Patricia Theresa Schemel (s. 24. huhtikuuta 1967) Washington, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko ja rumpali. Hän oli grunge-yhtye Holen ja Courtney Loven rumpalina 1990-luvulla. Hänestä tuli maaliskuussa 1995 ensimmäinen naispuolinen muusikko, joka esiintyi arvostetun Drum World -lehden kannessa. Schemel kuului keskeisesti Seattlen grunge-skeneen ja sai mainetta erityisesti Hole-yhtyeen myötä. Hole oli 1990-luvun suosituimpia grunge-yhtyeitä. Schemel soitti Holessa vuosina 1992–1998.
Patty Schemel on myös LGBTQ+-aktivisti. Hän on puhunut seksuaalisuudestaan ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksista. Hän on avoimesti lesbo, ja häntä on pidetty tärkeänä esikuvana seksuaalisten vähemmistöjen yhteisölle vaihtoehtorockin piirissä. Hänen uraansa on varjostanut päihdeongelma. Schemelin elämästä on tehty dokumenttielokuva nimeltä Hit So Hard (2011). Hole-ajan jälkeen hän on ollut mukana useissa muissa yhtyeissä, kuten Upsetissa ja Death Valley Girlsissä, sekä työskennellyt myös musiikin ulkopuolella, esimerkiksi päihdekuntouttajana ja koirien hoitajana.
Ura Patty Schemel kasvoi alkoholistiperheessä. Muistelmateoksessaan Hit So Hard hän kirjoittaa lapsuuden kodistaan ja vanhempiensa alkoholiriippuvuudesta: ”elämän ohjenuoramme perustuivat Kahteentoista askeleeseen.” Patty Schemel oppi soittamaan rumpuja, kun hänen isänsä osti hänelle rumpusetin 11-vuotiaana. Hänen varhaisia vaikutteitaan olivat muun muassa Echo & the Bunnymen, AC/DC, Wire, Annaliese Morgan ja monet punk rock -bändit. 15-vuotiaana hän perusti yhdessä veljensä Larryn Schemelin kanssa ensimmäisen yhtyeensä Sybilin, joka myöhemmin muutti nimekseen Kill Sybil samannimisen artistin vuoksi. Vuonna 1987 hän liittyi Seattlesta Washingtonista kotoisin olevaan punk rock -yhtyeeseen Doll Squad. Se toimi vuosina 1987–1989.
Vuodesta 1987 vuoteen 1989 Doll Squad sai itselleen seuraajia ja yhtye soitti paljon keikkoja Nirvanan lämmittelybändinä, jolloin Patty Schemel ystävystyi Nirvanan laulajan Kurt Cobainin kanssa. Cobain harkitsi vakavasti Schemeliä Nirvanan rumpaliksi alkuperäisen rumpalin Chad Channingin lähdön jälkeen, mutta rumpaliksi päätyi Dave Grohl. Kurt Cobain ja Schemel säilyttivät hyvin läheisen ystävyyden Cobainin kuolemaan asti. Vuonna 1992 Kurt Cobainin vaimo Courtney Love pyysi Schemeliä korvaamaan Hole-yhtyeen alkuperäisen rumpalin Caroline Ruen. Schemel liittyi yhtyeeseen vuonna 1992. Schemelin ensimmäinen työ Holen kanssa oli sen neljännen singlen ”Beautiful Sonin” äänittäminen. Sen b-puolella hän soitti myös kitaraa kappaleessa ”20 Years in the Dakota”.
Hole Live Through This pienoiskuva|334x334px|Hole (Patty Schemel rumpujen takana) Courtney Love perusti Holen Los Angelesiin vuonna 1989, ja yhtyeen debyyttilevy, väkivaltainen ja tinkimätön Pretty on the Inside julkaistiin Caroline Recordsin kautta vuonna 1991. Levy sai runsaasti positiivista palautetta erityisesti brittiläisessä musiikkilehdistössä. Vuoden 1993 puolivälin tienoilla Holen kokoonpanoksi muodostui Courtney Love (laulu), Eric Erlandson (kitara), Kristen M. Pfaff (basso) ja Patty Schemel (rummut).
