Suomen Sosialistinen Työväenpuolue (SSTP) oli puolue, jonka muodostivat kommunistit ja näitä tukeneet SDP:stä irtautuneet radikaalit vasemmistolaiset. SSTP toimi aktiivisesti keväästä 1920 elokuuhun 1923, jolloin viranomaiset lakkauttivat puolueen ja pidättivät sen kansanedustajat. Toimenpiteitä perusteltiin yhteyksillä kiellettyyn Suomen kommunistiseen puolueeseen. Puolueiden välillä oli runsaasti yhteyksiä, ja SKP pyrki johtamaan SSTP:n politiikkaa siinä kuitenkaan aina onnistumatta. SSTP:n järjestörungon muodostivat Suomen sosialidemokraattisesta puolueesta (SDP) eronneet yhdistykset.

Tauno Saarela on käyttänyt käsitettä "suomalainen kommunismi" kuvatessaan SSTP:n ja SKP:n ympärille muodostuneen liikkeen kokonaisuutta. SSTP:n kannattajat identifioituivat vahvasti kommunistiseen liikkeeseen, mutta kaikki eivät tulkinneet kommunismia Kominternin mallin mukaisesti. 1920-luvun alun suomalainen kommunismi sovelsi bolševikkien esimerkkiä vahvasti Suomen työväenliikkeen perinteiden pohjalta. SSTP:n perustajat kutsuivat itseään myös muun muassa vasemmistososialisteiksi, ja tätä käsitettä on käytetty puolueen ideologiasta myös tutkimuksissa, mutta Saarelan mukaan se luo tarpeettomasti vaikutelmaa kommunisteista ja sosialisteista erillisinä ryhminä.Saarela 1996, s. 16-17.

Historia Perustaminen SSTP perustettiin 13. toukokuuta 1920 Helsingin työväentalolla. Mukana kokouksessa oli 82 osanottajaa, jotka edustivat 42 eri järjestöä. Uusi puolue päätettiin perustaa, kun kommunisteja lähellä olleet vasemmistososiaalidemokraatit jäivät vähemmistöön SDP:ssä. Jo aiemmin oli valittu väliaikainen puoluejohto, joka johti toimintaa perustavaan kokoukseen asti. Uuteen puolueeseen liittyi joukko SDP:n puoluejärjestöjä, jotka muodostivat sen perustason organisaation. Pääosa perustajista oli saanut jonkinlaisen tuomion osallisuudesta sisällissotaan.Saarela 1996, s. 148–161.

Toisen kokouspäivän iltana SSTP päätti liittyä Kommunistiseen internationaaliin (Komintern), jonka jälkeen (koko ajan läsnä olleet) poliisit hajottivat kokouksen ja pidättivät siihen osallistuneita, joista osa sai myöhemmin vankeustuomion. Seuranneessa tilanteessa kesti hetken saada puolueen toiminta käyntiin, mutta Helsingin Sosialistinen Kunnallisjärjestö otti ohjat käsiinsä. Se julistautui puolueeksi 19. kesäkuuta, hyväksyi perustavan kokouksen asiakirjat ja valitsi puolueelle johdon. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin helsinkiläinen metallimies Jaakko Kivi. SSTP:n ohjelman kirjoitti SKP:n keskuskomitean Otto Wille Kuusinen.Saarela 1996, s. 161–166.

Eduskuntavaalit 1922 Tammikuussa 1922 kymmeniä puolueen johtohenkilöita pidätettiin niin sanotun rauhanjulistajien jutun yhteydessä. Myöhemmin keväällä SSTP osallistui vuoden 1922 eduskuntavaaleihin. Ehdokkaita ei kuitenkaan voitu asettaa SSTP:n nimellä. 24. helmikuuta 1922 perustettiin Suomen Työväen Keskusvaalikomitea, johon edustajia nimesivät SSTP:n lisäksi Suomen ammattijärjestö (SAJ), Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto (SSN) sekä Suomen sosialidemokraattinen naisliitto. Vaalikomitea asetti 130 ehdokasta kaikissa vaalipiireissä. Listat saivat yhteensä 128 121 ääntä (14,8%) ja 27 kansanedustajaa (joista 6 naisia).Saarela 1996.

