Andrei Vladimirovitš Romanov (ven. Андрей Владимирович); (14. toukokuuta (J: 2 toukokuuta) 1879 Villa Vladimir, Tsarskoje Selo, Venäjän keisarikunta – 30. lokakuuta 1956 Pariisi, Ranska) oli venäläinen aatelinen ja suuriruhtinas sekä Romanov-suvun jäsen.
vasen|pienoiskuva|273x273px|Andrei 2-vuotiaana, Albert Edelfelt 1881
Suku ja koulutus pienoiskuva|300x300px| Andrei veljiensä kanssa. Andrei (valkoinen univormu) Kirill ja Boris Andrein isä oli suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš, Aleksanteri III:n veli, joka oli tunnettu taiteiden suojelija. Andrein äiti, suuriruhtinatar Maria Pavlovna, syntyjään Mecklenburg-Schwerinin prinsessa Marie, oli yksi aikansa yläluokan tärkeimmistä seurapiiriemännistä. Andreilla oli kaksi vanhempaa veljeä Kirill ja Boris sekä nuorempi sisar Jelena. Nuorin veljistä Aleksei, kuoli 20-vuotiaana tuberkuloosiin. Lapset saivat koulutuksensa kotona.Korneva & Cheboksarova, Grand Duchess Marie Pavlovna, p. 71
Englanti oli Andrein ensimmäinen kieli, koska hänet kasvattivat brittiläiset lastenhoitajat. Hän oppi myös venäjää, ranskaa ja saksaa. Hänen taidetta rakastava isänsä määräsi taiteilija Léon Bakstin lasten piirustuksen opettajaksi. Suuriruhtinas Andrei varttui yltäkylläisyydessä ja hänen vanhempansa hemmottelivat lapsiaan. Perheen pääasunto oli Vladimirin palatsi Pietarissa, mutta koska hänen isänsä piti maaseutuelämästä, he viettivät suurimman osan vuodesta Tsarskoje Selossa kartanossaan Villa Vladimirissa ja palasivat Pietariin talveksi. Lapset olivat myös vanhempiensa mukana monilla ulkomaanmatkoilla Ranskassa, Saksassa ja Italiassa, ja he vierailivat Coburgissa, Pariisissa, Berliinissä ja Schwerinissä.vasen|pienoiskuva|276x276px| Andrei perheensä kanssa. Vas.: Andrei, Kirill, isä Vladimir Aleksandrovitš, äiti Maria Pavlovna, Jelena ja Boris.Romanov-suvun perinnettä noudattaen Andrein oli määrä lähteä sotilasuralle. Kun vanhin veli Kirill valitsi Keisarillisen laivaston, Andrei ja veli Boris liittyivät jalkaväkeen. Andrei aloitti asepalveluksensa elokuussa 1898 Keisarillisen kaartin Henkikaartin ratsutykistöpatteriston luutnanttina. Vuonna 1899 hänet nimitettiin adjutantiksi, ja valmistui vuonna 1902 Mihailovskin tykistökoulusta. Tämän jälkeen hän opiskeli lakia Aleksandrovskin sotaoikeus-akatemiassa ja valmistui korkein arvosanoin vuonna 1905.
Sotilasura Hänet pestattiin sotilas-oikeudelliselle osastolle. Sotilasoikeusakatemia antoi hänelle tehtäväksi kääntää ulkomaisia sotilasrikossäädöksiä. Hänet nimitettiin luutnantiksi vuonna 1902, kapteeniksi vuonna 1906 ja everstiksi 18. huhtikuuta 1910. Maaliskuussa 1911 hänet nimitettiin senaattoriksi. Vuodesta 1911 vuoteen 26. helmikuuta 1914 hän komensi Keisarillisen kaartin Donin 2. kasakkatykistöä. Nimityksistään huolimatta suuriruhtinas Andrei ei ollut kovin kiinnostunut sotilasurastaan. Sen sijaan hän vietti elämäänsä nauttien kuninkaallisen asemansa ja vaurautensa tarjoamista etuoikeuksista.
Hän oli erilaisissa sotilastehtävissä keisari Nikolai II:n hallituskaudella, mutta ilman erityistä ansioitumista. Hänestä tuli senaattori vuonna 1911, ja hänet nimitettiin Venäjän keisarillisen armeijan kenraalimajuriksi vuonna 1915. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, mutta ei osallistunut taisteluihin ja vietti suurimman osan ajasta Venäjän yleisesikunnan päämajassa tai joutilaana seremoniallisissa tehtävissä Pietarissa.
