani" (1992), jossa hän kertoo pakolaisvanhempiensa kärsimyksestä Armenian kansanmurhan aikana.
Hänen koko tuotantonsa keskittyi kahteen aiheeseen, kansalliseen identiteettiin ja lyyriseen runouteen, joissa hän heijasteli myös henkilökohtaisen elämänsä vaiheita.
Kaputikjan jatkoi opintojaan Moskovassa Gorkin maailmankirjallisuuden instituutissa (1949–1950). Hän vakiinnutti asemansa merkittävänä kirjailijana Neuvosto-Armeniassa 1950-luvulle mennessä. Hänelle myönnettiin Neuvostoliiton valtionpalkinto vuonna 1952. Kuudenkymmenen vuoden julkaisutoiminnan aikana hän kirjoitti yli kuusikymmentä armeniankielistä kirjaa, mukaan lukien runoutta, matkakertomuksia ja esseitä, sekä useita teoksia venäjäksi. Tunnetut runoilijat kuten Jevgeni Jevtušenko, Andrei Voznesenski ja Bulat Okudžava käänsivät hänen teoksiaan venäjäksi. Hänet palkittiin Neuvosto-Armenian (1970) ja Neuvosto-Georgian (1982) ansioituneen kulttuurityöntekijän arvonimellä.
1960-luvulta 1980-luvulle Silva Kaputikjan matkusteli Lähi-idässä, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa tavaten diasporassa eläviä armenialaisia ja puhui Armenian historiasta. Hän julkaisi matkakirjoja näistä vierailuista. Hän osallistui aktiivisesti mielenosoituksiin Armenian kansanmurhan 50-vuotispäivänä ja kritisoi myöhemmin kommunistista puoluetta sen kyvyttömyydestä käsitellä vuosipäivää asianmukaisesti. Vuosikymmenten ajan hän tasapainoili Armenian nationalismin ja Neuvostoliiton internationalismin välillä, mutta oli usein yksi äänekkäimmistä älymystön edustajiista, kun oli puhe yleistä huolta aiheuttavista asioista kuten kansanmurhasta, Neuvostoliiton kieli- ja kansallisuuspolitiikasta tai ympäristönsuojelusta.
Kaputikjan jatkoi kirjallista ja julkista toimintaansa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Hänet valittiin Armenian tiedeakatemian täysjäseneksi vuonna 1994. Hän kritisoi itsenäisen Armenian kahta ensimmäistä hallitusta, erityisesti presidentti Robert Kotšarjania. Tämä myönsi hänelle Mesrop Maštots -mitalin (1999), mutta hän palautti sen vuonna 2004 opposition väkivaltaisen tukahduttamisen jälkeen saman vuoden huhtikuussa.
Silva Kaputikjan kuoli Jerevanissa 5. elokuuta 2006. Hänelle on omistettu museo ja katu.
Lähteet
Luokka:Armenialaiset kirjailijat Luokka:Runoilijat Luokka:Vuonna 1919 syntyneet Luokka:Vuonna 2006 kuolleet Luokka:Armenian kieli Luokka:Neuvostoliittolaiset kielitieteilijät