SSTP:n eduskuntaryhmä teki 21. syyskuuta 1922 eduskunnalle lakiesityksen Suomen hallitusmuodon muuttamisesta työväenluokkaisen demokratian perustalle siirtämällä tuotantovälineet yhteiskunnalliseen omistukseen, ottamalla lehti- ja kirjapainot työtätekevien käsiin ja suorittamalla muita sosialistisia uudistuksia.Vainio ym. 1922

Lakkauttaminen

SSTP:n lakkauttamista vaadittiin koko sen olemassaolon ajan ja sen jäseniä vangittiin tasaisin väliajoin. Puolueen lehtiä yritettiin jatkuvasti estää ilmestymästä. Alkuvuodesta 1923 SSTP vaihtoi nimensä Suomen Työväenpuolueeksi (STP) poistaen varovaisuussyistä viittauksen sosialismiin. 3. elokuuta 1923 kuitenkin pidätettiin STP:n eduskuntaryhmän, puoluetoimikunnan, sihteeristön ja piirijärjestöjen jäsenet sekä muut toimihenkilöt. Kirjapainon toiminta ja lehdet kiellettiin. Pidätyksiä ja puolueen uutta kieltämistä perusteltiin varsinkin väitetyillä yhteyksillä laittomaan kommunistiseen puolueeseen. Etsivä Keskuspoliisi oli saanut Saksasta turvallisuuspoliisilta tietoa Kominternin kapinahankkeesta, jonka pelättiin leviävän Suomeen. Toimenpiteitä on kuitenkin pidetty ylimitoitettuna, muun muassa Väinö Tanner katsoi, että niissä oli "tavattoman paljon arvostelun, kritiikin sijaa" ja piti niitä "suurpoliittisina tekoina". Matti Lackman on kirjassa Kullervo Manner kuitenkin puolustanut toimia sillä, että vaikka toimet olivat osittain laittomia, kommunistit eivät piitanneet laillisuudesta. Lain kirjaimen mukaan toimittaessa toimet olisivat luultavasti jääneet tekemättä, kun yllätysmomenttia ei olisi ollut.Lackman 2017, s. 121.

SSTP:n lakkauttamisen jälkeen sen kannattajat osallistuivat vaaleihin Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden vaalijärjestön kautta. Vaaliliiton toimintaa suunnattiin maanlaajuisen keskusjärjestön sijaan paikallisiin yhdistyksiin ja komiteoihin, joihin viranomaisten oli hankalampi puuttua. Vaalijärjestön äänenkannattaja oli Työväenjärjestöjen TiedonantajaLackman 2017, s. 128Sanomalehtiluettelo, Tampereen yliopiston kirjasto, viitattu 2.8.2017.

Organisaatio SSTP:n perusjärjestöjä olivat työväenyhdistykset. Vanhat SDP:stä tulleet yhdistykset säilyttivät yleensä nimensä ja uudet nimettiin "sosialistisiksi (työväen)yhdistyksiksi". Suomen työväenliikkeen perinteen mukaisesti SSTP:hen kuului ammattiyhdistyksiä, joissa jäsenveroa kannettiin kuitenkin usein vain niiltä jäseniltä, jotka halusivat kuulua puolueeseen. Myös jotkut nais- ja nuoriso-osastot liittyivät SSTP:hen. Vuonna 1922 SSTP:ssä oli yhteensä 24 398 jäsentä ja 706 jäsenjärjestöä, joista ammattiosastoja oli 185. Piirijärjestöjä oli 16 ja kunnallisjärjestöjä 68. Naisia jäsenistä oli noin neljännes.Saarela 1996, s. 314-317.

