pienoiskuva|Dorothee Sölle vuonna 1989 Dorothee Sölle (oik. Steffensky-Sölle, o.s. Nipperdey; 30. syyskuuta 1929 Köln – 27. huhtikuuta 2003 Göppingen) oli saksalainen feministinen teologi ja runoilija.
Elämä ja toiminta Dorothee Sölle kasvoi keskiluokkaisessa perheessä, oikeustieteen professorin tyttärenä. Isä suhtautui perhepiirissä natsien hallintoon kriittisesti mutta ei julkisesti vastustanut sitä. Vuonna 1950, 20-vuotiaana, Dorothee Sölle sai ensi kertaa lukeakseen Anne Frankin päiväkirjan ja tajusi, mitä syyllisyyttä hänen vanhempiensa sukupolvi kantoi. Teologian opinnoista ja kärsivän Kristuksen hahmosta hän löysi inspiraatiota ”Auschwitzin jälkeiseen teologiaan”, jossa kaikkivaltias Jumala on kuollut mutta kärsivä Kristus kutsuu ihmisiä työhön lähimmäisenrakkauden ja rauhan hyväksi.
Dorothee Sölle opiskeli vuosina 1949–1954 klassista filologiaa, filosofiaa, teologiaa ja germaanista filologiaa Kölnissä, Freiburgissa ja Göttingenissä. Toimittuaan muutaman vuoden opettajana ja radiotoimittajana hän opetti tuntiopettajana useissa eri yliopistoissa Saksassa ja lopulta vuosina 1975–1987 New Yorkin Union Theological Seminaryssa systemaattisen teologian professorina.
Ensimmäinen avioliitto taidemaalari Dietrich Söllen kanssa päättyi eroon 1964, ja vuonna 1969 Dorothee Sölle avioitui entisen benediktiinimunkin Fulbert Steffenskyn kanssa, josta tuli hänen läheinen työtoverinsa. Yhdessä he alkoivat 1968 järjestää Kölnissä ”poliittisia yörukouksia”, joihin kuului sekä rukousta ja mietiskelyä että keskusteluja ajankohtaisista poliittisista aiheista. Nämä tilaisuudet toimivat myöhemmin esikuvana DDR:n kirkoissa järjestetyille ”rauhanrukouksille”, joista osaltaan nousi sosialistisen järjestelmän romahdukseen päättynyt kansanliike.
Söllen yhteiskunnallinen toiminta herätti vastustusta ja epäluuloja Saksan kirkkojen parissa. Hän oli mukana rauhan- ja ympäristöliikkeessä ja ydinvoiman vastustajissa, ja hänen runouden ja teologian rajoilla liikkuva toimintansa (jota hän itse nimitti myös ”teopoesiaksi”) sai innoitusta sekä feministisestä teologiasta että Etelä-Amerikan vapautuksen teologiasta. 1970-luvulta lähtien hän kiinnostui yhä enemmän mystiikasta ja uskonnollisen kokemuksen tulkinnasta, johon sisältyy myös tämänpuoleinen ulottuvuus.
Sölle julkaisi eläessään yli kolmekymmentä essee- ja runokokoelmaa. Hän oli aktiivinen ja suosittu luennoitsija ja toimi julkisuudessa loppuun saakka: kun hän huhtikuussa 2003 kuoli yllättävään sydänkohtaukseen, hän oli vielä edellisenä päivänä ollut luennoimassa.
Suomennettuja teoksia ja kirjoituksia Vastatuuleen: muistelmat. Suom. Taisto Nieminen. Helsinki: Otava, 1996.
Laula leivästä ja ruusuista. Suom. Anna-Maija Raittila. Helsinki: Kirjapaja, 1987.
Raamatun vahvat naiset. Helsinki: Nemo, 2004.
”Äitimme ja isämme taivaassa: johdatus feministiteologiaan.” – Vartija 97 (1984) : 4, s. 162–175.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Saksalaiset professorit Luokka:Saksalaiset teologit Luokka:Saksalaiset runoilijat Luokka:Saksalaiset feministit Luokka:Vuonna 1929 syntyneet Luokka:Vuonna 2003 kuolleet Luokka:Naiset ja uskonto