thumb|protesti Sydneyssa 2012
Islamilainen fundamentalismi tarkoittaa aatteellista suuntausta, jonka mukaan islam tulee puhdistaa ulkoisista vaikutteista ja muslimien tulee palata alkuperäiseen ja puhtaaseen islamiin. Islamilainen fundamentalismi tulkitsee islamin pyhiä kirjoituksia eli Koraania ja Sunnaa kirjaimellisesti ja vaatii palaamaan islamiin sellaisena kuin sitä harjoitettiin Muhammedin, hänen seuralaistensa ja häntä seuranneiden oikeaan johdettujen kalifien aikana.
Islamilainen reformismi tai fundamentalismi syntyi modernismin vastaliikkeenä 1700-luvun alussa vastauksena muslimiyhteiskuntien taantumiselle ja Euroopan lisääntyvälle vaikutukselle. Varhaisin näistä liikkeistä oli Arabian niemimaalla 1700-luvulla syntynyt wahhabismi. Se yhdisti heimot poliittiseksi voimaksi, joka yhdisti suurimman osan Arabian niemimaata. Mekasta palanneet pyhiinvaeltajat levittivät aatetta kotiseuduilleen, ja heidän toimestaan vastaavia liikkeitä syntyi joka puolelle islamilaista maailmaa. Lapidus 2022, s. 514–515
Fundamentalistit vaativat suojelemaan islamin alkuperäistä puhtautta. Jumalan absoluuttisen ykseyden (tawhid) takia fundamentalistit tuomitsevat suufilaisen pyhimyspalvonnan sekä islamiin levinneet taikauskoiset tavat. Fundamentalismiin kuuluu ajatus, että islam antaa vastauksen kaikkiin asioihin, koskivatpa ne yhteiskunnan toimintaa tai henkilökohtaista elämää, ja vastaus on löydettävissä islamista, ei länsimaisista arvoista, kuten demokratiasta tai ihmisoikeuksista.Lapidus 2022, s. 834–835Fuller, Graham E., The Future of Political Islam, Palgrave MacMillan, (2003), s. 48.
Sunnalaista fundamentalismia edustavat nykyään wahhabismi eli salafismi, Taliban, Muslimiveljeskunta sekä Isisin, Boko Haramin ja Al Qaidan tapaiset terroristiorganisaatiot. Šiialaista fundamentalismia edustavat Iranin vallankumouksesta 1979 alkunsa saanut liike sekä libanonilainen Hizbollah. Osa näistä liikkeistä hyväksyy terrorin käytön. Fundamentalismin äärisuuntaukset, jihadismi tai islamismi, ovat saaneet tukea myös tavallisilta muslimeiltaLapidus 2022, s. 514–515, 522Mehdi Mozaffari, “What is Islamism? History and Definition of a Concept.” Totalitarian Movements and Political Religions 8, no. 1 (2007): 17.
Fundamentalistit voivat vaatia myös islamilaista valtiota, joka yhdistäisi koko islamilaisen maailman ja lopulta koko maailman yhdeksi kalifaatiksi. Šaria edellyttää, että ei-islamilaisen alueen väestölle esitetään ensin kutsu (da’wa) alistua islamille, ja jos siitä kieltäydytään, kalifilla on velvollisuus julistaa pyhä sota (jihad)Remarks by Robert H. Pelletreau, Jr., Middle East Policy Council, May 26, 1994, "Symposium: Resurgent Islam in the Middle East," Middle East Policy, Fall 1994, s. 2; Goldziher, Ignaz: Introduction to Islamic Theology and Law, s. 102.. Princeton University Press, Princeton, NJ, 1981; Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 602-603 (o9.8-9). amana publications, 2017; Hurgronje, Snouck: Mohammedanism: Lectures on Its Origin, Its Religious and Political State, s. 59. Project Gutenberg, 1916 .
Islamilainen fundamentalismi sai lisää näkyvyyttä 1900-luvun jälkipuolella, kun Pakistan otti vuonna 1979 Muhammad Zia ul-Haqin johdolla käyttöön islamilaisen lain ja kun Iranissa nousi valtaan šiialainen papisto islamistisessa vallankumouksessa. Fundamentalistinen liike oli silti olemassa jo aikaisemmin sekä uskonnollisena virtauksena että Saudi-Arabian fundamentalistisena valtiona.
Fundamentalismi on saanut tukea maaseudulta kaupunkeihin muuttaneelta alemman sosiaaliluokan ja keskiluokan väestöltä. Heihin vetoaa ajatus, että korruptoitunut poliittinen valta tulee alistaa islamin sääntöjen alaiseksi. Iranilainen kansanjohtaja, imaami Ruhollah Khomeini sai 1970-luvulla tukensa maaseudun köyhälistöltä, kaupunkien työväenluokalta ja islamilaiselta älymystöltä. Heitä yhdisti tyytymättömyys šaahi Mohammad Reza Pahlavin hallitusta kohtaan.
Katso myös Islamismi Koranismi
Lähteet
Viitteet
*