Maksimilian I (Ferdinand Maximilian Josef Maria von Habsburg-Lothringen; 6. heinäkuuta 1832 Wien – 19. kesäkuuta 1867 Queretaro) oli itävaltalainen arkkiherttuan arvoinen aatelinen, Itävallan laivaston upseeri ja Lombardia-Venetsian kuvernööri. Hän oli Itävallan keisarin Frans Joosefin nuorempi veli. Hänestä tuli vuosina 1864–1867 myös lyhyeksi aikaa Meksikon keisari Ranskan keisarikunnan tuella. Ranskalaisten tuki kuitenkin päättyi, ja hän kuoli tasavaltalaisten teloittamana oltuaan useita kuukausia tukijoidensa kanssa näiden piirittämänä.

Elämäkerta pienois|vasen|upright|Joseph Karl Stielerin muotokuva nuoresta Ferdinand Maximilian Josefista vuodelta 1838. Ferdinand Maximilian Josef Maria von Habsburg-Lothringen syntyi Schönbrunnin palatsissa Wienissä 6. heinäkuuta 1832. Hän oli arkkiherttua Frans Kaarlen poika ja tulevan keisari Frans Joosef I:n nuorempi veli.

Nuoruudessaan Ferdinand Maximilian Josef oli kiinnostunut taiteista ja tieteistä, ja jälkimmäisestä häntä kiinnosti erityisesti kasvitiede. Hän sai meriupseerin koulutuksen ja nousi arvoasteikossa nopeasti aina lippueamiraaliksi asti. Vuonna 1854 hänestä tuli laivaston komentaja.Sondhaus 1994, s. 6.

Laivaston komentajana Ferdinand Maximilian Josef perusti Triesten laivastoaseman ja hän oli Wilhelm von Tegetthoffin oppi-isä. Hän osallistui Itävallan laivastovierailuun Brasilian keisarikuntaan.McCornack 1952, s. 175.

Komentajuutensa lisäksi Ferdinand Maximilian Josefista tuli helmikuussa 1857 Lombardia-Venetsian kuvernööri. Hän vetäytyi Triesteen Italian toisen itsenäisyyssodan alkaessa 1859 ja rakennutti sinne Miramaren linnan, missä hän harjoitti tieteitä ja taiteita. Häntä lähestyivät samana vuonna meksikolaiset emigrantit, jotka pyysivät häntä Meksikon hallitsijaksi. Hän ei suostunut vaan lähti sen sijaan 10. marraskuuta 1859 Brasiliaan kasvitieteelliselle tutkimusretkelle.McAllen 2014, s. 33–34.

Vuoteen 1863 mennessä Ranskan keisari Napoleon III:n lisääntyvä painostus ja ranskalaisjoukkojen onnistunut Méxicon kaupungin valloitus saivat aikaan sen, että Ferdinand Maximilian Josef suostui lopulta ottamaan Meksikon kruunun vastaan. Hän nousi 14. huhtikuuta 1864 Triestessä vaimonsa Belgian prinsessa Charlotten kanssa SMS Novaran kyytiin.McAllen 2014, s. 125–126. Novara saapui Veracruzin satamaan 28. toukokuuta 1864, ja Ferdinand Maximilian Josef kruunattiin Meksikon keisariksi 10. kesäkuuta.

Keisarina Vietettyään joitakin päiviä palatsissa Méxicon keskustassa keisaripari päätti siirtyä asumaan Chapultepecin palatsiin kaupungin laidalle.McAllen 2014, s. 130.

Keisari Maksimilian pyrki hallitsemaan Meksikoa vapaamielisesti. Hän määräsi hallitsijana uudistuksia muun muassa kulku- ja opetuslaitoksiin. Edeltäjänsä Benito Juárezin tavoin hän suosi hallitsevan luokan sijasta maanviljelijöitä eikä suostunut palauttamaan katoliselle kirkolle sen maaomistuksia, mikä ärsytti kirkkoa huomattavasti. Maahan saavuttuaan Kirkkovaltion nuntius Pietro Meglio vaati ehdottomasti maareformin purkamista.McAllen 2014, s. 153.

Eräs Maksimilianin erityisistä kiinnostuksen kohteista oli diplomaattisuhteiden solmiminen ja ylläpitäminen Brasilian kanssa. Brasilian keisari Pedro II oli hänen serkkunsa, ja Brasilia ja Meksiko olivat tasavaltojen keskellä Amerikan mantereen ainoat monarkiat. Maksimilian nimitti 9. elokuuta Ranskassa asuvan meksikolaisen emigrantin Pedro Escandónin Meksikon Brasilian-suurlähettilääksi.McCornack 1952, s. 176. Hän yritti myös saada nuoremman veljensä Ludvig Viktorin avioitumaan Pedro II:n tyttären Isabellan kanssa, jolloin kahden keisarikunnan välille olisi muodostunut vahva yhteys, mutta Ludvig Viktor ei suostunut.

Kevääseen 1865 mennessä ranskalaisjoukot olivat miltei ajaneet Benito Juárezin joukot Meksikosta. Tuolloin kuitenkin Yhdysvaltain sisällissota päättyi, ja Yhdysvallat pystyi jälleen ylläpitämään Monroen oppia. Yhdysvallat vaatikin Ranskaa vetämään joukkonsa Meksikosta opin vastaisena toimintana. Keisarinna Charlotte yritti turhaan saada apua Napoleon III:lta ja paavi Pius IX:ltä. Maksimilian itse puolestaan houkutteli Yhdysvaltain sisällissodan konfederaation veteraaneja Meksikoon nimittämällä sen entisen laivaston upseerin Matthew Fontaine Mauryn siirtolaisuusasiamiehekseen.McAllen 2014, s. 192. Samaan aikaan myös Brasilia pyrki saamaan veteraanit muuttamaan maahansa.McCornack 1952, s. 180.

