Madrid on Espanjan pääkaupunki. Se on myös ympäröivän Madridin itsehallinnollisen maakunnan (esp. Comunidad de Madrid) pääkaupunki. Se sijaitsee Espanjan keskiosassa 655 metrin korkeudessa. Alue on ollut asutettu esihistoriallisista ajoista lähtien. Parlamentti kokoontui siellä ensimmäistä kertaa vuonna 1329. Yhdistyneen Espanjan keskuksena Madrid on toiminut vuodesta 1561.
Noin 3,2 miljoonan asukkaan Madrid on Espanjan suurin kaupunki ja Barcelonan jälkeen tärkein teollisuuskeskus. Työttömyys on muun Espanjan tavoin paha ongelma. Palvelualat ovat tärkeä työllistäjä. Kaupungissa käy vuosittain noin yhdeksän miljoonaa turistia.
Atlético Madrid ja Real Madrid kuuluvat maailman parhaisiin jalkapallojoukkueisiin.
Maantiede ja ilmasto pienoiskuva|vasen|Näkymä Monte de El Pardon luonnonpuistosta Madridin luoteisosassa.
Madrid sijaitsee Espanjan keskiosassa Kastilian rajavuoriin kuuluvan Sierra de Guadarraman eteläpuolella, Uuden-Kastilian ylängöllä. Kaupunki on 655 metrin korkeudella merenpinnasta ja siten Euroopan toiseksi korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki Andorra la Vellan jälkeen. Kaupungin länsiosan läpi virtaa pieni Manzanaresjoki, joka yhtyy alajuoksullaan osittain kaupungin itärajalla virtaavaan Jaramaan. Puistoa Madridin pinta-alasta on noin 33 neliökilometriä – tunnetuimmat viheralueet ovat Retiro ja Casa de Campo. Kaupungin luoteisosassa sijaitsee suuri kulttuuriperinnöllisesti suojeltu Monte de El Pardon luonnonpuisto. Ainoa suurempi järvi on El Pardossa sijaitseva Embalse de El Pardo, joka on Manzanaresin patoallas.
Alueella vallitsee Välimeren mannerilmasto, jolle on ominaista viileät talvet ja kuumat kesät. Iberian niemimaan länsirannikon ohitse kulkeva lämmin Golfvirta vaikuttaa myös Madridin ilmastoon. Talvella lämpötila on normaalisti kahdeksan celsiusasteen tienoilla ja öisin pakkasenkin puolella. Lunta sataa satunnaisesti. Kesät ovat kuumia ja keskilämpötila on silloin 24 astetta. Vuorilta puhaltavat tuulet saattavat talvella tehdä kylmyydestä purevamman, mutta toisaalta tuoda helpotusta muutoin paahtavan kuumiin kesäiltoihin. Sademäärä voi vaihdella suuresti, mutta on keskimäärin noin 433 millimetriä vuodessa. Eniten sataa marraskuussa.
Historia pienoiskuva|Saksalaisten kartta Madridista vuodelta 1890.
Maurilaisvalta Vaikka Madridin alue on ollut asutettu esihistoriallisista ajoista lähtien, ensimmäiset sitä koskevat historiankirjoitukset ovat 800-luvun puolivälistä. Tuolloin Córdoban emiiri Muhammed I määräsi alueelle rakennettavan pienen linnoituksen (paikalle, jossa nykyään sijaitsee Palacio Real, kuninkaallinen palatsi). Linnoituksen lähellä virtasi Manzanaresjoki, josta muslimit käyttivät nimeä al-Majrīṭ (المجريط) eli ”vedenlähde”. Kastilian Alfonso VI valloitti linnoituksen vuonna 1085 matkallaan Toledoon. Vuonna 1329 parlamentti asettui ensimmäistä kertaa Madridiin avustamaan Ferdinand IV:tä.