Puheenjohtajat Puheenjohtajat:Saarela 1996, s. 501. August Raatikainen17.2.–14.5.1920(va. puoluetoimikunta)Jaakko Kivi16.6.–28.12.1920Hjalmar Eklund28.12.1920–26.1.1922Niilo Wälläri31.1.–31.3.1922(va. puoluetoimikunta)Niilo Wälläri1.4.1922–17.5.1923Toivo Hjalmar Långström17.5.–3.8.1923(Suomen Työväenpuolue)

Piirijärjestöt PiirijärjestötSaarela 1996, s. 309, 314, 502, 503, 508–516. SSTP:n Uudenmaan piiri 92 jäsenjärjestöä Lehdet: Suomen Työmies (1920–1921, 1922), Suomen Työläinen (1921), Folkbladet (1918–1923) Kansanedustajat: Elin Fagerholm, Albert Kallio, Kalle Kankari, Toivo Hjalmar Långström, Vihtori Vainio, Matti Väisänen SSTP:n Turun eteläinen piiri 62 jäsenjärjestöä Kansanedustajat: Väinö Hannula, Antti Kaarne, Hjalmar Mäkinen, Laura Numminen-Härmä SSTP:n Turun pohjoinen piiri 16 jäsenjärjestöä Kansanedustajat: Toivo Aronen, Juho Vesterlund SSTP:n Hämeen eteläinen piiri 17 jäsenjärjestöä Kansanedustajat: Rosa Sillanpää SSTP:n Hämeen pohjoinen piiri 10 jäsenjärjestöä SSTP:n Viipurin läntinen piirijärjestö (1921–1923) 24 jäsenjärjestöä Kansanedustajat: Frans Hiilos SSTP:n Viipurin itäinen piiri (1921–1923) 15 jäsenjärjestöä SSTP:n Vaasan eteläinen piiri 46 jäsenjärjestöä Lehdet: Työläinen (1918–), Vapaa Sana (1920–), Folkbladet (1918–1923) Kansanedustajat: Hilda Hannunen SSTP:n Vaasan pohjoinen piiri 32 jäsenjärjestöä Kansanedustajat: Rosa Sillanpää SSTP:n Vaasan itäinen piiri 22 jäsenjärjestöä Kansanedustajat: Lempi Tuomi SSTP:n Mikkelin piirijärjestö (1922–1923) 5 jäsenjärjestöä SSTP:n Kuopion läntinen piiri 158 jäsenjärjestöä Lehdet: Savon Kansa (1918– 1919, 1920, 1921), Uusi Savon Kansa (1919, 1919– 1920), Kansa (1920), Vapaa Kansa (1920– 1921, 1921– 1922, 1922), Sanantuoja (1921, 1922, 1922– 1923) Kansanedustajat: Emmi Mäkelin, Pekka Nurmiranta, Hannes Pulkkinen, Kalle Toppinen, Ville Vainio SSTP:n Kuopion itäinen piiri (1922–1923) 9 jäsenjärjestöä SSTP:n Kainuun piiri 62 jäsenjärjestöä Lehdet: Työväen Lehti (1919– 1920, 1921, 1922), Kainuun Työväen Lehti (1920– 1921), Työn Voitto (1921), Kainuun Sosialistisen Piiritoimikunnan Tiedonantoja (1921, 1922), Työn Valta (1921), Toveri (1922), Kainuun Kansa (1922), Kainuun Työmies (1922– 1923) SSTP:n Oulun eteläinen piiri 72 jäsenjärjestöä Lehdet: Pohjan Kansa (1919– 1921, 1921– 1922), Kansan Tahto (1921), Köyhälistön Työ (1921), Uusi Pohjan Kansa (1923) Kansanedustajat: Pekka Kemppi, Antti Nahkala, August Rytkönen, Yrjö Valkama SSTP:n Oulun pohjoinen piiri 63 jäsenjärjestöä Kansanedustajat: Jaakko Enqvist, Aukusti Koivisto

Menestys eduskuntavaaleissa

1922: 27 kansanedustajaa 1924: 18 kansanedustajaa 1927: 20 kansanedustajaa 1929: 23 kansanedustajaa

Lähteet Ilkka Hakalehto: SKP ja sen vaikutus poliittiseen ja ammatilliseen työväenliikkeeseen 1918–1928 (WSOY 1966)

Tauno Saarela: Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923 (Kansan sivistystyön liitto 1996)

Viitteet

Aiheesta muualla SSTP:n puolueohjelma 1920

*