Vuoteen 1866 mennessä oli selvää, ettei Maksimilian voisi pysyä vallassa. Napoleon III pyysi häntä luopumaan vallasta, minkä hän aluksi aikoikin tehdä, mutta Charlottan vaikutuksesta yritti sittenkin pysyä keisarina. Ranskalaiset sotajoukot vetäytyivät Meksikosta maaliskuussa 1867, ja Benito Juárez valloitti pian uudelleen Méxicon kaupungin. Maksimilian nimitettiin Meksikon keisarillisen armeijan ylipäälliköksi, ja hänen johtama armeija oli useita kuukausia piiritettynä Querétarossa. Pakoyrityksen suunnittelun jälkeen hänet vangittiin 15. toukokuuta 1867 ja tuomittiin kenttäoikeudessa kuolemaan. Hänet ja hänen kaksi kenraaliaan, Miguel Miramón ja Tomás Mejía Camacho, teloitettiin ampumalla 19. kesäkuuta 1867 kukkulalla lähellä Querétaroa.McCornack 1952, s. 185.McAllen 2014, s. 393. Useat eurooppalaiset merkkihenkilöt, kuten Victor Hugo ja Giuseppe Garibaldi, ja kuninkaalliset olivat turhaan vedonneet Juáreziin, jotta tämä olisi jättänyt Maksimilianin henkiin.McAllen 2014, s. 388.

Kuoleman jälkeen Maksimilianin ruumis tuotiin Meksikosta Wilhelm von Tegetthoffin komentaman SMS Novaran kyydissäMcAllen 2014, s. 400. Triesteen, jonne se saapui 16. tammikuuta 1868. Triestestä se kuljetettiin Wieniin, missä hänet 20. tammikuuta 1868 haudattiin suvun kryptaan.McAllen 2014, s. 402–403.

Charlotta joutui Maksimilianin kuoleman jälkeen mielenhäiriöön. Hän sai väkivaltaisia kohtauksia, ja hänen vanhempiensa oli ajoittain suljettava hänet pehmustettuun huoneeseen.McAllen 2014, s. 407. Ajoittain hän saattoi väittää, ettei Maksimilian ollut itse asiassa kuollut vaan asui Lontoossa.McAllen 2014, s. 408.

pienois|Édouard Manet, Keisari Maksimilianin teloitus, 1868. Ranskalainen taidemaalari Édouard Manet teki Maksimilianin viimeisistä hetkistä tunnetun maalauksen Keisari Maksimilianin teloitus.

Vuonna 1865 vesille laskettu Itävallan laivaston alus SMS Erzherzog Ferdinand Max nimettiin Maksimilianin mukaan.Paine 2000, s. 54.

Kunnianosoituksia

Meksikolaiset

55x55px Meksikon kotkan keisarillinen ritarikunta (Meksiko, 1865, perustaja) 55x55px Guadalupen keisarillinen ritarikunta (Meksiko, 1864, suurmestari)

Ulkomaalaiset

55x55px Kultaisen taljan ritarikunta (Itävalta-Unkari) 55x55px Pyhän Tapanin ritarikunta (Itavalta-Unkari) 55x55px Pyhän Andreaksen ritarikunta (Venäjän keisarikunta) 55x55px Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta (Venäjän keisarikunta) 55x55px Valkoisen kotkan ritarikunta (Venäjän keisarikunta) 55x55px Pyhän Annan ritarikunta (Venäjän keisarikunta) 55x55px Pyhän Stanislauksen ritarikunta (Venäjän keisarikunta) 55x55px Kunnialegioona (Ranskan toinen keisarikunta) 55x55px Etelän Ristin ritarikunta (Brasilian keisarikunta) 55x55px Punaisen kotkan ritarikunta (Preussin kuningaskunta) 55x55px Mustan kotkan ritarikunta (Preussin kuningaskunta) 55x55px Pyhän Hubertin ritarikunta (Baijerin kuningaskunta) 55x55px Tuoksuruutakruunun ritarikunta (Saksin kuningaskunta) 55x55px Pyhän Yrjön ritarikunta (Hannoverin kuningaskunta) 55x55px Alankomaiden leijonan ritarikunta (Alankomaat) 55x55px Pyhän Januariuksen ritarikunta (Sisilia) 55x55px Pyhän Ferdinandin ja ansion ritarikunta (Sisilia) 55x55px Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugalin kuningaskunta) 55x55px Leopoldin ritarikunta (Belgia) 55x55px Vapahtajan ritarikunta (Kreikan kuningaskunta) 55x55px Uskollisuuden ritarikunta (Badenin suurherttuakunta) 55x55px Paavi Pius IX:n ritarikunta (Kirkkovaltio) 55x55px Ludvigin ritarikunta (Hessenin suurherttuakunta) 55x55px Pyhän Joosefin ritarikunta (Toscanan suurherttuakunta)

Lähde:

Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Luokka:Itävallan arkkiherttuat Luokka:Itävaltalaiset amiraalit Luokka:Itävaltalaiset teloitetut Luokka:Meksikon keisarit Luokka:Habsburgin hallitsijasuku Luokka:Vuonna 1832 syntyneet Luokka:Vuonna 1867 kuolleet