Hole julkaisi ensimmäisen ison levy-yhtiön albuminsa Live Through Thisin DGC Recordsin kautta huhtikuussa 1994. Monet kriitikot kutsuivat sitä vuoden parhaaksi levyksi. Neljä päivää ennen albumin julkaisua Courtney Loven aviomiehen Kurt Cobainin ruumis löytyi pariskunnan Seattlen asunnosta. Hän oli ampunut itsensä kolme päivää aiemmin. Kaksi kuukautta Cobainin kuoleman jälkeen Kristen M. Pfaff löydettiin kuolleena heroiinin yliannostuksesta Seattlen asunnostaan. Cobainin ja Pfaffin kuolemat järkyttivät Schemeliä syvästi.
Hole lähti kiertueelle kaksi kuukautta myöhemmin, ja basisti Melissa Auf der Maur otti Pfaffin paikan. ”Doll Parts” julkaistiin singlenä loppuvuodesta 1994 ja se nousi Top 60 -listalle vuoden 1995 alussa. Live Through This on yksi rockhistorian ikonisimmista grunge-albumeista, ja siihen liittyneet skandaalit, kuten huhut siitä, että Kurt Cobain olisi kirjoittanut sen salaa viimeisinä päivinään, vain lisäsivät sen läsnäoloa radiossa ja mediassa. Live Through This nousi monen kriitikon listoilla vuoden lopussa, mukaan lukien Rolling Stone ja Village Voice. Kaikista vaikeuksista huolimatta albumi nousi bändin kaupalliseksi läpimurroksi ja tuotti useita MTV- ja radiokappaleita ja saavutti platinalevystatuksen heti seuraavana vuonna. Schemel jatkoi yhtyeen kanssa kiertueelle, joka sisälsi esiintymisiä Reading Festivalilla, Big Day Outissa ja Lollapaloozassa. Huhtikuussa 1995 Schemelistä tuli ensimmäinen nainen, joka esiintyi arvostetun Drum World -lehden kannessa.
Celebrity Skin Hole palasi aktiiviseksi vuonna 1997 ja meni studioon nauhoittamaan Celebrity Skin -albumia. Studiossa Patty Schemel riitaantui nopeasti levyn tuottajan Michael Beinhornin kanssa. Schemel osallistui kappaleiden demojen äänityksiin, kappaleiden säveltämiseen ja sovittamiseen, ja hänet voi nähdä Celebrity Skin -levyn kannen valokuvassa, mutta hän ei soita levyllä. Kaikki hänen osuutensa albumilla soitti sessiorumpali, jonka tuottaja Beinhorn oli järjestänyt. Schemel on kutsunut levyn tuottajaa julkisuudessa ”natsiksi.”Celebrity Skin julkaistiin syyskuussa 1998, ja se sai myönteistä palautetta, mutta levyn tuottajan käytökseen ja albumin tuotantoon pettynyt Schemel jätti Holen samaan aikaan. Hän koki myös yhtyeen pettäneen hänet. Hänen paikan Hole-yhtyeessä täytti newyorkilaisen Shift-yhtyeen rumpali Samantha Maloney.
Myöhempi ura Holen jälkeen hän koki vaikean ajanjakson, johon kuului kodittomuutta ja riippuvuutta. Schemel oli täysverinen narkomaani, joka ystäviensä hakemana juopotteli baareista ja käytti heroiinia. Vastuksista huolimatta hän saavutti raittiuden vuonna 2001, kun Courtney Love auttoi häntä menemään vieroitushoitoon. Patty Schemel alkoi sitten rakentaa uudelleen musiikkiuraansa.