Suhde Mathilde Krzesinskaan oikea|pienoiskuva| Suuriruhtinas Andrei 21-vuotiaana vuonna 1900, jolloin hän tapasi Mathilde Krzesinskan Suuriruhtinas Andrei oli pitkä, ujo ja hyvännäköinen. Yritykset saada hänet menemään naimisiin kuninkaallisen morsiamen kanssa epäonnistuivat. Hän oli hyvin läheinen äitinsä kanssa ja varsinkin isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1909 hän manipuloi äitiään omaksi hyödykseen, mitä hänen sisaruksensa paheksuivat. Hänen taipuisa persoonallisuutensa teki hänestä sisaruksiaan suositumman Romanov-suvussa. Hän oli vuotta vanhemman serkkunsa suuriruhtinas Mihail Aleksandrovitšin hyvä ystävä. pienoiskuva|170x170px| Mathilde Krzesinska ja suuriruhtinas Andrei , joka pitelee poikaansa Vladimiria. Oostende, Belgia n. 1908. Helmikuussa 1900 hänen veljensä Kirill ja Boris, kutsuivat 21-vuotiaan Andrein illallisjuhliin Mathilde Krzesinskan taloon. Krzesinska, joka oli Keisarillisten teattereiden prima ballerina assoluta eli ensimmäinen ensitanssijatar, oli vanhin sukupolvensa kolmen merkittävimmän tanssijan joukossa Keisarillisessa baletissa yhdessä Anna Pavlovan ja Tamara Karsavinan kanssa. Suuriruhtinas Andrei istui emäntänsä vieressä illallisen aikana, mutta kaatoi vahingossa lasin punaviiniä hänen päälleen. Mathilde, joka oli kiinnostunut nuoresta, häntä seitsemän vuotta nuoremmasta suuriruhtinaasta, piti tapausta hyvänä enteenä.
28-vuotias Mathilde oli ollut Nikolai II:n rakastajatar, kun tämä oli vielä valtaistuimen perillinen. Heidän kaksivuotinen suhteensa päättyi Nikolain kihlautuessa tulevan puolisonsa Hessenin prinsessa Alixin kanssa. Mathilde oli kunnianhimoinen ja innokas säilyttämään läheisen suhteensa Romanoveihin. Hän aloitti pitkän suhteen suuriruhtinas Sergei Mihailovitšin, keisarin Nikolain ja Andrein pikkuserkun kanssa. Koska hän ei ollut rakastunut Sergeihin, mutta nautti tämän seurastaan ja suojelusta, Mathilde jatkoi suhdettaan suuriruhtinas Andreihin, joka oli kolmas Romanov, joka oli tekemisissä hänen kanssaan.
Heinäkuussa 1900 heistä tuli rakastavaisia, ja he matkustivat samana kesänä yhdessä Biarritziin ja Pariisiin. Syksyllä 1901 he vierailivat useissa Italian kaupungeissa, kuten Venetsiassa, Padovassa, Firenzessä ja Roomassa. Suuriruhtinas Sergei sieti heidän suhdettaan pysyen läheisenä ja uskollisena ystävänä kuuluisalle balleriinalle, mutta kahden suuriruhtinaan välit kiristyivät. He yrittivät vältellä toisiaan ja käyttäytyä kohteliaasti jakaessaan saman naisen lähes kahden vuosikymmenen ajan. pienoiskuva|337x337px| Mathilde ja Andrei poikansa Vladimirin kanssa|vasen Heidän kolmen välinen suhteensa vaikeutui entisestään, kun Mathilde tuli raskaaksi. Raskaus sai alkunsa noin syyskuun puolivälissä 1901, ennen matkaa Italiaan. Mathilde synnytti 18. kesäkuuta 1902 pojan. Molemmat suuriruhtinaat olivat aluksi vakuuttuneita siitä, että he olivat lapsen isiä. Vallankumouksen jälkeen Krzesinska ja suuriruhtinas Andrei väittivät, että Andrei oli isä. Lapsi, joka tuli tunnetuksi perheessä lempinimellään Vova, sai etunimekseen ja isännimeksen Vladimir Sergejevitš. Sukunimeä ei julkistettu ennen vuotta 1911. Syntymätodistuksessa Sergei oli merkitty isäksi. Suuriruhtinas Sergei omistautui lapselle, huolehti äidistä ja pojasta aina omaan karkotukseensa ja teloitukseensa saakka Venäjän keisarivallan kaatumisen jälkeen vuonna 1917.Hall, Imperial Dancer, p. 86 Kysymys Vladimirin biologisesta isästä on edelleen ratkaisematta. Useimmat lähteet kuitenkin antavat isäksi suuriruhtinas Andrei Vladimirovitšin, jota lapsi muistutti.