Pääkaupungiksi Aragonian Ferdinand II:n ja Kastilian Isabella I:n avioliitto yhdisti kuningaskunnat muodollisesti vuonna 1469. Virallisesti Espanjan katsotaan yhdistyneen heidän tyttärenpoikansa, Habsburg-sukuisen Kaarle I:n perittyä molemmat. Hänen poikansa Filip II (1527–1598) siirsi Espanjan parlamentin Toledosta pysyvästi Madridiin vuonna 1561. Vaikkei asiaa julistettu virallisesti, parlamentin sijaintipaikka oli käytännössä pääkaupunki. Sevilla jatkoi Espanjan siirtomaiden valvojana, mutta teki sen Madridin alaisuudessa. Lukuun ottamatta lyhyttä ajanjaksoa vuosina 1601–1606, jolloin Filip III asetti hallintonsa Valladolidiin, Madrid on toiminut Espanjan keskuksena.
Nousu kukoistukseen pienoiskuva|Madridin kuninkaallinen palatsi on Espanjan kuninkaan virallinen virka-asunto.
1500- ja 1600-luvuilla Madrid ei muistuttanut juurikaan Euroopan muita pääkaupunkeja. Espanjan perimyssodan jälkeen valtaan noussut Bourbon-sukuinen kuningas Filip V päätti, ettei kaupunki voisi pysyä tuossa tilassa, ja määräsi useita palatseja rakennettavaksi (mukaan lukien kuninkaallinen palatsi). Madridista tuli kuitenkin moderni kaupunki vasta Kaarle III:n (1716–1788) aikana. Hän rakennutti useita puistokatuja, aukioita, puutarhoja ja suihkulähteitä sekä hankki kaduille kivetyksen ja valaistuksen. Kaarle III olikin yksi Madridin historian suosituimmista kuninkaista, ja sanontaa ”paras pormestari, kuningas” käytettiin laajalti. Kun Kaarle IV:stä (1748–1819) tuli kuningas, Madridin asukkaat alkoivat mellakoida. Lopulta Kaarle IV luopui kruunusta poikansa Ferdinand VII:n kiihottaman Aranjuezin kapinan jälkeen. Ferdinand VII:n valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi: Napoleon valloitti Espanjan vuonna 1808 ja teki veljestään Josephista kuningas Joosef I:n. Madridilaiset ryhtyivät 2. toukokuuta () kapinaan ranskalaisia vastaan ja seurasi kuusi vuotta kestänyt Espanjan itsenäisyyssota.
Itsenäisyyssodasta sisällissotaan Ferdinand VII palasi valtaan itsenäisyyssodan jälkeen vuonna 1814, mutta joutui eversti Rafael del Riegon johtaman sotilasvallankumouksen seurauksena palauttamaan vuonna 1812 säädetyn perustuslain. Tästä alkoi liberaalien ja konservatiivisten hallitusten aikakausi, joka päättyi Isabella II:n (1830–1904) kruunaamiseen. Isabella II ei kuitenkaan kyennyt liennyttämään poliittisia jännitteitä, mistä seurasi jälleen uusi kapina ja Espanjan ensimmäinen tasavalta. Monarkia palautui vuoden kuluttua, mutta valtataistelut kotimaan sisällä jatkuivat ja siirtomaat kapinoivat. Vuosisadan vaihteen molemmin puolin hallinnut Alfonso XIII rakennutti Madridin metron ja yliopistoalueen. Alfonso XIII:n valtakausi päättyi maanpakoon ja Espanjan toisen tasavallan julistamiseen vuonna 1931. Espanjan sisällissota syttyi vuonna 1936 asevoimien noustua kapinaan uutta hallitusta vastaan. Madridin kadut muuttuivat taistelukentiksi, ja se oli yksi sodasta pahiten kärsineistä kaupungeista.