Hole-yhtyeen jälkeen Schemel on ollut mukana useissa musiikillisissa projekteissa, muun muassa soittamassa näyttelijä, muusikko Juliette Lewisin yhtyeessä Juliette and the Licks ja kiertänyt Imperial Teenin kanssa ja yhtyeessä nimeltä Green Eyes. Vuoden 2001 alussa Courtney Love ilmoitti mediassa suunnitelmista perustaa uuden yhtyeen nimeltä Bastard. Yhtye solmi sopimuksen Epitaph-levy-yhtiön kanssa ja mukaan palkattiin Schemel rumpaliksi. Yhtye kuitenkin hajosi käytännössä ennen kuin se ehti edes alkaa. Schemel soitti kuitenkin rumpuja Courtney Loven sooloalbumilla America’s Sweetheart (2004) Vuosien varrella Patty jatkoi osallistumistaan erilaisiin musiikillisiin projekteihin, kuten Upset ja Marissa Nadlerin yhtye.
Death Valley Girls perustettiin vuonna 2013 Patty Schemelin ja hänen veljensä Larry Schemelin toimesta, kun Patty tarvitsi ”jotain muutakin turvallista tekemistä kuin AA-kerho”. Patty Schemel jätti yhtyeen sen debyyttialbumin Street Venom julkaisun jälkeen vuonna 2014.pienoiskuva|283x283px|Patty Schemel ja Courtney Love, vuonna 2011|vasen Hit So Hard Hit So Hard -dokumenttielokuva Schemelin elämästäilmestyi vuonna 2012. Elokuvan ohjasi P. David Ebersole, ja se sai ensi-iltansa New Yorkissa Modernin taiteen museossa maaliskuussa 2011 osana New Directors New Films -festivaalia.
Dokumentti kertoo Schemelin tarinan ja hänen voitokkaan taistelunsa huumeongelmia vastaan. Dokumentti sai positiivista palautetta, ja Holen entiset jäsenet osallistuivat sen markkinointiin. Elokuva sai laajan julkaisun vuonna 2012. Vuonna 2017 Patty julkaisi omaelämäkertakirjan nimeltä Hit So Hard: A Memoir. Aktivismi Schemel on ollut avoimesti lesbo jo vuosia. Hän työskentelee motivaatiopuhujana. Hän on mukana Rock ’n’ Roll Camp for Girls -järjestön hallituksessa Kaliforniassa, joka on voittoa tavoittelematon organisaatio, joka opettaa nuorille tytöille, että on hyväksyttyä olla erilainen ja äänekäs. Patty Schemelin tarina on inspiroinut monia, erityisesti niitä, jotka kamppailevat riippuvuuden tai seksuaalisen minä-kuvan kanssa ja etsivät pelastusta taiteen kautta. Vuoden 1995 Rolling Stone -haastattelussa hän sanoi: ”On hyvä, että muualla jossain pienessä kaupungissa asuvat ihmiset, jotka tuntevat itsensä outoiksi ollessaan homo, tietävät, että on muitakin, jotka ovat samanlaisia, ja että se on ok.” Hän jatkaa esiintymistä, opettamista ja kiertämistä. Hän asuu Los Angelesissa vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Diskografia
Kill Sybil
Kill Sybil (1993)
Hole
Live Through This (1994) My Body, the Hand Grenade (1997)
Phranc
Goofyfoot (1995)
Courtney Love
America's Sweetheart (2004)
Juliette and the Licks
..Like a Bolt of Lightning (2004)
Psychic Friend
My Rocks are Dreams (2013)
Upset
She’s Gone (2013) ’76 (2015) Upset (2019)
Death Valley Girls
Street Venom (2014)
Sharkmuffin
Chartreuse (2015)
Ssion
1980-99 (2018) with Sky Ferreira
Marissa Nadler
For My Crimes (2018)
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset rumpalit Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Vuonna 1967 syntyneet