Suuriruhtinas pienoiskuva|302x302px| Suuriruhtinas Andrei nuoruudessaan n. 1900 Vuonna 1903 suuriruhtinas Andrei osti oman palatsin. Rakennus, joka sijaitsee osoitteessa Angliski rantakatu 28, oli kuulunut paroni Pavel von Dervizille, venäläiselle rautatiemagnaatille, joka oli ylhäistä saksalaista syntyperää. Paronin kuoleman jälkeen hänen poikansa peri palatsin, ja vuonna 1889 hän palkkasi arkkitehti Aleksandr Krasovskin (1848–1918), joka työskenteli Nikolai II:n huoneiston sisustussuunnittelun kimpussa Talvipalatsissa, uudistamaan sen firenzeläiseen tyyliin. Koska palatsin ylläpito oli kallista, se myytiin suuriruhtinas Andreille 400 000 ruplalla. Suuriruhtinas Andrei asui siellä itse harvoin. Hän teki vain muutamia merkittäviä muutoksia, jättäen jopa von Dervizin sukuvaakunat ja monogrammit paikoilleen. Osan huoneista hän kuitenkin sisustutti uudelleen. Hän käytti rakennusta viihdyttämiseen, jossa järjestettiin konsertteja, näytelmiä ja illallisia ja joka toimi erityisesti balettimaailman taiteilijoiden kokoontumispaikkana. Palatsi on säilynyt nykypäivään asti. Vuodesta 1959 lähtien siinä on toiminut häärekisteritoimisto.
Suuriruhtinas Andrei ei voinut avoimesti asua yhdessä Mathilden kanssa eikä hänellä ollut mahdollisuutta solmia morganaattista avioliittoa tämän kanssa. Vain Länsi-Euroopan matkoillaan he nauttivat vapaudesta elää pariskuntana, mutta ulkomaillakin heidän oli pakko säilyttää julkisivu. Pariskunnan täytyi aina matkustaa Andrein adjutantti Fjodor von Kuben seurassa, ja kun suuriruhtinas Andrei kutsuttiin tilaisuuksiin, Mathilde ei voinut tulla mukana. pienoiskuva|412x412px| Suuriruhtinas Andrei Vladimirovitš 1910-luku|vasen Venäjän keisarisuvun jäsenenä suuriruhtinas Andrei otti hoitaakseen joitain edustustehtäviä. Hän oli Venäjän keisarillisen palontorjuntayhdistyksen kunniajäsen ja keisari Aleksanteri II:n muistomerkin Pietariin rakentamisen komitean puheenjohtaja. Vuonna 1907 hän matkusti isänsä kanssa viralliselle vierailulle Bulgariaan. Vuonna 1911 hän vieraili toisen kerran Bulgarian kuningas Ferdinand I:n luona Venäjän edustajana ja hänet nimitettiin samana vuonna senaattoriksi.
Kesällä 1912 suuriruhtinas Andrei sairastui keuhkoputkentulehdukseen. Koska pelättiin tuberkuloosin puhkeamista hänet lähetettiin toipumaan Krimille, jossa asui serkkunsa suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin omistamassa palatsissa. Toipuminen kesti pitkään, ja hän matkusti vielä toipumaan Saint-Mauriceen Sveitsiin ja Etelä-Ranskaan. Hän piti erityisesti Ranskan Rivierasta ja keväällä 1913 hän osti Mathildelle kiinteistön Cap-d'Ailista Provence-Alpit-Rivieran alueelta Monacon rajalla. Huvila, joka sijaitsee merelle päin olevalla rinteellä sai nimen Alam, Mathilden lempinimi 'Mala', kirjoitettuna väärinpäin. Palattuaan Venäjälle Andrei Vladimirovitš osallistui Romanovien dynastian 300-vuotisjuhliin. Villa Alam uusittiin täysin, ja Andrei ja Mathilde palasivat sinne keväällä 1914 toivoen voivansa käydä siellä joka kevät. He pystyivät kuitenkin palaamaan vasta kuusi vuotta myöhemmin vuonna ensimmäisen maailmansodan jälkeen, paettuaan Venäjän vallankumousta vuonna 1920.
Ensimmäinen maailmansota ja vallankumous pienoiskuva| Suuriruhtinas Andrei sodan aikana upseeriryhmän kanssa yleisesikunnassa eli Stavkassa, Baranavitsyssä 1914–1915. Asevoimien ylin johto siirrettiin myöhemmin Mogiljeviin 8. elokuuta 1915 Saksan miehityksen vuoksi. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua suuriruhtinas Andrei palveli Saksaa vastaan taistelevan Luoteisrintaman päämajassa. Se oli suhteellisen turvallinen paikka kaukana taisteluista. Hänestä tuli 7. toukokuuta 1915 Henkikaartin ratsutykistöpatteriprikaatin komentaja. Tämä merkitsi vähän, koska patterit olivat hajallaan monissa eri paikoissa eivätkä olleet yhtenäisen komennon alaisina. Hänestä tehtiin kenraalimajuri 15. elokuuta 1915 ja hän toimi Hersonin 130. jalkaväkirykmentin päällikkönä. Hänen sotilaalliset tehtävänsä olivat huonosti määriteltyjä ja hän saattoi viettää paljon toimettomana aikaa Pietarissa ja palata sosiaaliseen elämäänsä Krzesinskan kanssa. Keisarinna Aleksandra Fjodorovna huomasi tämän ja valitti asiasta Nikolai II:lle.