Francon vuodet Francisco Francon diktatuurin aikana Madridista tuli hyvin teollistunut ja kaupunkiin kohdistui suuri muuttoliike. Francon vallan loppupuolella Baskimaan itsenäisyyttä ajava terroristijärjestö ETA salamurhasi pääministeri Luis Carrero Blancon Claudio Coellon kadulla. Joidenkin mielestä siitä seurasi lisää epävakautta, toisten mielestä se taas auttoi maata siirtymisessä kohti demokratiaa – viitaten mahdollisuuteen, että Carrero Blancosta olisi tullut Francon diktatuurin jatkaja tämän kuoltua.
Francon kuoleman jälkeen demokratiaa ajaneet puolueet hyväksyivät Francon toiveet Juan Carlos I:stä hänen seuraajanaan, ja Espanjasta tuli jälleen perustuslaillinen monarkia. Francon vuodet olivat jättäneet Madridin ja muun maan taloudelliseen myllerrykseen. Espanja alkoi tuoda itseään enemmän esille kansainvälisesti. Espanjan sisällä reaktio jo ennen Francoa vuosisatoja vallinnutta hallinnon keskittämispolitiikkaa vastaan on johtanut modernin itsehallintojärjestelmän kehittymiseen.
Nykyaika 1980-luvun korkeasuhdanteen ansiosta Espanjan pääkaupunki vakiinnutti asemansa Iberian niemimaan taloudellisena, kulttuurisena, teollisena, koulutuksellisena ja teknologisena keskuksena.
Madridin lähiliikennejuniin Atochan asemalla tehtiin 11. maaliskuuta 2004 pommi-iskuja, joissa kuoli lähes 200 ihmistä. Ääri-islamilaiset terroristit ilmoittivat tehneensä iskut kostona Espanjan osallistumisesta Irakin sotaan.
Talous Huolimatta viimeaikaisesta suuntauksesta siirtää teollisuuden tuotantolaitoksia kaupungin ulkopuolelle Madrid on säilyttänyt asemansa Espanjan toiseksi suurimpana teollisuuskeskuksena Barcelonan jälkeen. Liike-elämän osalta Madrid on Espanjan tärkein kaupunki. Calle de Alcalá on pankki- ja liike-elämän keskus, jossa sijaitsee myös pörssi.
Viime vuosina Madridissa on tapahtunut suurta kehitystä palvelualoilla, jotka työllistävät jo kaksi kolmannesta kaupungin työväestöstä. Perinteisten hallinnollisten ja rahoituspalvelujen rinnalle on noussut muita lähinnä joukkoliikenteeseen liittyviä palveluja. Madrid on myös pyrkinyt kehittämään matkailu- ja kulttuuripalvelujaan. Nimeäminen Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 1992 oli tärkeä merkkipaalu tässä prosessissa.
Kaupungin bruttokansantuote vuonna 2011 oli noin 18,9 % koko Espanjan BKT:sta. Kaupungin henkeä kohden laskettu sekä ostovoimakorjattu bruttokansantuote oli 32 723 euroa, Espanjan korkein. Suurimmat yksityiset työnantajat sekä henkilöstön määrässä että bruttokansatuotteessa mitattuna ovat Barajasin lentoasema, joka on matkustajamäärältään Euroopan neljänneksi suurin lentoasema, sekä messu- ja kongressikeskus IFEMA.
Vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä maakunnan (Comunidad de Madrid) työttömyysaste oli 12,35 %.
Väestö pienoiskuva|Puerta del Sol on Madridin vilkkaimpia aukioita. Vuoden 2018 laskennassa kaupungin (Ciudad de Madrid) asukasluku oli 3 223 334. Jos otetaan huomioon koko maakunta, väkiluku on 6 578 079. Madridin metropolialue on väkiluvultaan Euroopan unionin kolmanneksi suurin Lontoon ja Pariisin jälkeen. Vuoden 2018 tilaston mukaan kaupungin (Ciudad de Madrid) asukkaista 13,1 prosentilla ei ole Espanjan kansalaisuutta. Ulkomailla syntyneiden osuus oli 21,0 % vuonna 2018. Vuonna 2015 romanialaisia oli 12,2 %, kiinalaisia 8,5 % ja ecuadorilaisia 7,7 %.Retrato de la ciudad
Vielä 1500-luvulla Madrid oli syrjäinen 15 000 asukkaan pikkukaupunki Kastilian keskusylängöllä. Kaupungin väkiluku on kasvanut suuresti sen jälkeen, kun kuningas Filip II teki siitä maan pääkaupungin. Kasvu oli huomattavaa erityisesti 1900-luvulla johtuen suuresta siirtolaisuudesta. Korkeimmillaan kaupungin väkiluku oli 1970-luvun puolivälissä, jonka jälkeen se kääntyi laskuun muun maakunnan eduksi. 2000-luvulle tultaessa väkiluku on kääntynyt taas kasvuun. Verrattuna muihin Espanjan suurkaupunkeihin Madrid on noin kaksi kertaa suurempi kuin Barcelona ja noin neljä kertaa suurempi kuin Valencia.
Harvoilla madridilaisilla on pitkät juuret kaupunkiin. Madridiin on perinteisesti muutettu joka puolelta Espanjaa paremman toimeentulon toivossa. Espanjan liityttyä Euroopan unioniin yhä useammat muuttavat kaupunkiin muualta Euroopasta tai jopa toisista maanosista.
Laajempaan, lähinnä etelään levittäytyvään metropolialueeseen (Capital y Área Metropolitana) kuuluu Madridin lisäksi 22 kuntaa. Seitsemän niistä on väkiluvultaan suurempia kuin 100 000: Móstoles, Fuenlabrada, Leganés, Getafe, Alcorcón, Alcobendas ja Torrejón de Ardoz. Muu osa maakunnasta on enimmäkseen harvaan asuttua.
Väkiluvun kehitys
Vuosi Kaupunki Maakunta 1897 542 739 730 807 1900 575 675 773 011 1910 614 322 831 254 1920 823 711 1 048 908 1930 1 041 767 1 290 445 1940 1 322 835 1 574 134
Vuosi Kaupunki Maakunta 1950 1 553 338 1 823 418 1960 2 177 123 2 510 217 1965 2 793 510 3 278 068 1970 3 120 941 3 761 348 1975 3 228 057 4 319 904 1981 3 158 818 4 686 895
Vuosi Kaupunki Maakunta 1986 3 058 812 4 780 572 1991 3 010 492 4 647 555 1996 2 866 850 5 022 289 2001 2 938 723 5 423 384 2003 3 092 759 5 718 942 2012 3 249 295 6 489 768
Hallinto pienoiskuva|upright|Pormestari José Luis Martínez-Almeida
Madrid on paitsi Espanjan, myös Madridin itsehallinnollisen maakunnan pääkaupunki. Kaupungissa on täten paljon sekä paikallis- että valtionhallinnon toimipisteitä. Se on kuningasperheen ja pääministerin asuinpaikka sekä hallituksen ja parlamentin istuntopaikka.
Kuninkaan virallinen virka-asunto on Madridin kuninkaallinen palatsi, mutta kuningasperhe on valinnut kodikseen pienemmän La Zarzuelan palatsin kaupungin laitamilla. Pääministerin virka-asuntona toimii La Moncloan palatsi lähempänä keskustaa.
Kaupungin pormestariksi valittiin 15. kesäkuuta 2019 José Luis Martínez-Almeida.
Aluejako pienoiskuva|Madrid jakautuu 21 hallinnolliseen alueeseen. Madrid on jaettu hallinnollisesti 21 alueeseen (), jotka jakautuvat edelleen kaupunginosiin ():
Centro: Palacio, Embajadores, Cortes, Justicia, Universidad, Sol Arganzuela: Imperial, Acacias, Chopera, Legazpi, Delicias, Moguer, Atocha Retiro: Pacífico, Adelfas, La Estrella, Ibiza, Los Jerónimos, Niño Jesús Salamanca: Recoletos, Goya, Fuente del Berro, Guindalera, Lista, Castellana